Alex Toth

[Markku Myllymäki]

Blazing Combat-kokoelmassa on hyvää Tothia, tosin Wallace Woodin ja muiden mestarien joukosta Toth nyt ei *niin* paljon erotu. (Kannattaisi suomentaa koko opus, hienoja piirtäjiä piirtämässä (anti-)sotasarjakuvaa. Varmaan korkkarikansan mieleen, minulle ainakin. Ja joo, Wallace Wood piirtää hienoimman Me 109:n ikuna.)

Kaikki piirtäjät tuossa kokoelmassa olivat wanhoja mestareita. Colan, Frazetta, Severin, Williamson, keitä siinä nyt olikaan.

Anyhoo, Jouko Ruokosenmäki piirtää (halutessaan) kuin Toth, kun sen saisi vielä piirtämään johonkin muuallekin kuin Lataamon kirjaan.

[Lurker]

Taulu seinälle... by Alex Toth. Kompositiot olivat hanskassa.

[Lurker]

Edellisen viestin ruutuun vielä viitaten... Jos Tothin ruutu tuntuu täydellisen harmoniselta, niin siihen on syynsä.

Arvaako joku?

[Markku Myllymäki]

Kuvataiteessa vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen ei ole 42.

Se on... 1.6180339887. Olenko oikeassa?

[Lurker]

No olet kuin oletkin.

Alla apuviivat, jotka nyt eivät ihan pilkulleen kohdallaan ole, mutta kompositiossa hyökkäävä kone asettuu kivasti kohdalleen.

[Curtvile]

Kannattaa poimia parhaat palat.
Tämä on oiva ja oleellinen asia:

Thinking comes first, then drawing — to tell the story — intrigue the reader — delight, surprise, edify, inform, entertain him; in the context of the story! Tell the story, man!

niin on mutta se minkä vuodatuksellisen ryppään kanssa se tulee selittää kovin monta asiaa siitä mitä on muista lähteistä lukenut: Toth oli taiteilijoiden aatelia ja hc-ammattilainen ja päivästä riippuen joko mukavin koskaan tai täysin mahdoton tapaus.

Lone hawk on upeaa Tothia jonka ansioita ei voi kiistää mutta omiin korviin siteeraan tuohon kuvaan Tothia Rudelle:

Re all this — and your odd diminution of the characters' importance by placing them so poorly (except for Jonny's dad) — Jonny's hardly identifiable, so far away, and his back to us (!!) and Tina Haaji and the pudgy guy with him; testing our eyesight, perhaps?

kultainen leikkaus on yksi asia mutta juuri tuo nimenomainen kuva sotii miehen omaa asennetta vastaan kts. lainattu Timon viesti
Kultainen leikkaus on hieno ja myönnän jollei tarinaa lue se on juuri piirrostaide joka sarjakuvaan vetää, mutta mikä kuvassa oli kerronnalle olennainen asia joka kultaisen leikkauksen oikeutti? Miksi juuri tämän kuvan on oltava esteettisesti miellyttävä ja irrallaan muusta kontekstista?
Lukija ei tarvitse vuoria eikä kultaista leikkausta.

Väärinkäsitysten oikomiseksi minusta Toth on niitä  aitoja sarjakuvan jättiläisiä joista tulee puhua ja Woodin ja mm severinin kanssa aivan omassa luokassaan.

[Lönkka]

Perfektionistinen Toth lähti 1952 litomaan DCltä leipäännyttyään siihen että toimittajat (lähinnä Schwartz) laittoivat Tothin piirroksia tussaamaan heppuja jotka muokkailivat hänen töitään (esmes Giella ja Giacoia). Edes vakaa työpaikka ja palkka DCllä eivät siis kompensoineet Tothille sitä että hänen piirrokset eivät saaneet arvoistaan tussausta.

[Curtvile]

Edes vakaa työpaikka ja palkka DCllä eivät siis kompensoineet Tothille sitä että hänen piirrokset eivät saaneet arvoistaan tussausta.

Tothin töiden muokkauksesta luinkin joskus loppuvuonna 2010 kun taas kerran uppouduin ECn kauhun maailmoiden tutkintaan.
Silloin vastaan tuli laaja artikkeli jossa oli kylläkin Warrenin muutoksia koskevaa juttua ja myös siitä kun Toth tussasi Infantinoa.

Tässä muillekin James Rombergin oiva Kiroa pimeyttä Alex Tothin viimeiset kauhut
 luettavaksi.

taiteen lisäksi käsitellään paljon miehen henkilökohtaisia traumoja ja näyttävät nuo sarjakuvapiirit muuallakin maailmassa olevan aika pienet...
 Reaperin näyteruuduista kyllä erottaa että Eduardo Rissollakin on monta nuottia Tothilta lainassa.

[Jyrki Vainio]

Oma suosikkini on Two-Fisted Talesissa oleva tarina, joka on Tothin lyikkäröimä ja Harvey Kurtzmanin tussaama. Yhdistelmä on kummallekin herralle eduksi. (Ja oheistetuissa kommenteissa edes Tothilla ei ollut lopputuloksesta mitään huomauttamista, mikä lienee melkoinen saavutus). Kurtzmanin pelkistetty mutta realistinen jälki on todella mielenkiintoista, hänen olisi toivonut tuottavan sitä paljon enemmän, eikä vain kirjoittaa juttuja muille.

[Curtvile]

törmäsin netissä Alex Tothin jälkeen Adventure #448sta 1970-luvulta.
Mustan kanarialinnun "työhaastattelu"
katsokaa tuota liikkeen kuvausta

ääniefektien käyttöä saumattomana graafisena elementtina.

Tarinan tasosta en muuten sano mitään mutta osasi kyllä alansa. Lönkan aiempi kommentti miksi lähti litomaan DClta on tuota vasten melkolailla ymmärrettävä

[Timo Ronkainen]

Kirja Alex Tothista (ensimmäinen kolmesta!) ilmestyi ja tässä arvio maaliskuun Book Lististä:

Genius, Isolated: The Life and Art of Alex
Toth.
By Alex Toth and others. Illus. by Alex Toth.
May 2011. 400p. IDW, $49.99 (9781600108280). 741.56973. Although he’s barely known to most comics fans, Alex Toth is widely considered by aficionados and fellow artists to be among the most important figures ever to have worked in the medium. Toth broke into the field as a teenager in the mid-1940s and soon began working for the era’s leading publisher, DC Comics. A blowup with the editors there—an early sign of the volatility that would repeatedly impede his career—led to his move to Standard, a smaller firm where he would illustrate a stunning string of crime, horror, war, and romance stories. By the late ’50s he was producing adaptations of movies and television shows for Dell Comics. This massive
coffee-table biography-cum-compilation makes a compelling argument for
Toth’s stature through its painstakingly researched text and copious visual examples that demonstrate his masterful illustration, graphic economy, and elegantly powerful design sense. Crucially, it reprints many complete stories—most shot from the original artwork—permitting full appreciation of his commanding storytelling. The volume— the first in a trilogy—ends in the early ’60s, when Toth was embarking on a second career in television animation that would prove as influential as his comics work.
—Gordon Flagg

^{_{©American Library Association}}

[MTT]

Kirja Alex Tothista (ensimmäinen kolmesta!) ilmestyi ja tässä arvio maaliskuun Book Lististä:
^{_{©American Library Association}}

Sainpa tuon kirjan postista. Upea kirja. Itse asiassa paljon parempi kuin osasin odottaa. Todella iso ja paksu kirja. Paljon artikkeleita. Erityistä plussaa että tuossa on paljon Tothin harvinaisempia sarjakuvia mukana. Takakannessa lukee että kokonaisia tarinoita olisi peräti 20 mutta enpä ole laskenut.

Aivan mahtava opus