Paras Aku Ankan piirtäjä

[VesaK]

Sikäli turha kysely, että Rosan ja Barksin pois jättäminen olisi tehnyt lopputuloksesta (hajonnan vuoksi) mielenkiintoisemman.

Luciano Gatto? Ai niin se, jonka hahmot hikoilevat koko ajan. Ei huono.

Vaan Kari Korhonen tulee reipasta kyytiä sinivalkosuksilla voimakkaana perässähiihtäjänä, ja latu ynnä pito senkun paranee.

[Jaanta]

Tuohon on vaikea kyllä sanoa mitään, mutta kyllä Barks taitaa viedä voiton, mutta Daan Jippes tulee  hyvänä kakkosena lähituntumassa.

Jos voisi puhua myös hieman Mikin piirtäjistä niin Xavi vie voiton siinä yli voimaisesti, siis jos ei ota mukaan Manuel Gonzalesia.

[HEsko]

Mielestäni parhaiten Aku Ankkaan sopiva piirrostyyli on
Vicarilla, siksi häntä äänestinkin. Mutta toisaalta parhaat
tarinat ja paras piirrostyyli, jos ajatellaan pelkästään
piirroksina ei Aku Ankkana, on Don Rosalla.
Rosa voisi piirtää, jotain muuta kuin Ankkaa!

[Tinqe]

Rosa on mielestäni paras Ankka-piirtäjä.
Rosan yksityiskohtainen tyyli ärsyttää monia, mutta itse pidän siitä. Hän tekee myös kovasti töitä, että tarinat liittyisivät jollain tavalla oikeaan historiaan.

Täytyy myöntää, että Barks on tehnyt kovan työn luodessaan hahmoja ja kirjoittaessaan/piirtäessään tarinoita. Ja myönnettävä on, että ne ovat hyvää luettavaa.

Se mistä pitää, on jokaisen oma asiansa ja minä pidän kaikista eniten Rosan piirrostyylistä (ja tarinoista)

[Wilpuri]

Vastaukseni on Don Rosa. Jos oltaisiin kysytty parasta tarinan kertojaa vastaukseni olisi ollut varmaankin Carl Barks.

En ole kuitenkaan mikään Ankka-fani joten ehkä pidän Rosan tyylistä juuri siksi, että se on niin Anti-Disneymäistä...

[Asral]

Carl Barks on aina ollut suosikkipiirtäjäni, jonka piirrostyylissä on vain jotain todella tyylikästä. Vahvana toisena tulee Rosa. Nykyään en oikeastaan edes lue muita kuin noiden kahden tarinoita.

[isokana]

Jaa paras?
Luciano Gatto tietysti. Minulta puuttuu se taikahuilutarinan loppu. Miten siinä kävi?
Mutta Luc on ehdottomasti paras mutta aliarvostettu.

Gatto vai? Minulle tulee aina stressaantunut olo, kun näen ne hikipisarat.   Mikäs tarina tuo Taikahuilu on? Taskarissa 39 ilmestynyt taikahuilutarina oli ainakin Cavazzanon piirtämä.

Mutta yksi piirtäjä on ylitse muiden: Romano Scarpa. Oli se kummaa, kun selvitteli taskareiden tarinoita, niin yllättäen lähes kaikki lapsuuden lempitarinat paljastuivat saman miehen piirtämiksi. Kun vain näkeekin niitä 50-luvun pulleita ankkoja, niin tulee hyvä mieli.

[Jukka Laine]

Gatto vai? Minulle tulee aina stressaantunut olo, kun näen ne hikipisarat.   Mikäs tarina tuo Taikahuilu on? Taskarissa 39 ilmestynyt taikahuilutarina oli ainakin Cavazzanon piirtämä.

Taikahuilutarina ilmestyi 60-luvun lopun Akkarissa jatkosarjana, se oli Gatton piirtämä. Ja Gopos-Gopos-heimo rulettaa!

Brancan ankat hikoilevat enemmän! Ja roiskivat hikeään laajemmalle alueelle!

[Rami Selin]

Barksilla on hienoja juonia, mutta Rosa tuntuu jotenkin vaan paremmalta.

[Patrick Wester]

Vastaan 9-vuotiaan poikani puolesta, jolta illalla tiedustelin parhaita Ankka-piirtäjiä.
1) Barks
2) Rosa
3) Vicar

Rosan tyyli kuulemma ei oikein passaa silleen perinteiseen Ankka-meininkiin varsinaisesti, mutta miekkosen tarinat ovat kuulemma aivan ylivoimaisia nykypäivän muihin Ankkatarinoihin verrattuna.

[Bastard]

Pitäisi kai äänestää Barksia, mutta ei...Romano Scarpa on ehdottomasti minun suosikkini. Vicar on mielestäni piirtäjistä paras: vauhdikasta ja selkeää piirrosta, mutta täytynee huomioida myös tarinallinen puoli, jolloin Barks ja Scarpa nousevat kärkeen. Don Rosaa taas en ole ikinä voinut sietää

[isokana]

Taikahuilutarina ilmestyi 60-luvun lopun Akkarissa jatkosarjana, se oli Gatton piirtämä. Ja Gopos-Gopos-heimo rulettaa!
Brancan ankat hikoilevat enemmän! Ja roiskivat hikeään laajemmalle alueelle!

Sen siitä saa, kun ei ole 60-luvun ankkoja. Kunhan näköispainokset ehtivät sinne asti niin hyvä. Gopos-gopos ei aiheuttanut suurempia rullauskokemuksia, mutta Aku Ankka vuonna 2001 rulettaa sitäkin enemmän.  
Myös diktaattorisekoilu Makeaa mahan täydeltä (taskari 30) iski täysillä.

[Izzy]

Rosan tarinoissa pidän faktoista, varsinkin kun käsitellään historiaa ja vanhoja saagoja... Tosin viime aikoina sekä piirrosjälki että tarinat ovat mielestäni päässeet kärsimään. Huumori on vaikuttanut puujalalta ja kermakakku naamaan -tyyliltä.

Barks on tottakai klassikkopiirtäjä, the one and only grandpa.

Uudet eivät pahemmin sytytä, paitsi joissain tapauksissa letkeydellään. Hikipisarat menevät samaan luokkaan kuin stressistä/sekoamisesta kärsivät "hypnoosisilmät".

[Sanjo]

  Ei hemmetti, ei tähän muuta osaa vastata kuin Carl  Barks, on se kuitenkin antanut juuri sen Akkarille juuri sen persoonallisen yleisilmeen johon tuli alunperin tykästyttyä.

Don Rosa tulee hyvänä kakkosena, piirrostyyli on omintakeinen ja tarinat ovat sopivan omaperäisiä ja historiallisetkin sävyt ovat vain plussaa.

[Paalujuntta-Simo]

Ei mahda mitään, minä en ikinä enkä milloinkaan opi pitämään Don Rosan piirrostyylistä. Yksityiskohtiin tikahtuva, puiseva, jäykkä...sitä semmoista. Rosan tarinat ovat kyllä mainiota ja luen niitä riemulla. Pitkien seikkailujen tekijänä Rosa ei ehkä olennaisesti jääkään Barks-vainaasta jälkeen.

Toisaalta Rosan lyhyissä huumoritarinoissa ei ole mielestäni mitään itua - tai ei ainakaan mitään Barksin monitasoisuuteen verrattavaa. Vai onko Rosa joskus käsitellyt rivien (ruutujen?) välissä esimerkiksi depressiota tai alkoholismia?