Mangan ikärajat - miksi?

[Reima Mäkinen]

Samurai Executioner on miusta ollut oikeastaan yhtä hyvä kuin Lone Wolf ja Cub. Vaikken olekaan lukenut vasta kuin kolme Dark Horsen versiota. Tarinassa on samoja sävyjä kuin Lone Wolfissa, mutta se hengittää eri lailla. Kuitenkin, jos (pseudo-)realismin sävyinen samurai-fiktio ylevine päähenkilöineen ja väkivallan sävyttämänä ei kiinnosta, jätä väliin. Ei tää(kään) kaikille sovi. Ja sanoisin että K-18 voisi olla ihan pätevä luokitus, tai ainakin K-15.

Mielenkiintoista, että mangan mukana Suomeen on nyt tunkemassa myös sarjakuvien ikärajajaottelu. Kymmeniä vuosia on pärjätty ilman. Tarvitaanko sellaista? Ja jos tarvitaan niin miksi? Onko taustalla Suomessa käyty suuri DB-keskustelu, kopioidaanko taas jenkkejä, vai mistä on kysymys? Ikäsuositus sekoitetaan helposti ikärajoihin, seuraako tästä hyvää vai pahaa?

(Dragon Ball -aiheesta on keskusteltu runsaasti muualla Kvaakissa, löytyy täältä)
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2649.0
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=53
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=27


[erotin tämän aiheen omaksi ketjukseen tuolta Samurai Executioner -keskustelusta]

[AM]

Ehkäpä taustalla on juuri tuo DB-kohu. Kustantaja voi käyttää ikasuositusta myös "rajoituksena" sellaisissa tapauksissa, joissa joku suositusikärajan alittava onnistuu rahaamaan sarjakuvansa vanhoillisen kukkahattutädin valvovien silmien eteen. Paha se on sitten enää valittaa kustantajalle kun on antanut lapsensa ostaa sarjakuvan, jossa on "ikärajoitus". Vastuu siis siirretään kuluttajalle/vanhemmille ja samalla vähennetään riskiä DB-tapauksen uusimiseen.
Samurai Executionerista vielä sen verran, että kyseisessä teoksessa on reipasta verenlennätystä, joten sen julkaiseminen ilman minkäänlaisia varoituksia olisi kustantajaltakin aika vastuuton teko.

[Jukka Laine]

Onhan Semicin/Egmontin julkaisemissa DC:n aikuissarjakuvissa ollut kannessa usein varoitus että ei suositella lapsille, vaikkei mitään varsinaista ikärajaa ole ollutkaan. Jenkkilehdissä lukee taas "for mature readers" ja indiciassa kerrotaan että lehteä ei sopisi myydä alle 19-vuotiaille.

70-luvun Shokeissa taas kansissa seisoi että ei lapsille tai heikkohermoisille. Mutta ainakin minä otin silloin sen mainoslauseena. Mutta enpä tiedä, oliko se ihan vakavalla mielellä siihen printattu. Norjassahan syntyi kova kohu koko Shokista ja julkaisu jäi yhteen numeroon.

[Jari Lehtinen]

Osattiin Shokista shokeerautua muuallakin:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=266
Merja Heikkinen siteeraa eduskuntatason suomalaista 1970-luvun sarjakuvakeskustelua edustavin näyttein teoksessa Sillä välin toisaalla. Sarjakuva oli populististen ja ignoranttien poliitikkojen puheissa "myrkkyä" ja "saastaa" jolta lapsia piti taas kerran suojella.

Jos vapaaehtoinen ja humoristisen epämääräinen ikärajalikiarvo mahdollistaa kiinnostavan kirjallisuuden julkaisemisen Suomen tasavallassa, kannatan sitä lämpimästi.

Samalla minulla on synkeä paranoidinen epäilys, että lapsia käytetään vipusimena aikuisten kontrolloimiseksi.

Hyvin lyhyen aikaa, se kesti tosiaan vain 1985-1995, näytti siltä, että aikuisella täysi-ikäisellä kansalaisella oli lopultakin oikeus valita itse oma luettavansa ja katsottavansa, ilman että sitä kontrolloi Jukka Kajava, Hilkka Vuori, Yleisradion makuraati, tai muut päsmärit. Ilmeisesti se oli Suuren Kontrollin edustajille niin suuri järkytys, että nyt on yritettävä rajoittaa aikuisten valinnanvapautta koukkaamalla lasten kautta.

Se tapahtuu näin: Ensin vaaditaan ikärajoja. Seuraavaksi todetaan, että ikärajoja ei voida valvoa. Johtopäätös, sanoo Nikke Knatterton: Tämä on kiellettävä kaikilta. SDP ei anna ikinä anteeksi niille, jotka julkeavat rakentaa oman maailmankuvansa puoluetoimistolta ja asiantuntemukselta lupaa kysymättä. Todisteita tästä aikuisten hallinnasta lasten kautta voi löytää runsaasti lehtiartikkeleista ja eduskunnan pöytäkirjoista vuodelta 2003.

Lasten hyvinvoinnista siinä ei ole kysymys alkeellisimmallakaan tasolla. Jos he olisivat kiinnostuneita sellaisesta mokomasta, he vaatisivat ja toteuttaisivat aivan toisenlaisia toimenpiteitä jotka kohdistuvat aivan muualle.

[VesaK]

En osaa kuvitellakaan parempaa mainosta kuin K-18 leima julkaisun kanteen. K-15 voisi hyvinkin menetellä tehokeinona sekin. Ei muuta kuin Sarjakuva Säännöstö Suomeenkin ja Cacciatore ko. elimen johtoon. Lähtisi manga kioskeista ja kaupoista kuin anoppi makuulta! 

[Jampam]

Uskoisin, että syynä ikäsuosituksille on juuri Dragon Ball -kohu. Esimerkiksi Salapoliisi Conanissa näytetään verta, ja Dragon Ballin tapaan sekin on Japanista. Eihän sillä nyt mitään väliä ole, että Myrkyt tai muut "lapsille ja herkkähermoisile" sopimattomat sarjakuvat ovat hyllyssä muiden sarjakuvien joukossa ikärajoitta/-suosituksitta, mutta jos japanilaisessa sarjakuvassa on verta tai alastomuutta, ei asiaa voida katsoa läpi sormien! Japanihan on paha maa; sieltä se pedofiilisarjakuva Dragon Ballkin on tullut.

(En muuten ole aivan varma, onko esimerkiksi juuri Myrkyssä ikäsuositusta, mutta sain Reima Mäkisen viestistä sellaisen kuvan, ettei ole. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. )

[Osku]

Itse en sinänsä näe pahaa "Ei ihan nuorimmille"-tyylisissä ikäsuosituksissa. Japanilainen pokkarisarjakuva on kuitenkin uusi ilmiö Suomessa sekä osin luonteeltaan erilaista suin länsimainen -> "lukutaito" puuttuu vielä monilta. Mikä mielikuva minulle on jäänyt, on että Egmont ja Kolibri markkinoivat sarjojansa suunnilleen Aku Ankkojen korvikkeena. Jos ikärajasuositus saa vanhemmat etukäteen vilkaisemaan mitä lapsillensa ostavat, eivätkä vasta jälkikäteen ikävien yllärien kera, niin hyvä vain.

Ikärajoitukset sen sijaan voi mielestäni unohtaa.

[Jarmo]

Positiivista kehitystä?

Lienen tietysti taas yltiöoptimisti, mutta näen tässä ns. "päättäjien" hiljalleen alkavan oivaltaa, että on muutakin sarjakuvaa kuin lastensarjakuva. Siis samaan tapaan kuin kaikki elokuvat eivät ole lastenelokuvia. Ei niin, että kaikki mikä ei olisi lapsille, olisi sitten pornoa ja pahaa.

Tietokone- ja konsolipeleihinhän nuo ikärajat ovat jo pari vuotta sitten ehtineet. Silläkin puolella lähtökohta on suurinpiirtein sama, kaikki on tarkoitettu lapsille. Mikä ei sovi lapsille, on väärin ja pahaa.

Hyvin kun käy, niin tästä joku vielä tajuaa, että on olemassa kypsille ihmisille tarkoitettuja sarjakuvia.

Ikärajoista ja niissä olevista numeroista sinäänsä voi kyllä olla montaakin mieltä. Ehkä K-18 tässä tapauksessa on liioiteltua, tai siltä minusta vähän tuntuisi. Tietty jos katsoo siitä vinkkelistä, että löytyy niin alastomuutta kuin silpomistakin.... 

[Doc Lomapäivä]

Kauppiaita ohjaavat ikärajat eivät ole ollenkaan pahasta. Moni kioskinpitäjä saattaa katsoa että isosilmäisiä tyttölapsia = lasten sarjakuvaa, ja pistää teoksen Digimonin viereen. Mutta sisältö onkin verta, pornoa ja väkivaltaa. Siitä kai se DB-kohukin syntyi, kun vaarin hameen nostelua myytiin lastenhyllyssä.

Onhan nykyään tv-ohjelmissakin ohjeistus: "sisältää voimakkaita kohtauksia jotka voivat olla haitallisia lapsille. Muista katsoa!" Miksipä ei sama markkinointikeino käy sarjakuvissakin.

Ikärajoihin perustuvat myyntkiellot taas ovat epäilyttäviä, joskin mitä enemmän Japani työntää raiskaus-sarjamurhahöttöä kirjakauppojen hyllyihin, on varmaan väistämätöntä että nuorimmat lukijat pitää yrittää pitää sieltä poissa.

[Komori]

Ihan hyvä ,että niissä on ikärajat 
Eivätpähän ainakaan mene 5 vuotiaat lukemaan Ranmaa 

[J.Salo]

Viisi vuotiaat sitten lukevatkin niin paljon?

[Storm]

Näin täysi-ikäisenä ikäraja ei ole ollenkaan niin kamala asia, mutta sitten jos ikäraja nostetaan sinne 15 -vuotiaan, niin kyllä 10-14 -vuotiaat Mangan ystävät voivat hieman purnata vastaan.

Oulussa yksi divarin pitäjä kyseli jopa minulta, että eikö nuo Ranma ½ ole K-12 ikäluokkaa ja minä hieman hämmennyin siinä. Ainoastaan vain numero 7:ssa on ollut ikäraja ihan kanessa, etten ole vielä törmännyt muihin Ranma ½ jossa olisi ikäraja.

Kun taas fantsussa olessani tetissä, niin siellä joidenkin mangojen takana luki aika huomaamattomasti k-15 tai vastaavaa, mutta kyllä sitäkin nuoremmat taisi ostella sitä, onneksi sitten väkivaltaiset tai liikaa sisältävät porno mangat on ihan onneksi laitettu muoveihin.
Muistaakseni yksi manga sarjassa ne kaikki oli muoveissa.
Mutta muovi ei ole mikään hyvä ratkaisu ollenkaan.

[Justen (koulussa)]

Ne ovat suositusikärajoja, jos oikein muistan. "Recommended for.." Samalla tavalla kuin videot. James Bondin voi ostaa kaupasta kymmenen vuotias nappulakin, jos haluaa, ilman henkkareita. Vain K-18 ja ylös on ikäraja joka on definiittinen, eikä pelkästään suositus.

Näin siis muistelen.

[VesaK]

Videoiden ikärajat eivät ole mitään "suosituksia" (tai ovathan ne sitäkin, tavallaan) vaan lakisääteinen määräys. Jos 10-vuotias ostaa James Bondin ja se hänelle myydään, kyseinen kauppias voisi yhtä hyvin myydä lapsille kaljaa ja tupakkaa, lainrikkomuksesta on kyse. Muista: Ilmianna heti kaikki rikolliset! Tarkkaile ja raportoi poikkeavuuksista! Poliisi on ystäväsi!

Britanniassa, Judge Dreddin kotimaassa, pistivät ikärajalait tiukille. Lapsilta kiellettyjen filmien välittäminen tai esittäminen alaikäisille voi tuottaa jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Tästä syystä "Neljät häät ja yhdet hautajaiset" (Luokitus K-15) - elokuvassa morsiusneitoa esittänyt 7-vuotias tyttö ei voinut osallistua elokuvan ensi-iltaan, vaan sai katsoa vain sen kohtauksen jossa itse esiintyy, videolta. Ko. 2 minuutin pätkälle oli haettu ja saatu U eli suomeksi S-luokitus...   

[Rami Selin]

Videoiden ikärajat eivät ole mitään "suosituksia" (tai ovathan ne sitäkin, tavallaan) vaan lakisääteinen määräys.

En asiaan ole perehtynyt, mutta eikö videoissa olekaan samanlainen järjestelmä kuin videopeleissäkin (PEGI vai mikä se nyt olikaan). On siis erikseen suositukset ja ikärajat.