Animeen ja mangaan kyllästyy

[Lurker]

Ylläpito tiedottaa: Eristin tämän aiheen omakseen kun keskustelu eksyi toisessa ketjussa pahasti sivuraiteelle. Reima

Justenin pitkä ja mielenkiintoinen viesti pisti miettimään.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2492.msg45037#msg45037

Onko mangaa niin paljon tarjolla, että sen kuluttajia voi uhata luku-bulimia. Ahmitaan mangaa pahoinvointiin saakka...

...tai sitten käy niin kuin Don Quijotelle ritariromaanien kanssa, pää menee pyörällä ja lopulta tosi ja taru alkavat sekoittua keskenään.


Korjasin linkin.  - Petteri

[bgt]

Minulle iski "lukubulimia" fantasiakirjallisuudessa. Sitä tuli ahmittua sangen ripeällä tahdilla, kunnes yhdessä vaiheessa yhtä kirjaa taas lukiessa totesi, että nyt ei kyllä jaksa enää. Tämä tapahtui ennen kuin Harry Potteria oli ehtinyt ilmestyä.

Ehkä tämä taas on vahvistanut anime/manga-harrastustani.

[Nikkelimarkka]

Kyllähän tuo mitan täyttyminen on erittäin mahdollista, mutta en sanoisi sitä vain mangan uhaksi.
Sama riskihän on myös Ryhmä-X:llä, Hämähäkkimiehellä, Batmanillä ja jopa Sandman tyylisellä sarjakuvalla.
Ei ihminen kestä mukaviakaan asioita määräänsä enempää.
Liiasta karkin syönnistäkin tulee masu kipiäksi.
Mangaa tursuaa joka tuutista, eikä tällöin ole mikään ihme jos mitta täyttyy.

Tasapaino pitää muistaa!
Ei niitä Sadmaneja ja Sandman tyylisiä sarjiksiakaan pidä pinota yhdeksi torniksi ja lukea vain siitä tornista.
Täytyy lukea vähän Sandmania ja vetää sitten Maailman vahvinta nallea ja tuon päälle hiukan Action Forcea (tai muuta vastaavaa)...Ja sitten luetaan taas vähän Sandmania.
Sama pätee mangaan.
Ei pidä lukea vain mangaa, eikä suinkaan pidä vain sokeasti lähteä tutustumaan nimikkeeseen toisensa perään.


Ennen kuin aloittaa uuden sarjakuva nimikkeen seuraamisen (niin mangan kuin muidenkin tyylilajien kohdalla) on suositeltavaa (muttei pakollista), että suorittaa pientä etsivä työtä.
Selvittää kuinka suosittu kyseinen nimike on ja vähän tietoja siitä, mihin on oikein sekaantumassa.
Tämän jälkeen pitää pohtia vaikuttaako silmäilyn alla oleva kohde nimensä perusteella mielenkiintoiselta (joskus pelkkä sarjakuvan nimi on niin hyvä, että sitä alkaa melkeinpä lukemaan jo pelkän nimensä takia. Joskus taas aivan hirveän nimen taakse piiloutuu ensiluokkaisen hienoa sarjakuvaa).
Kun tämä on ohi pitää junnata päätöksensä kanssa ja selata käsissä olevaa kohdetta huolella, monta kertaa ja pitkään.
Täytyy miettiä tarkoin, että jaksaako sitä nyt kuitenkaan alkaa tutustumaan juuri tähän sarjakuvaan, vai otetaanko sittenkin tuo viereinen.
Ja näitä seikkoja pitää miettiä mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hartaasti.

Näin ainakin minun kohdallani.
Asiaan tietenkin voi vaikuttaa se, että olen köyhä opiskelijan renttu, jolle sarjakuvalehden ostaminen tietää viikon paastoa (jonka aikana illallinen haetaan lähikapakan roskiksesta ja aamiaiseksi syödään lattian alta löytyviä torakoitta).
Mutta eipä ole vielä tullut luku-bulimia vastaan, eikä ole pahemmin tullut petyttyä.

[laymon]

Nykyään voi saada ähkyn ihan mistä vaan, jos on laajakaista, kyky käyttää Bittorrentia ja liikaa vapaa-aikaa.

[vesapai]

"Animeähkystä" ollut puhetta.

Elämässä tuntuu olevan niin, että kaikesta kulttuuritarjonnasta 95% on enemmän tai vähemmän roskaa. Oli kyse sitten elokuvista, fantasiakirjoista, shoujo-mangasta, lonkerohentaianimesta tai tietokonepeleistä. Kun törmää siihen laadukkaampaan viiteen prosenttiin, se automaattisesti laskee jäljellä olevan 95%:n arvostusta - miksi tuhlata aikaa tähän, kun on paljon parempaakin tarjolla?

Kun kaikki on nähty ja koettu, kyllästyshän siinä iskee, ja äkkiseltään alkaa etsiä intoa uusista asioista. Minä olen sen verran kulttuuriholisti, että osaan kyllä nauttia siitä viidestä prosentista, mutta myös siinä määrin jo vanha, että enää en jaksa intoilla suuresta kuonamäärästä vain siksi, että se on tullut Japanista tai että sen on kirjoittanut vaikkapa Guy Gavriel Kay.

Pääasia, että löytää omat suosikkinsa. Ehkä siinä ei sitten pääse mukaan mihinkään suunnattomiin alakulttuureihin, mutta mitäpä moisilla. Aikansa kutakin.

[VNaomi]

Minä olen melko kyllästynyt mangaan ja animeen. Molemmat kiinnostivat minua hurjasti joskus pari vuotta sitten, mutta silloin ei vielä ollut nimikkeitä tarjolla niin paljon, kuin nykyään. Nyt, kun sitten voisin aivan helposti laittaa kaikki rahani Japanin ihmeisiin, ei enää huvitakaan.

Kyllästymiseni ei tosin johdu siitä, että olisin ahminut liikaa. Olin varmaankin sellainen muka-fani, joka piti animesta vain, koska se oli uutta ja sillä oli kiva ärsyttää tietämättömiä vanhempia ja uskotella kuuluvansa johonkin alakulttuuriin. Nyt olen sentään kasvanut sen verran, etten ihquta jotain vain sen perusteella, missä se on tehty.

[Marsumestari]

Itse olen siitä harvinainen tyyppi, että Ranma ½:n uudet pokkarit onnistuvat edelleen naurattamaan. Vaikka pidän vakavammastakin mangasta, kuten Lone Wolf & Cub, Samurai Executioner ja Crying Freeman niin kyllä Ranma edelleen onnistuu viihdyttämään oikein hyvin.

Nykyään en ehkä ole aivan samanlanen japani-intoilija kuin ennen mutta kyllä edelleen pidän monia japanilaisia teoksia omien alueidensa huipulla.

Kyuuhan sanoi eilisessä Otaku-dokumenttisarjan osassa, ettei manga tai anime sulje pois myös muita juttuja vaan ne tulevat niiden rinnalle. Kyllä minä edelleen pidän joistakin Disney-leffoista vaikka ne mielestäni häviävätkin vaikkapa Ghiblin tuotannolle ja Batmanista pidän edelleen.

[devilis6]

Kaikkeen kyllästyy, jos sitä harrastaa liiaksi.
Välillä on hyvä ottaa tiettyä etäisyyttä asiaan ku asiaan.
Kokeilla rohkeasti jotain muuta.

Itse en ole niin syvällä anime/manga-maailmassa,
että voisin sanoa olevani kyllästynyt - päinvastoin...
Olen päättänyt aloittaa käsikirjoittamisen (mangan suuntaisesti)
ja ehkä siinä sivussa verrytellä hiukan piirrustustaitojani Jaappanin suuntaan.

_______________________________________ __________________________
Valvoja edit: Hymiörivistö lähti kvaakin netiketin hengessä. Have a nice day.

[Wilpuri]

Itse olen tykkäillyt japanilaisista jutuista jo kauan ennen mitään japanibuumeja. Japani kiinnostaa noin yleensä... ei vain anime ja manga. Itse jopa luen länsimaista sarjakuvaa huomattavasti enemmän, kuin japanilaista, joten olen kuitenkin enemmän sarjakuvaharrastaja, kuin vain manga tai anime harrastaja. Vaikka opiskelen japania, luen mangaa, katselen animea (ja muita japanilaisia elokuvia) ei ähkyä ole tullut. Jos on oikeasti kiinnostunut jostakin, niin ei siitä pitäisi tulla mitään yliannostusta (paitsi ehkä ruuan suhteen...). Tuskin kitaristikaan kovin helposti saa ähkyä kitarasta, vaikka soittaisi sitä 50 vuotta.

Animessa ja mangassa on paljon pa... kakkaa, mutta niin on kaikessa muussakin. Ei siinä sonnassa tarvitse rypeä, kun voi poimia ne jutut mistä itse pitää.

Ja mangassakin on niin paljon vaihtelua, että jos kyllästyy mangaan, niin silloin kyllästyy sarjakuvaan... Miksi se, että kyllästyisi vaikkapa Ranmaan vaikuttaisi yhtään siihen, miten suhtautuu esimerkiksi Battle Angel Alitaan tai Lone Wolf and Cubiin.....?

[Veli Loponen]

Itse olen tykkäillyt japanilaisista jutuista jo kauan ennen mitään japanibuumeja.

Muistan olleeni minäkin tykänneeni siitä jo ennen tätä nykyistä innostusta. Mutta kun Dragonball ja sitä seuraavat sarjat tulivat, niin kyllästyinkin sitten aika nopeasti. Ehkä syynä on se, että lyhyen ajan sisällä aloitettiin monta sarjaa, jotka kaikki olivat aika saman oloisia. Uutuuden- ja erilaisuudenviehätys karisi nopeasti pois ja kun sitä ei ollut, niin ei ainakaan minulle löytynyt sitten mitään, mikä olisi pitänyt kiinnostuksen yllä.
Mutta ehkä Suomessakin tarjonnan lisääntyessä lisääntyy myös tarjonnan erilaisuus...

[Wilpuri]

Muistan olleeni minäkin tykänneeni siitä jo ennen tätä nykyistä innostusta. Mutta kun Dragonball ja sitä seuraavat sarjat tulivat, niin kyllästyinkin sitten aika nopeasti. Ehkä syynä on se, että lyhyen ajan sisällä aloitettiin monta sarjaa, jotka kaikki olivat aika saman oloisia.

Juu... siis tarkoitin sitä, että ihan pienstä asti japanilaiset jutut ovat kiinnostaneet. Siis kauan ennen kuin suomessa alettiin julkaisemaan Dragonballia...

Eikä Dragonballin  tai muiden melko tasottomien mangojen julkaisu minua ainakaan häiritse. Ei niiden hyvien juttujen arvo tai taso kuitenkaan mihinkään laske.

[Veli Loponen]

Juu... siis tarkoitin sitä, että ihan pienstä asti japanilaiset jutut ovat kiinnostaneet. Siis kauan ennen kuin suomessa alettiin julkaisemaan Dragonballia...

Joo tajusin sen. Mulla ei ihan mitään yleistä Japani-innostusta ole ollut vaikka ninjaa olikin kiva leikkiä muksuna, kun oli nähny jonkun jänskän ninjafilmin (joita 80-luvulla oli aika määrä).

Eikä Dragonballin tai muiden melko tasottomien mangojen julkaisu minua ainakaan häiritse. Ei niiden hyvien juttujen arvo tai taso kuitenkaan mihinkään laske.

Mulla tässä vaikuttaa tietenkin se, että manga ei kiinnosta mua niin paljoa, että jaksaisin etsiskellä sieltä seasta niitä kiinnostavia juttuja, joita varmasti myös on. Mun kosketus mangaan on siis lähes yksinomaan se, mitä suomeksi julkaistaan.

[AM]

Mangaa kun on tullut luettuja jo liki vuosikymmen länsimaisen sarjakuvan ohella, on tullut huomattua, että molemmista löytyy omat kliseensä. Mangassahan on se tyypillinen tyyli tehdä päälle 30 osaisia megasarjoja joissa juoni ei etene hiuskarvan vertaa ja henkilöt kiertävät samoja vanhoja asioita voluumista ja sarjasta toiseen. Nämä mainstream manga tuotteet tosiaan ottavat jo hiukan päähän ja minulle ne ovat lähes kertakäyttöviihdettä johon on turha tuhlata rahaa. Luenkin nykyään pääasissa "lyhyitä erikoisia" mangasarjoja joista löytyy vielä omalaatuisiakin tekeleitä. Minun Hyllystä löytyvän yli kymmenen osaisten sarjojen määrän laskee yhden käden sormilla ja vielä sormia käyttämättä. Sopii vain toivoa, että mangan vielä yleistyttyä Suomessa aletaan kääntämään vähän erikoisempiakin tekeleitä eikä vain aina sitä saman hutun uutta muunnosta.

[Marsumestari]

Mulla tässä vaikuttaa tietenkin se, että manga ei kiinnosta mua niin paljoa, että jaksaisin etsiskellä sieltä seasta niitä kiinnostavia juttuja, joita varmasti myös on. Mun kosketus mangaan on siis lähes yksinomaan se, mitä suomeksi julkaistaan.

Oletko lukenut Keiji Nakazawan Hiroshiman pojan? Sentään eka suomeksi ja Paul Gravettin mukaan eka länsimaissa yleensäkään käännetty manga.

[Hegs]

Jaa-a, minen ainakaan oo vielä kyllästymässä
Tosin en oo kun muutaman kuukauden mangaa lukenu/kattonu vähän animee, mutten varmaan kyllä kyllästy. Animen takia pitää hommata koneeseen polttava dvd-asema, että pääsee imuroimaan ohjelmaa kunnolla ja saa ne sit pois koneelta.

Mut noin yleisesti voi olla, et tää mangajuttu Suomessa on ohimenevä muoti, nyt niitä sarjoja suomennetaan innolla ja uusia tulee, mut kuinka kauan?