Lyijykynäpiirtäminen

[ToNy]

Hei vaan kaikki piirtäjät!

Luinpa juuri uusimman Sarjainfon 3/2003 (tai siis silmäilin, palaan siihen vielä myöhemmin tarkemman tarkastelun merkeissä). Silmään tarttui Heikki Jokisen artikkeli Islannin ensimmäisestä sarjakuva-albumista, jonka tekijä Nuka K. Godtfredsen "piirtää kuvansa lyijykynällä".

Itse katson olevani aika surkea tussaaja. Monet lyijykynätyöni vaikuttavat varsin hyviltä, mutta tussatessa jotakin vain katoaa.  

Kyseinen artikkeli antoi ajatuksen, että mitäs jos piirtäisinkin sarjakuvan kokonaan lyijykynällä!   Nyt kysynkin, että miten tällaiset piirrustukset käsitellään, jotteivät tuhriintuisi myöhemmin? Eli pitääkö ne pintakäsitellä fiksatiivilla (vai mikä se nyt olikaan) kuten hiilipiirrokset vai onko jokin muu tapa parempi? Vai voiko niitä ollenkaan suojata? Lisäksi kysyisin, onko täällä Kvaakissa ketään sellaista, joka olisi tehnyt sarjakuvaa pelkästään lyijykynällä ja saattanut sen painoasuun? Vaatiiko lyijykynäjälki jotain erityistä huomioitavaa painatusta ajatellen?

Eli tämmöistä. Kiitokset jo etukäteen!  

nimim. tuskallinen tussaaja

[Veli Loponen]

Nykyään tietokoneajalla ei ole paljoa merkitystä tussaako vaiko ei. Lyijykynän jäljestä saa kuvankäsittelyohjelmalla ihan yhtä tummaa kuin tussilla, jos haluaa.
Ja saahan siitä jäljestä ihan mielenkiintoisen näköstä pelkästään lyikkärillä ja saa myös mahdollisuuden erilaisiin varjostustehosteisiin.
Mutta kyllä. Originaalit kannattaa varmaankin suojata fiksatiivilla tai sitten piirtää vähän kovemmalla (ja samalla himmeämmällä) kynällä.

[Jukka Koivusaari]

Ainakin MAD-lehdessä on ollut ilmeisen lyijykynällä piirretyn näköisiä kuvia.
Samaten pläräsin joskus kirjakaupassa jotain näitä elfquest-tyyppisiä pokkareita - loppua kohti oli ilmeiseti piirtäjälle tullut kiire, kun viimeisten sivujen kuvat oli lyijykynähahmotelmia.
 - kummassakin tapauksessa oli mustavalkopainantus. Väreissä se on varmaan vielä ongelmattomampaa.

Kuvankäsittelyohjelmien suodattimilla saa tietysti tehtyä melkeen mitä vaan mistä vaan.
Pari omatekoista esimerkkiä "lyijykynätussauksesta" - vitsit aukeavat varmasti useimille lukijoillle

http://www.kolumbus.fi/jik/matemo1.gif
http://www.kolumbus.fi/jik/matemo2.gif

Kynien kovuus ja paperin karheus tietysti vaikuttaa mustuuteen ja muuhun.

[Veli Loponen]

Tuo Marvelin uusin minisarja, 1602, on piirretty vain lyijykynillä ja väritetty (ja "tussattu") tietokoneella.

[Esa]

Nykyään tietokoneajalla ei ole paljoa merkitystä tussaako vaiko ei. Lyijykynän jäljestä saa kuvankäsittelyohjelmalla ihan yhtä tummaa kuin tussilla, jos haluaa.

Tietokoneet pitäis kieltää sarjakuvien teosta! Menee koko maku piirtämisestä!

Lyijykynäl saa mun mielest sellassii ominaisuuksii jotka katoaa tussatessa.

[Janne Kuusinen]

 Kah, joku muukin oli kiinnittänyt huomiota Sarjainfon lyijykynäpiirtämisjuttuun. Itse asiassa olin jo ehtinyt unohtaa, että lyijykynälläkin voi ja "saa" tehdä sarjakuvia. Lyijärimaailma on itse asiassa hieno miljoonine harmaasävyineen. Voi vaan sutata, eikä tarvitse miettiä, että mimmoistas viivarasteria tähän pintaan pistäisin.
 Mutta se lyijykynäyden taito onkin varmaan sitten siinä, että osaa sutata oikein. Paperi menee väistämättä harmaaksi, ja kumituksen suhteen tulee olla tarkka. Toisaalta, voihan sitä käyttää tehokeinona...
 Jne jne.

 Saako sitä laksatiivia ihan tavallisista taidecowboysta, vai pitääkö Temperaan saakka mennä (taas)?

 Tietäisikö joku vielä jotain oivia lyijykynäpiirtäjäesimerkkejä? Vaikka meneekin hieman aiheen vierestä, niin mieleen tulevat tässä samalla puuvärit ja Serpieri. Onko hänellä käytössä mitkä värit, vai sekatekniikka, kysyy puusilmä.
 Niin: ja kukapa unehtaisi "Rakasta hellästi" - kirjan kuvituksen?

[V3§a V1tikain3n]

Vilaiskaa huviksenne Sarjakuva-Akatemian ViolenceMan-spesiaalia viime vuodelta, viimeinen tarina oli huvin vuoksi tehty pelkällä lyijärillä.

Ispiraatio moiseen iski luettuamme JMS:n Rising Starsin promonumero joka julkaistiin ensin lyijykynäversiona ja sittemmin tussattuna ja väritettynä... ja se tussaamaton oli huomattavasti tyylikkäämpi. Keskinkertainen tussaus oli peittänyt hienon lyijykynäilyn alleen, eikä värityskään auttanut asiaa.

[Veli Loponen]

Fiksatiivia löytyy myös valokuvausliikkeistä. Ainakin minä löysin.

[Timo Ronkainen]

Elävän mallin piirustuskurssilta saatu piheysvinkki: tavallinen halpa hiuslakka käy kalliin fiksatiivin sijasta ihan hyvin.  

Timo

[kaltsu]

tääkin threadi saa mut jostain syystä tavattoman ärtyneeksi. oletteko te helkkari miehiä vai taiteilijoita? lyijykynät ovat vain apuväline eikä ne harmaat sutut oikeasti kiinnosta ketään muuta kuin naapurin teini-ikäistä runotyttöä.

[Veli Loponen]

Ja tosimiehet piirtää suoraan tussilla

[ToNy]

Vilaiskaa huviksenne Sarjakuva-Akatemian ViolenceMan-spesiaalia viime vuodelta, viimeinen tarina oli huvin vuoksi tehty pelkällä lyijärillä.

Mä kun luulin, että se viimeinen tarina oli kiireessä jäänyt tussaamatta. Jälki oli kieltämättä keskeneräisen näköistä. Mutta se ei vähentänyt lehden viehätystä tippaakaan!  

Ehkäpä voisin käyttää tussia ja lyijykynää sekaisin? Pitääpä vain kokeilla mitä siitä syntyy. Kiitos tähän astisista vinkeistä ja mielipiteistä.

Kaltsu, on jo tarpeeksi noloa muutenkin näistä neitijutuista täällä julkisesti kysellä, joten...   No, ehkä mun kohderyhmäni ovat sitten nuo runotytöt. Ehkäpä näin saadaan heidätkin kiinnostumaan kauhupornosadomasojutuista.

nimim. miten tehdään jatkuva ketjusilmukka?

[Veli Loponen]

Aikoinaan piirsin kuvituksen yhteen mainokseen, niin että etualalla oleva talo (se mainosti tapahtumaa tässä talossa, joka taisi olla vanhainkoti) ja sen tussasin ja taustan (lähinnä metsää) tein vain lyijykynillä. Siinä oli mielenkiintoinenlopputulos. Hiukan erilainen syvyysvaikutelma...

[Anssi Rauhala]

Tuonpa tämän topikin takaisin aikojen takaa, koska aihe on ollut itsellänikin melkoinen murheenkryyni. Olen niin kauan ihaillut oikeasti lahjakkaiden tussaajien jälkeä, ja kun itse etenee niin työläästi... Ja niin, joskus lyijykynäkuva/sivu näyttää tosi lupaavalta, mutta tussipiirroksen tultua valmiiksi sitä piirtäjä vain pyörittää murheellista päätään ja sanoo pahan sanan.

Miksei sitten antaisi onnistuneen lyijykynäpiirroksen olla originaali? Miksei tekisi siitä "tyyliä" itselleen, skannaisi lyijäreitä, säätäisi kontrastit kohdalleen ja toteaisi lopputuloksen loistavaksi. Joskus olen itse tehnyt nopeita ääriviivapohjia vesiväri- ja guassikuvituksille kopiokoneella, ja äärivaaleaan säädetty, etvaksen verran puhkipalanut lyijykynäviivan kopio on saanut asiakkailtakin myönteistä palautetta. Ja Pekka Vuoren kuvitusten ääriviivathan ovat samaan tapaan kopiokoneella rouhittuja (jos olen oikein ymmärtänyt).

Mieleen tulee (oikaiskaa, jos muistan väärin) omansorttisensa mestari Neal Adams menneiltä vuosikymmeniltä. Hänhän teki pehmeällä lyijykynällä henkeäsalpaavan häikäiseviä supersankarioriginaaleja, antoi reprokuvaajien (aivan, sanoinhan: menneiltä vuosikymmeniltä) tasapainoilla harmaasävyt just jetsulleen, ja sitten riitaantui kustantajansa kanssa, kun tämä sanoi, ettei pelkistä lyijäyksistä makseta originaalin hintaa. Eihän niitä ollut edes tussattu...