Dick Tracy (ja konnat)

[Jukka Laine]

Olen nähnyt yhden Flash Gordonin ja kaksi Zorroa. Noista serialeista. Flash G oli loistava.

Lisää pitäisi nähdä. Lontoossa oli v. 1989 VHS:nä myynnissä itse Teräsmies ja George Reeves, mutta kauppa ei ollut auki!

[J Lehto]

Aukko sivistyksessäni. Dick Tracyyn perehtyminen on jäänyt. 

Nyt on tullut luettua tuota 60-luvun Traceyta, tästä blogista.

Mikä yllätys! Ensin luulin että kyseessä on jokin bloginpitäjän postmoderni kollaasikokeilu. On meinaan sen verran hillitöntä kamaa.

[Jukka Laine]

60-luvulla meni vähän villiksi kun käytiin Kuussa, sieltä löydettiin Kuukansa, ja Junior tuossa löysi tuon Kuuneidon itselleen vaimoksi.

Moon Maid sitten kuoli autopommin räjähdyksessä joka oli tarkoitettu Tracylle. Kuukansan päällikkö (Juniorin appiukko) ilmoitti että katkaisee kaikki yhteydet Maahan.

[Tertsi]

60-luvulla meni vähän villiksi kun käytiin Kuussa, sieltä löydettiin Kuukansa, ja Junior tuossa löysi tuon Kuuneidon itselleen vaimoksi.

Moon Maid sitten kuoli autopommin räjähdyksessä joka oli tarkoitettu Tracylle. Kuukansan päällikkö (Juniorin appiukko) ilmoitti että katkaisee kaikki yhteydet Maahan.

Kuulostaapa aika kiehtovalta (tosin minulle riittävät kyllä vähemmänkin hillittömät juonenkäänteet).
En ole koskaan tutustunut Dick Tracyyn. Saakos noita lainattua kirjastosta tai tietääkö joku Dick Tracyn seikkailuja julkaisevaa nettisaittia?

[Jukka Laine]

Minulla on jossain nippu Helsingin kirjastosta poistettuja DIck Tracy Monthlyja. Niitä ei varmaan enää saa kirjastosta, mutta onhan englanniksi julkaistu kaikennäköistä kirjaa, pyytäkää hankkimaan.

Kuujuttuja ei ole varmaan kirjoiksi koottu, niitä ei pidetä Dick Tracyn seikkailujen kohokohtana.

[[kivi]]

Gladstone julkaisi Dick Tracya sellaisina ohuina A4-albumeina, ja ne kannattaa kyllä hankkia käsiin kaikki mitä saa. Sitten eri kustantajilta on tullut jotain paksumpia antologioita. Dick Tracy on alusta alkaen ollut niin kryptisen hillitön, konnagalleria hurjempi kuin Basil Woolvertonin visiot, ja sopivasti tieteiselementtejä seassa (hei, rannekellotelevisio!) että parodioiminen on jäänyt vähän turhaksi (vaikka esimerkiksi Fearless Fosdickit ja Sheltonin Tricky Prickears hauskoja ovatkin) .

Gouldilla oli alunperin ajatuksena luoda nuorisorikollisuutta ja nuorten rikollistumista vastaan mahdollisimman viihdyttävä ja mukaansatempaava sarja jossa kumminkin opetettaisiin ettei rikos kannata. Koska sarjan kohderyhmä on selkeästi vaativa - nuorisorikolliset ja sellaisiksi aikovat - on myös tarinan käsittelyssä otettu käyttöön sellainen rajuus jota keskivertoyleisölle ei ehkä tarjottaisi.

Bonuksena mainittakoon, että aikoinaan sarjan kultakautena tuotetut mustavalkoiset Dick Tracy -lyhytelokuvat ovat säilyttäneet konnien irvokkuuden ihailtavalla tavalla.

[VesaK]

Alkuun se oli vain "kaksisuuntainen ranneradio" kunnes muuttui televisioksi joskus 1960-luvulla. Vai jo aiemmin?

Kuitenkin, tuntuu kuin esmes Bob Kanella ja Gouldilla olisi ollut kisa päällänsä kumpi keksii irvokkaamman näköisiä konnia. Kanen (ja tiiminsä) luomuksissa kuten Pingviinissä ja Jokerissa oli jotain tyylikkyyttä, kun taas Gouldin rosmot ovat enemmän niljaisia friikkejä.

[Jukka Laine]

Muistaakseni Gladstonen albumeja tuli vain kaksi, ja paksuina lehtinä neljä. Minulla ei ole kuin jälkimmäinen albumi ja kaksi viimeistä lehteä. Myöhästyin lähdöstä.

Tieteiselementit (myös ranne-tv) alkoivat vasta 60-luvulla ja loppuivat 70-luvulla. Niitä pidetään sarjan historiassa nolona vaiheena.

[VesaK]

Mutta Lea Liitoa (Lea Flite) ei pidä unohtaa! *snif*  Hän pääsi sentään jopa Pahkasian kanteen.

Ks. "Comics - Suuri sarjakuvakirja 1" (Williams, 1970).

[[kivi]]

Muistaakseni Gladstonen albumeja tuli vain kaksi, ja paksuina lehtinä neljä. Minulla ei ole kuin jälkimmäinen albumi ja kaksi viimeistä lehteä. Myöhästyin lähdöstä.

Ai, sitten mulla on koko sarja luulin että niitä olis enemmänkin.

Mulla on myös muutama monisatasivuinen kovakantinen antologia mutta nyt en just nää niitä hyllyssä niin en muista millä kielillä. Joku tais olla italiaksi, kannoin sen kotiin ekalta Italian-matkaltani (1981?) samalla kuin matkalaukullisen Fumetti Neriä ja vanhoja Topolinoja - ku halvalla sai


Ja se psykedeelisempi vaihe Dick Tracya on omalla tavallaan parhautta sekin. Ei enää sitä gangsterijengien maailmaa, mutta kiehtovaa silti. Ja koko ajanhan Tracyssa on se myös Jim Thompsonin dekkareista tuttu kauhu, missä rosvon ulkoinen muoto vaikuttaa siihen miten tämä todellisuuden näkee, että ihmiset voivat olla henkisesti sairaita ja se on luonteva osa kerrontaa. Se oli aikanaan uutta, eikä se ole yleistä vieläkään.

Ks. "Comics - Suuri sarjakuvakirja 1" (Williams, 1970).

Tuo oli mulle lapsuuden suurimpia lukuelämyksiä, ja ensikosketus niin Buzz Sawyeriin kuin Dick Tracyyn.

[Curtvile]

Itseä on aina miellyttänyt Dick Tracyn tarinankerronta ja , niin hullulta kuin se kuulostaakin, uskollisuus aikansa poliisityölle.
Jos ranneradiot ja varsinkin se 60-luvun höpöilevä kuuscifeily sivuutetaan niin Dick Tracyssa kuvataan aikansa poliisityötä, teknistä tutkintaa ja muutakin rikostutkintaa jopa melko hyvin.

Myös Tracyn rikollisiin suuntaama metodologia on aikansa mukainen, jos menee tulitaisteluksi niin luodit tappavat. Dick Tracyn konnakaartista enin osa onkin turpeen alla. Varsinkin sarjan alkuvuosina tuo kuvasti silloista poliisin linjaa.
Loistavana esimerkkinä se miten Tracyn konna Flattop pohjaa oikeaan rikolliseen, "Pretty boy" Floydiin.

[Lurker]

Myös Tracyn rikollisiin suuntaama metodologia on aikansa mukainen, jos menee tulitaisteluksi niin luodit tappavat. Dick Tracyn konnakaartista enin osa onkin turpeen alla.

Dick Tracy ja televisiosarja Lahjomattomat ovat jotenkin asenteeltaan olleet mielestäni aina vähän samaa kastia. Kovat miehet kovat piipuissa. Se on kuin sotaa, kun kytät ja konnat ottavat yhteen.

Dick Tracy, kuten Lahjomattomat-televisiosarja, ovat vahvakontrastista mustavalkoisuutta mielessäni. Warren Beatty perusti elokuvatulkintansa ilmeisesti sanomalehtien kirkkaissa väreissä kylpeneelle Tracylle. Se kanariankeltainen trenssitakki otti silmiin.

[J Lehto]

Lea Liidon tapauksesta löytyy niinikään näytettä tuosta yllä linkittämästäni blogista.

Toki minäkin luin lapsena sen Comics-kirjan, ja siihen Dick Tracy-sivistykseni päättyykin. Se jäätynyt nainen oli minusta aika outo ja ahdistava tarina.

Sen sijaan tässä toisessa vuoden 1964 Tracyssa on kaikkea sitä mitä raavas mies toivoo: huumoria, jännitystä ja... rakkautta!