Terry Moore: Muukalaisia paratiisissa

[mari]

hmm... muhun puri kyllä ihan täysillä kyseinen suomennuskin, silloin kun sain sen käsiini ekan kerran. siitä lähtien Terry moore on kyllä ollut mun ehdoton suosikki... tosin en oo enää kauheesti lukenut, kun ei oo ollu varaa ostaa noita kirjoja (ja pitäis vissiin lähteä helsinkiin asti jos haluais ostaa), eikä oulun kirjastoissa oo ku muutama albumi kyseistä sarjaa.
ehkä kyseessä on taas makuasia, mut mä oon aina ihaillu Mooren piirrustustyyliä sekä loistavaa dialogia. hahmotkin on tosi hyvin rakennettu. mä pidän siitä, että ne on samalla hauskoja ja vakavia juttuja...
Olin muuten tosi yllättyny kun sain tietää että Moore on mies, olin aina ajatellut SIP:iä naisen tekemäksi...

onko kukaan muu muuten ihmetelly, miksi tossa suomennuksessa kannessa lukee muukalaisia paratiisissa, ja selkämyksessä taas paratiisissa muukalaisia.
että kumpi se sitten virallisesti on ?

[Jukka Laine]

Terry Moore lopettaa SiP:in numeroon  90, joka ilmestyy toukokuussa.

http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=6904

[Curtvile]

Terry Moore lopettaa SiP:in numeroon  90, joka ilmestyy toukokuussa.

http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=6904

sinällään harmi. Liken julkaisema ykkösalbumi ei vakuuttanut.
Ei todellakaan. Mutta sitten myöhemmin törmäsin sattumalta jatkoon.
Huh huh.
Ei blanketskään nyt huono ole, mutta vertailussa SiPhen se häviää  niin kuin Antti Tuisku Alice Cooperille.
Voi olla että toinen on Idols, mutta toinen on ihan aito asia.

[Lönkka]

Ei blanketskään nyt huono ole, mutta vertailussa SiPhen se häviää  niin kuin Antti Tuisku Alice Cooperille.
Voi olla että toinen on Idols, mutta toinen on ihan aito asia.

Blanketsiin en ole tutustunut ja taitaa tulla nyt ekaa kertaa edes vastaan, mutta SIPiä seurasin kun sarja alkoi.

Tää tulee vähän ulkomuistista kun en ole ilmestymisen jälkeen uudelleen lukenut...
Eka SIP -minisarja (=alppari) ontuu kun se heittelee tyylilajista toiseen ja sama pätee myös sitten kun sarja "varsinaisemmin alkoi" ainakin ekaa tarinakokonaisuuteen (=toka alppari). Sitten ruvettiin vetämään käsittämättömän raskasta ihmissuhdedraamaa ja homma ei tuntunut etenevän juurikaan. Oli olevinaan kauheita paljastuksia ja salisuuksia vaikkei ne ihmeemmin sitten minua hetkauttaneetkaan. Piti lopettaa ostaminen. Mooren taide oli kyllä sangen messevää.

Cooperista olen kyllä aivan samaa mieltä!
muistan vieläkin päivän kun broidi toi Billion Dollar babiesin himaan. Fani siitä lähtien...

[Dogbert]

Minun mielestäni tuo Ghost World oli järkyttävä tuotos; joo, lukeehan albumin ihan eri kulmasta, kun on JUURI sen ikäinen ja vielä samaa sukupuolta, mutta itse en löytänyt siitä mitään mistä pitäisin, tyylikin oli yhtä kamalaa jöötiä.

Mutta asiaan; juoni ei alkanut kovinkaan kummoisesti ja oli aika purnaustakin välillä, mutta itse ainakin pidin Terry Mooren tavasta kuvata elämän pieniä ihanuuksia ja kuinka uniikkeja ne kuitenkin ovat. Ottaen huomioon teeman, Terry Moore on onnistunut pitämään aika leppoisena, kun se voisi olla perinteisesti ongelmasta-ongelmaan-angstia.

[Outi]

Eka SIP -minisarja (=alppari) ontuu kun se heittelee tyylilajista toiseen ja sama pätee myös sitten kun sarja "varsinaisemmin alkoi" ainakin ekaa tarinakokonaisuuteen (=toka alppari). Sitten ruvettiin vetämään käsittämättömän raskasta ihmissuhdedraamaa ja homma ei tuntunut etenevän juurikaan. Oli olevinaan kauheita paljastuksia ja salisuuksia vaikkei ne ihmeemmin sitten minua hetkauttaneetkaan. Piti lopettaa ostaminen.

Allekirjoitan. Ostin sitkeästi Strangers in Paradise-apparit jonnekkin kutoseen asti mutta ne joutuivat kyllä lopulta "Annetaan pois"-looraan. Moore rip-offasi aluksi sumeilematta ja huonosti Jaime Hernandezia, sitten sotki soppaan sen kolmetoista juonielementtiä, puhuttiin niin pirusti, veivailtiin ees taas ja mitä kaikkea tapahtuikaan.

Lopputulos on sekava, erittäin epätasainen ja -uskottava. Tyyli vaihtelee kököstä slapstickistä aina megalomaaniseen tragediadraamaan. Koko sarjaa voisi luonnehtia kokeiluksi yhdistää harrastelijamaista alternative-ihmissuhdesarjaa mainstream-jännitys & action-sarjaan.

Eikä se ole edes tarpeeksi hyvin piirretty! Pahinta olivat ne "kohtalonomaiset" naiset jotka olivat muka niin seksikkäitä - ja niillä oli vielä niin tajuttoman kitchit vaatteet ettei edes 80-luvun alun Dynastiasta löydy vastaavaa.

Ja oliko sielä vielä jotain runojakin välissä! Auttakaa!!!

[Lönkka]

Lopputulos on sekava, erittäin epätasainen ja -uskottava. Tyyli vaihtelee kököstä slapstickistä aina megalomaaniseen tragediadraamaan.

Komppaan Outia ihan sikana (kun asia sanotaan paremminkuin mihin itse pystyin).

tuossa on hyvin tiivistettynä sarjan ongelmat.

[roju]

Komppaan Outia ihan sikana (kun asia sanotaan paremminkuin mihin itse pystyin).

tuossa on hyvin tiivistettynä sarjan ongelmat.

Sama sama, ihmettelin aikoinaan kun ihan järkevinä pitämäni ihmiset hehkuttivat sarjaa. Tartuin kirjaan suurin odotuksin, mutta eihän se sekasotku tempaissut mukaansa sitten millään. Huonompaa kuin L&Rockets huonoimmillaan, silloin kun Maggie oli prosolaarimekaanikko. Ja huonommin piirretty ja tyhmempiä, yksiulotteisempia naisia joista ei oikein käynyt ilmi ketä ne on ja mitä tahtoo. Tarinankerronnan kannalta sellainen ois kuitenkin aika tärkeää.

[Jukka Laine]

Strangers in Paradise on sitten saatu päätökseensä. Mutta mikä onkaan Terry Mooren seuraava projekti?

Spider-Man Loves Mary Jane

Terry kirjoittaa, muttei piirrä. Piirtäjää ei ole tiedossa vielä. Nykyinen Sean McKeeverin kirjoittama lehti loppuu, ja Mooren kirjoittama alkaa alusta numerosta 1.

McKeeverin kirjoittama ei ole tavanomaista Hämähäkkimiestä, vaan pseudomangan tyyliin piirrettyjä romanttistä hömppää.