Petri Hiltunen

[Wilpuri]

apteekin hyllyltä: "Seksistinen paska".

 Asenteiltaan tasa-arvoasioihin ja esimerkiksi ihmisoikeuksiin vaikuttaa siltä, että hän on paikoin jopa poliittisesti korrekti!

Hiltusen sarjakuvien naiskuva selittyy osin genre- ja miljöövalinnoilla. Conan-mies Howard ei varsinaisesti ollut suuri tasa-arvon kannattaja ja historiallisissa tarinoissa naisten asema vastannee likimain todellisuutta.

Ilmeisesti nykyään pitäisi olla aina mukana joku kiintiö amatsooni... paitsi, että silloin syytetään naisen esineellistämisestä ja miesten eroottisten fantasioiden toteuttamisesta vahvoista naisista... pitäisi siis olla kiintiö keski-ikäinen nainen, joka on luja tahtoinen, mutta inhimillinen. Mistä revittäisiin vielä vastaavia mieshahmoja?

Minusta oikeaoppinen ajankuvaus ei ole sovinismia. Onko Spielberg rasisiti, koska hän teki elokuvan Amistad?

[Paalujuntta-Simo]

Vaan kun kyse ei nyt  ollut mistään oikeaoppisesta ajankuvauksesta. Puhuin kidutus- ja raiskauskuvastosta, jota Hiltunen nuorempana piirsi mm. Tähtivaeltajaan.

Hiltusen sado-porno oli selvästi kieli poskella tehtyä, mutta en ihmettele jos naislukijoita vähän vitutti. Nykyisin Hiltunen lienee jo kasvanut ulos puberteettiseksismistään, joten ehkä nuoruudensynnit voi unohtaa.

Laajemmat analyysit feminismin ja sarjakuvan suhteesta elämänkumppanini saa kirjoitella tänne itse, jos jaksaa.

[Otto Sinisalo]

Hiltusen sado-porno oli selvästi kieli poskella tehtyä, mutta en ihmettele jos naislukijoita vähän vitutti. Nykyisin Hiltunen lienee jo kasvanut ulos puberteettiseksismistään, joten ehkä nuoruudensynnit voi unohtaa.

Juurikin näin. Tähtivaeltaja oli alkuaikoinaan poikien tekemä sci-filehti pojille, ja olihan se 15-vuotiaana ältsyn hurja! Tosiaan, nykyään Hiltunen ja Tähtivaeltajakin on kasvanut niistä kengistä ulos.

Laajemmat analyysit feminismin ja sarjakuvan suhteesta

Sehän onkin perinteisesti suosittu aihe näillämain. Ei mielellään tässä ketjussa siitä enempää, ellei suoraan Hiltuseen liittyen.

[Wilpuri]

Nykyisin Hiltunen lienee jo kasvanut ulos puberteettiseksismistään, joten ehkä nuoruudensynnit voi unohtaa.

Joo. Kyllä hän vaikutti ainakin televiisiossa fiksulta tyypiltä ja tuskinpa on nuorenakaan naisia sortanut... mutta ei siitä sen enempää.

Hiltusen Länkkärikorkkari on muuten kaikessa kliseisyydessään ja teatraalisuudessaan aika vekkulia viihdettä. Suomessa saataisiin tehdä enemmänkin tuollaista jämerää toimintaviihdettä.

[Jukka Laine]

Luinpa muuten juuri "Laulun yön lapsista". Ihan kärkipäässä Petrin albumeista.

En nyt kuitenkaan viitsi spoilata. Menkää kaikki hakemaan se kaupasta.

Tausta-ainestosta olisi voinut olla tarinaa. Tunnistin kyllä Baba Yagan joka vilahti myös "Fablesissa".

[tolppis]

Siis on jo kaupoissa? Jes jes. Voisin ostaakin, kaikkia Hiltusia en ole ostanut. Mutta Baba Yagan sisältävät sarjakuvat ovat aina hyviä  

Fablesinkin voisi joskus hankkia kokoomana...

[thepanu]

Praedoreista vielä sen verran että, minuun kyllä uppoaa, koska vain voisin lukea lisääkin. Omaperäisyyden puute ei mitenkään hypi silmille kun en juurikaan muuta miekka&magia kuvastoa ole lukenut. Conan-lehtiä yritin, mutta ei jaksanut kiinnostaa. Mustan Rannikon Kuningatar kuitenkin maistui.

[Jukka Laine]

Siis on jo kaupoissa? Jes jes. Voisin ostaakin, kaikkia Hiltusia en ole ostanut. Mutta Baba Yagan sisältävät sarjakuvat ovat aina hyviä  

Fablesinkin voisi joskus hankkia kokoomana...

Fablesissa Baba Yaga esiintyy ilmeisesti vasta myöhemmissä kokoelmissa enemmän kuin yhdessä ruudussa.

[Antti Schroderus]

Itse olen perehtynyt Hiltuseen vasta viime viikon aikana, kahlasin nuo intiaanikirjat, 2 Praedoria (onko niitä enemmänkin?), Macbethin, jonkin novellikokoelman ja Väinämöisen ykkösalbumin läpi.

Selvästihän kynänjälki paranee kronologisesti tuotantoa lukiessa, mikä on tietysti luonnollista. Pidän oikeastaan jollakin tavalla Hiltusen kunnianhimoisesta tyylistä, joka kuitenkin on hieman "luomua", ts. anatomia on joskus vain sinne päin jne.

Itse pidän tosiaan herran kynänjäljestä, mikään sarjakuvakriitikko en ole jo erittäin pienen sarjakuvallisen yleissivistykseni takia, mutta kyllä nuo ovat parhaita suomalaisia seikkailusarjakuvia kokonaisuudeltaan, mihin olen törmännyt. Eli tarina ja kuvat ovat molemmat kunnossa, mikä ei näytä olevan ollenkaan itsestäänselvää ulkomaisillakaan tekijöillä. On sykähdyttävän kaunista kynänjälkeä albumillinen ilman mitään sisältöä tai sitten päinvastoin. Jälkimmäinen on minusta parempi juttu, mutta siitäkin jää olo, että homma on jätetty kesken.

Mutta siis; Hiltunen on pop minun pienessä maailmassani.

[Jukka]

En ole mikään Hiltusen tyylin ylin ystävä, mutta onhan se hyvä siinä mitä tekee. Tykkäsin ainakin siitä ontot kukkulat jutusta ja jotenkin sille toivoisi jatkoa. Niihin henkiöihin pääsi hyvin sisään ja alkoi kiinnostua siitä niille tapahtuu. Se on aina hyvä juttu, olipa kyse sarjakuvasta tai elokuvasta tai romaanista.
Sitä korkkaria en ole vielä lukenut kun rahatilanne ei anna myöten, mutta eiköhän se divareihin jossakin vaiheessa ilmaannu.
Onko se siis perus korkkarikaavan mukaan tehty, eli joka ruudussa on ylhäällä selitysteksti, jossa selitetään sama asia kuin puhekuplassa koska piirros on niin suttuinen ettei siitä saa yleensä mitään selvää.

[Wilpuri]

Onko se siis perus korkkarikaavan mukaan tehty, eli joka ruudussa on ylhäällä selitysteksti, jossa selitetään sama asia kuin puhekuplassa koska piirros on niin suttuinen ettei siitä saa yleensä mitään selvää.

Ei. Siinä ei ole paljoakaan selostuslaatikoita. Eli saman asian kolmeen kertaan kertomista ei juurikaan ilmene.

[Paalujuntta-Simo]

mutta kyllä nuo ovat parhaita suomalaisia seikkailusarjakuvia kokonaisuudeltaan, mihin olen törmännyt.

Ei pelkästään parhaita, vaan lähestulkoon ainoitakin.

Historiallisesta seikkailusta en saa Hiltusen ja (itsetarkoituksellisen kehnojen) Suomi-korkkarien ohella kuin kolme esimerkkiä mieleeni:

Kari Suomalainen teki  albuminakin julkaistun sarjakuvaversion Topeliuksen "Välskärin kertomuksista". Suomalaiset miekkamiehet 30-vuotisen sodan pyörteissä on aihe, johon joku nykypolvenkin kunnianhimoinen piirtäjä voisi tarttua.

Ilpo Koskela piirsi 80-luvun lopulla monta jaksoa tyylikästä suomalais-virolaista gangsteridraamaa "Aleks Revel". Ajankuvaus (1930-luvun alku) oli niin taitavasti tehtyä, että hämmästyin suuresti kuullessani Koskelan olevan ammatiltaan graafikko eikä historiantutkija. Aleks Revel on lähin suomalainen vastine Corto Malteselle, mitä tulee mieleen.

Ilpo Lagerstedtin käsikirjoittama ja P.A. Mannisen piirtämä Toinen ristiretki ilmestyi albumina joskus 80-luvun puolivälissä. Kunnianhimoinen mutta epäonnistunut tarina kertoi 1200-luvun Suomesta. Verta ja suolenpätkiä piisasi kuitenkin yhtä paljon kuin Hiltusen stooreissa konsanaan (ihmekös tuo, kun Misantrooppi-Manninen oli piirtäjänä). Muistan vieläkin Toni Jerrmanin arvostelun: "Olipas tylsä. Veri kyllä lensi kun Baldar ja Valdar vähän seikkaili". Ristiretkiajan melskeet Pohjolassa ovat aihe, josta saisi kyllä enemmänkin ja parempia sarjakuvia tehtyä.

Manninen piirtää nykyisin Tähtivaeltajaan Ellen Lendor -sarjaa, joka on kai ainoa kotimainen miekka- ja magia -vaihtoehto Hiltusen Praedoreille. Itse tykkään Mannisen tekeleestä enemmän.

Sitten on tietysti Veikko Savolaisen legendaarinen Joonas 1950 - ja 60-luvuilta. Näitä sanoma- ja aikakauslehtistrippejä on sittemmin julkaistu albumeinakin. Mainioitahan ne ovatkin - Savolainen hallitsi yhtä hyvin kummituskartanoaiheet, film noir -tyylin jännityksen kuin avaruusoopperankin!

No niin, anteeksi, lipsuin irti aiheesta. "Laulu yön lapsista" on ensivilkaisun perusteella lupaava - saattaa osoittautua Hiltusen parhaaksi tähän mennessä, ja silloin puhutaan kyllä jo jonkinlaisesta laadusta!  

"Ontoissa Kukkuloissa" H. osoitti osaavansa panna myös Suomen historiaa ja kansantarustoa poikki ja pinoon. Mahtaakohan mies joskus palata kotimaisiin aiheisiin? Miksi hänen oikeastaan pitikään lähteä Jaconiaan, Skotlantiin tai preerioille saakka? Kyllä Suomenkin historiasta tai nykyisestä lähiötodellisuudesta löytyy aineksia kauhulle, toiminnalle ja taistelukohtauksille...

[Wilpuri]

Manninen piirtää nykyisin Tähtivaeltajaan Ellen Lendor -sarjaa,

Heps. Tuon olen missannut täysin. Eikö hän enää teekään Teräsliljaa?

Seikkailua ei kyllä tule liikaa suomesta. Onneksi kuitenkin sarjakuvapuolella ennemmän, kuin elokuvissa, jotka ovat lähinnä junttikomediaa tai ahdistusdraamaa...

Mutta olkaa huoleti. MINÄ tulen ja teen ylivertaisen fantasiatarinan ja kaikki pitävät siitä. Tai sitten minä kyllästyn ja se jää kesken ja siitä ei tule mitään.

Onko noissa Praedoreissa muuten mitään lukemisen arvoista? Näyttävät ihan näteiltä tai siis.... uljailta, mutta jotenkin pläräilyn perusteella vaisuita.

[thepanu]

Eikös Ronkoteuksenkin voisi lukea seikkailusarjakuvaksi?

Wilpuri: Minä ainakin olen pitänyt kaikista Praedor-albumeista. Ellen nyt ihan väärin muista niin kolme niitä on ilmestynyt.

Mutta, Lisää Peikkoja.

[Paalujuntta-Simo]

Tosiaan, Ronkoteuksen meinasin unohtaa. Eli onhan niitä neljä.

Thepanu tykkää Praedoreista ja minä en, joten tämäkin menee makuasiaksi. Ja makuasioista kiistelyhän on tunnetusti mautonta. Sen verran voi sanoa, että Praedorit ovat melko tavanomaista miekka & magiaa eivätkä hirveästi eroa keskiverto-Conanista. Mielestäni Hiltusella on selvästi parempiakin töitä.

Kyllä kai Manninen Ellen Lendorin ohella piirtää yhä Teräsliljaa, Kapteeni Kuoliota ja Uniaikaa.

Suomalaisesta fantasiasarjakuvasta puhuttaessa täytyy tietysti muistaa vielä Sami Toivosen piirtämä "Om", joka ilmestyi toistakymmentä vuotta sitten.

Minä ainakin toivon, että Wilpuri saa omankin hankkeensa kunnialliseen päätökseen joskus.