Maison Ikkoku

[J.Salo]

Maison Ikkoku on Rumikon paras työ. Tarinan kesto on useita vuosia (5? 6?) ja koko homman keskustassa on pojan rakkaus naiseen ja kilpailu kuolleen aviomiehen kanssa.
Kova tarina. Todella kova. Sen jälkeen onkin tullut ulos vain näitä "Haha!" tarinoita, jotka eivät etene melkein yhtään ja loppuratkaisukin jättää homman puolittain kesken (Vrt. Ranma).

Se on suunnattu jonkin verran vanhemmille kuin myöhemmät sarjat; sitä voisi kääntää. Jotenki potuttaa ku nyt julkaistavien kohderyhmä on murkut. Ja viellä näköjään pojat (vaikka tytötki tykkää). Olis kiva saada jotain "rakkaus voittaa kaikki" tarinaa, joka ei kuitenkaan ole yökkisiirappinen "poika-rakastaa-tyttöä-joka-vihaa-poikaa-ja-sitten-tyttö-rakastaakin-poikaa-mutta-tyttö-ei-enää-tykkää" yläasteella ja koulun terveydenhoitaja on hintti joka tykkää pukeutua naiseksi (vaikka kyllä mä niitäki luen).

EDIT: Tämä viesti alunperin kirjoitettu Inuyasha-threadiin vastaukseksi "Inuyasha on kova, toisin kun Maison Ikkoku"-kommenttiin. Mode katsoi hyväksi splitata omaksi aiheekseen, mikä on ihan ok, mutta tämä viesti ei ole kovin hyvä keskustelun avauskommentti, enkä halua että kukaan luulee tätä sellaiseksi kirjoitetun.

[laymon]

Maison Ikkoku on suunnattu jonkin verran vanhemmille kuin myöhemmät sarjat; sitä voisi kääntää. Jotenki potuttaa ku nyt julkaistavien kohderyhmä on murkut. Ja viellä näköjään pojat (vaikka tytötki tykkää).

Mutta eikös Maisonkin ole shounenia? Rumikolta voitaisiin minun puolestani suomentaa Urusei Yatsura, se kun jäi jenkeissä kesken, kele! Söpön sekoilumangan parhaimmistoa.

[Reima Mäkinen]

Ei ole Maison Ikkoku poikien sarja. Se on isojen poikien. Se ilmestyi jatkiksena lähinnä sararimaneille suunnatussa Big Comic Spirits -lehdessä.

[JJ Naas]

Samaa mieltä, että Maison Ikkoku on Rumiko Takahashin paras työ! Ehjin kokonaisuus, loistavat hahmot... Ihmissuhdetarina, joka ainakin minulla herätti esiin välillä aivan uudenlaisia näkökulmia erinäisistä asioista... "Niin, tätä voi tosiaan ajatella näinkin!" Kovin moni sarjakuva ei tällaiseen ajattelun avartamiseen pysty... varsinkaan samanlaisella huumorilla! Pisteitä ropisee sarjakuville, jotka pystyvät. Maison Ikkoku on yksi niistä.

[bgt]

Maison Ikkoku sopi minulle kuin teetettynä, ainakin tähän ikääni, jota nyt elelen. Animena näin siitä muutaman jakson. Siitä en osaa tarkempaa sanoa, mutta herätti se kiinnostuksen ja sitten ostin koko kirjasarjan.

Animen puolella hyvin vastaava on Planetes.

[Rouhu]

Maison Ikkoku on kyllä minunkin suosikki sarjakuvatarinoista koskaan. Sarja vain toimii uskomattoman hyvin. Juonikaari on rakennettu erinomaisesti, eikä missään vaiheessa tule oikein toiston tuntua. Godain kehitys opiskeluissa ja töissä ja Kyokon ja Godain suhteen kehitys kaikkine kiemuroineen on vain hykerryttävää luettavaa. Toimii myös animena loistavasti.

 Onkos muuten tietoa VIZ:in anime boksien kohtalosta? Jostain olen lukenut että niitä ei tulisi vol4:n jälkeen enää ollenkaan. Eli silloin sarjasta julkaistaisiin vain puolet. Nyt odottelen vol4:n ilmestymistä nettikauppoihin, kun en viitsisi VIZ:in sivuilta tilata.

[laymon]

Yukion ja Godain suhteen kehitys kaikkine kiemuroineen on vain hykerryttävää luettavaa.

Yukio on Urusei Yatsuran luminainen, Maison Ikkokussa hääräilee Kyoko. Mutta muuten kyllä yhdyn edelliseen puhuj... öh, mielipiteeseen. Villissä animenuoruudessani tuli sanottua, että Maison Ikkokun kokonaan nähtyään voisi vaikka hypätä ikkunasta, koska mitään parempaa ei kuitenkaan koskaan tulisi vastaan. En ole enää aivan samaa mieltä, mutta se saattaa kyllä johtua pelkästä itsesuojeluvaistosta...

EDIT: Urusei Yatsuran luminainen olikin Oyuki.

[Rouhu]

  Sen siitä saa kun kirjoittelee yömyöhään.

 Onko muuten rouva Ichinosen tanssimisella jotain Japanin kulttuuritaustaa? Eli viuhkatanssilla jota hän aina juhliessaan tekee. Piti vielä mainita että sarjassa on loistavaa myös erinomaiset ja persoonalliset sivuhenkilöt. Tämä tulee esille hyvin animessakin jossa ääninäyttelijät ovat osuneet nappiin ja liike tuo juuri oikeanlaista eloa hahmoihin.

[laymon]

Onko muuten rouva Ichinosen tanssimisella jotain Japanin kulttuuritaustaa? Eli viuhkatanssilla jota hän aina juhliessaan tekee.

Vastaus löytyy lähempää kuin luuletkaan:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2371.0

[Jiksi]

Maison Ikkoku on Rumikon paras työ. Tarinan kesto on useita vuosia (5? 6?) ja koko homman keskustassa on pojan rakkaus naiseen ja kilpailu kuolleen aviomiehen kanssa.

Kun lukee 14 Viz-kokoelmaa läpi, tarinan kokonaiskestoksi saa seitsemän vuotta. Osa sarjan viehätystä on juuri tuo pitkä aikajänne, jossa tietyt asiat, kuten Kyokon vuosittainen vierailu miehensä haudalla ja lomakaudet luovat tarinaan toistoa. Lopulta hahmot kuitenkin kehittyvät ja kulkevat elämässä eteenpäin; alkusarjan aikana Godai yrittää päästä yliopistoon, loppusarjan aikana Godai tuskailee työelämän kanssa.

Reaaliajassa ei kuitenkaan kuljettu samaan tahtiin, vaan Takahashilta kului sarjan tekemiseen vähemmän aikaa. Muistinvaraisesti heitettynä hän taisi luoda sarjan vuosina 1984-1987.

MI on siitä hauska sarja, että Takahashin piirrostyyli kehittyi tuona aikana eniten. Alku-uran tyyli (Urusei Yatsura) kehittyi lähemmäs nykytyyliä, joka vakiintui Ranman aikana. Sääli, ettei Takahashi enää epäonnistuneen One Pound Gospelin jälkeen ole yrittänyt ihmissuhdesarjan parissa. Itse en jaksanut Ranman hulluttelua alunperin kuin puoleenväliin asti, Inu-Yashaa vain ensimmäiseen kokoelmaan saakka.

Ja täytyy todellakin myöntää, että Maison Ikkoku on käsittämättömän puoleensavetävä sarja. Omalla kohdallani se on saavuttanut paikkansa kaikkien aikojen tärkeimpänä sarjakuvana. Tähän on kuitenkin varmasti vaikuttanut se, että oma opiskeluaikani osui juuri siihen saumaan, kun Viz julkaisi tuskallisen hitaasti kokoelmiaan. Tällöin samaistuminen Godain sympaattiseen hahmoon oli helppoa. Mutta ei sillä, sarjalla on omia ansiota useammankin sarjan tarpeisiin. MI on siitä harvinainen, että se sai jopa minunkaltaiseni tosikon nauramaan useaan kertaan ääneen ja pariin otteeseen herkistymään, mikä jo kertoo jotakin.

[Heikki "VermeS" Heiska]

Onkos muuten tietoa VIZ:in anime boksien kohtalosta?

5. boksi ilmestyy ilmeisesti tässä kuussa.
http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/releases.php?id=3304

ANN:n mukaan MI ilmeistyi vuodesta (14.10)1980 vuoteen (6.4)1987.

[Jiksi]

ANN:n mukaan MI ilmeistyi vuodesta (14.10)1980 vuoteen (6.4)1987.

Niinhän se kertoo myös tuo FAQ

Mistähän tuo 1984 oikein tuli mieleen. Käytännössä sarja on siis kulkenut reaaliajassa. Mitenkäs tämä nyt ei tunnu oikein täsmäävän mitenkään aikaisempien muistikuvien kanssa. Huono viikko kenties...

[Jari Lehtinen]

Mistähän tuo 1984 oikein tuli mieleen.

Meikäläisenkin eteenpäin levittämiä virheitä. Netissä viime vuosituhannen puolella levinneet väittämät pitäisi muistaa aina tarkistaa. Minulla tässä edessä tomobiki.com:ista tammikuussa -99 otettu printti, ja siinä lukee "1984-1987". Hmh.

http://furinkan.com/takahashi/timeline.html

[Jiksi]

Netissä viime vuosituhannen puolella levinneet väittämät pitäisi muistaa aina tarkistaa. Minulla tässä edessä tomobiki.com:ista tammikuussa -99 otettu printti, ja siinä lukee "1984-1987". Hmh.

Joo, pienellä Googlettamisella löytyy vielä jonkin verran noita virheellisiä lähteitä, joissa mainitaan aloitusvuodeksi 1984, eikä 1980. Toisaalta reaaliajassa tehdyssä sarjassa on järkeä, että vuodenajat vaihtelevat ja vuosittain tapahtuvat asiat toistuvat.

[Matti Karjalainen]

En ole innostunut kovin monesta japanilaisesta sarjakuvasta yli äyräiden, mutta  Maison Ikkoku sijoittuu allekirjoittaneen listalla kaikkien aikojen parhaiden sarjakuvien top kymmeneen. Takahashin humoristinen ja romanttinen arkirealismi viehättää. Yusaku Godain hahmossa on jotakin sellaista, johon varmaan aika moni parikymppinen voi samaistua, vaikka hahmojen kulttuuritausta poikkeaakin meikäläisestä. Omien huomioitteni mukaan sarjasta pitäminen ei myöskään ole sukupuolisidonnaista.

Mammuttisarjaksi juoni kantaa yllättävän hyvin loppuun saakka, vaikka ehkä lievää väsymistä tapahtuu jossakin seitsemännen osan tietämillä. Värikäs henkilögalleria hyveineen ja heikkouksineen jaksaa viehättää episodista toiseen, ja pienet sivujuonet - kuten herra Yotsuyan ammatin selvitteleminen - pitävät tarinaa käynnissä silloinkin kun romanssi jää hetkeksi polkemaan paikalleen.

Godaihan tunnustaa - aluksi kaatokännissä - rakastavansa Kyokoa jo kolmannessa tai neljännessä luvussa. Se on mielestäni aika mielenkiintoinen lähtökohta sarakuvalle, sillä monestihan nämä romanttiset komediat perustuvat pitkälti sille, ettei toinen osapuolista osaa kertoa tunteistaan ihastuksensa kohteelle, ja siitä revitään sitten huumoria ja/tai draamaa.

Maison Ikkokun yksittäisistä luvuista suosikkini on varmaankin mainio ja herttainen nukketeatteri-episodi, joka saa hymyn nousemaan huulille kerta toisensa jälkeen ("glint").

Animea olen katsonut jonkin verran. Ihan kelvollinen sekin.