Toinen herkullinen aihepiiri olisi syvä lama jonka keskelle 90-luvun alussa aikuistuin. Valtava joukko ihmisiä päätyi kouluista suoraan kortistoon eikä toivoa paremmasta ollut näköpiirissäkään. Osa toki pärjäsi, mutta osa elää edelleen melkoisen syrjäytyneinä yhteiskunnan alimmilla portailla ja lähiökuppiloiden savuisissa nurkkauksissa. Oikee luusereiden sukupolvi. Ajan asenneilmastossa oli vaan jotain hyvin omituista ja kieroutunutta.
Vai olinko se vain minä?
Heh. Kyllä se Kaltsu olit vain sinä, sillä sehän ei ole mies eikä mikään joka jotain 90 -luvusta muistaa.
Mitä noihin luusereihin tulee, niin oletteko koskaan ajatelleet, miksi sankarihevi teki paluun vasta 2000 -luvulla? Jep, oikea sukupolvi tykkääkin luuserihevistä!
Ysärinuoret itsetuntoa vastaan!
Ok, nyt mennäänkin sitten jo piennarta pitkin tässä aiheessa. Eli leikki sikseen, leikki sijansa saakoon ja asiaan:
Ei sitä oikein voi sanoa mistä historiallisesta aiheesta haluaisi sarjakuvan, sillä eikös jokainen aika, paikka, tapahtuma ja ihminen ole kelpoja sarjakuvan aiheita? Kysehän on siitä, miten se sarjakuva tehdään, kuinka ruututarina kerrotaan (puhunko muuten nyt ihan tyhmiä?). Totta kai vuoden 44 Kannaksen tulihelevetistä saa helpommin vetävän toimintaseikkailun kuin esimerkiksi 90 -luvun alun pankkikriisistä. Mutta toisaalta, jos saa vetävän toimintasarjakuvan pankkikriisistä, niin eikös se olisikin vasta jotain...? Jokos muuten Egmontilla on tekeillä korkkaripokkari aiheesta? "Pankkikriisin korkeajännitys: Depressio uhkaa!"
"Varo Pekka! Sakemanni -valuuttalaina vasemmalla!Aaaaaargh!"
"Kuole sijoittajasika!"
Ja tietenkin lopussa: "Kätellessään antautunutta sijoitusneuvojaa Pekka tajusi, etteivät kaikki pankkimiehet olleetkaan läppeensä pahoja."
Ja pistetäämpä järviset takaisin ladulle:
Siis minun mielestä esim. Kaltsu on jo tehnyt hienoja "historiallisia" sarjakuvia tuosta 90 -luvusta omissa jutuissaan. Ja ei mulla tulisi nyt kättelyssä mieleen toivetta lukea sarjakuva 80 -luvun alun tamperelaisnuorista, mutta Reiman Ruskaahan on varsin hieno ajankuva.
Onko se nyt sitten sellaista oikeata "historiallista" sarjakuvaa, josta tässä ketjussa puhutaan?
Mutta miten esim. Eisnerin New York -kuvaukset ovat yhtään sen historiallisempia kuin jonkun suomalaisen sarjakuvapiirtäjä -rentun kännissä ikuistamat edellisviikonlopun tapahtumat? Tosin jälkimmäinen joutuu tekemään enemmän taustatyötä...
Mutta väitän, että ei se "historiallisuus" ole esim. Corto Maltesen pääasia. Vai onko mielestäsi? Minusta se on sarjasta kumpuava romantiikka, joka upotettu aitoihin tapahtumiin, henkilöihin ja myytteihin. Toisaalta Cortonhan seikkailut sijoittuvat aikaan ja paikkoihin, joista juttuun saadaan sitä romantiikkaa... Ja sehän on plussaa, jos sarjakuva saa kersat tonkimaan tietoja jostain 20 luvulla tapetusta virolaisesta sotapäälliköstä...
Ääh, nyt tämä läppä meni kyllä todella väärille urille. Mutta saitte varmaan idean mitä tarkoitin, eli tarvitaanko sitä historiaa sarjakuvantekemiseen, koska sarjakuvathan tekevät historiaa... (Ja varmaan nyt kun luen uudestaan tämän ketjun, huomaan jonkun muun jo kirjoittaneen samat läpät. Ysäri-itsetunto rules!.)
Mutta okei antaudun, mun mielestä jonkun pitäisi tehdä sarjakuva suomalaisen sarjakuvan noususta 2000 -luvun alussa ja puolessavälissä. Ai niin, Ville Ranta ja festariraportit....
Kirjoittaja