Kannattaisiko Kekkonen ostaa?

[junkohanhero]

tuli katteltua kirjakaupassa hagelbergin kekkonen-opusta. kallis hinta on.. vaan niin hyvältä vaikutti, että aioin ostamaan kunhan valuuttavaranto suo.
vaan ettiämitätuota.. seuraavana päivänä näen ko.kirjan kirjaston uutuuksia hyllyssä. ei kun lainaamaan.
aivan oikein, teoshan on mitä mainioin. huomaan kotona, luettuani opusta jonkun matkaa. kun olen lukenut n. 3/4  kirjasta, huomaan mielenkiintoisen .. öö.. sanoisinko ulkosarjakuvallisen tapahtuman ko.kirjassa. kirjan etupuolelta, n. 25 ensimmäistä sivua alkavat irtoilla.  no huh huh! kirjahan oli kirjastossakin uutuushyllyssä, eli ei ollut käsittääkseni lainaajien käsissä kauhean paljon kulunut.
kirja on nidos, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että sivut on kirjapainossa lyöty pinoon, rouhittu 'selkää' , kuumaliimattu ja lyöty kansien väliin. nidoksen sidoksesta erottaa se että sidoksessa arkit on taiteltu sivuiksi ja  'ommeltu'  taitellut sivut yhteen. no, joka tapauksessa sidos on huomattavasti kestävämpi kuin nidos. ja tuon kaltaiseen/hintaiseen teokseen kuin toi kekkonen on, sopii mielestäni ainoastaa sidottu vrs.
jaa-a. nyt sitten mietin kannattaako ko. teokseen sijoittaa kymmeniä euroja, jos kirjan fysiikka on mitä on. vai onko kirjaston kirja maanantaiversio? 
toisaalta voisin ostaa kirjaa 2 kpl, toisen luettavaksi,toisen keräilykappaleeksi. mutten taida, kallista. enkä ole muutenkaan keräilijä.
myöhemmin, palauttaessani kirjaa kirjastoon, kerron kirjastovirkailijalle  muutoksesta kirjan fysiikassa. lisäten liimanneeni sivut takaisin paikoilleen, kommentoi virkailija,että sellaisia nää uudet kirjat tahtoo joskus olla.

[herra Nissen]

Siitä en ala kiistelemään etteikö Kekkonen kuulu jokaisen sarjakuvan, taiteen ja kirjallisuuden harrastajan hyllyyn, sillä se kuuluu eikä asiasta sen enempää. Mutta kirjan sidos on tosiaankin ongelmallinen. Ensin hajosi oma kappale: Kirja unohtui avonaisena työpöydälle yöksi ja aamulla oli neljännes sivuista raastanut itsensä irti kirjasta. Koska ei ollut vara hankkia toista Kekkosta samantien ja pelkäsin entisen hajoavan lopullisesti, laitoin kirjan hyllyyn ja kävelin lainastoon uutuushyllylle ja takaisin kirjaston Kekkonen kainalossa. Kirjaston kappale oli aivan samanlainen. Käännellessä sivuja kuului rutina kun liimasidos muuttui jauheeksi ja sivut alkoivat repsottaa irti. Kirjastovirkailija osasi seuraavana päivänä kertoa että Otavan kirjoissa on noin yleensäkin heikkolaatuiset liimasidokset.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa että noinkin massiiviseen teokseen olisi syytä laittaa lankasidos. Jo pelkästään kirjan ulosmyyntihinta velvoittaa mielestäni olemaan säästelemättä pienissäkään asioissa.

Tässä herää sellainen ongelmallinen kysymys että jos suuri osa kirjan painoksesta hajoaa omistajiensa käsiin, mitä asialle tulisi tehdä? Toivon Kekkoselle pelkkää menestystä ja että Otava vastaisuudessakin julkaisisi sellaisia korkean profiilin laatusarjakuvakirjoja. En tiedä millä tavalla kustantamon suhtautumiseen vaikuttaa jos suuri osa painoksesta tulee takaisin ja ihmiset vaativat uusia kappaleita tilalle tai rahojaan takaisin, kuten itse tein ja eilen tuli uusi Kekkonen entisen tilalle. En kyllä tiedä mitä se lopulta hyödyttää jos siitäkin alkavat sivut tippua. Omassa henkisessä vaa'assa painoi siis eniten tarve pitää huolta omista oikeuksista kuluttajana. Kuten mainitsin asiasta Otavalle naristessani heikkoa liimasidosta: Kirjan funktio lienee, jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, tulla luetuksi ja jos se hajoaa toteuttaessaan tehtäväänsä, on saatava uusi tilalle tai korvausta. En usko että jos joku ostaisi sanotaanko vaikkapa polkupyörän ja lähtisi sillä ajelemaan ja pyörät irtoaisivat jo ensimmäisessä mäessä että omistaja varastoisi pyöränsä pyörävarastoon ja kävisi sitä varoen aina ihailemassa, kaukaa ja pyörään koskematta. Vai?

Vielä loppukommenttina kiittäisin Otavan väkeä jotka olivat hyvin asiallisia valittaessani liimauksesta ja lähettivät uuden tilalle. Samaa en voi valitettavasti sanoa Suomalaisesta kirjakaupasta jonka sarjakuvahyllystä lunastamani Peanuts-the art of Charles Schultz levisi irtolehtipainokseksi jo matkalla kyseisestä liikkeestä joukkoliikennevälineeseen. Koko tämän matkan ajan kirja oli kangaskassissa ihmiskäsien ulottumattomissa. Lähetin asiasta palautetta muttei siihen vaivauduttu vastaamaan. Kaunis kirja silti, tämä PEANUTS.

[VesaK]

kirja on nidos, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että sivut on kirjapainossa lyöty pinoon, rouhittu 'selkää' , kuumaliimattu ja lyöty kansien väliin.

Aaauuuh! Tämä feikkisidos-tekniikka ei todellakaan toimi, minkä huomaa esimerkiksi keski-eurooppalaisista, ohkaisemmistakin albbareista. Tämmöinen on kyllä hirvittävän ikävä juttu Hagelbergille, joka melkein "kädestä pitäen" valvoi Kekkosen painatusta. Onko muuten tilanne sama sekä vihreä- että oranssikantisissa laitoksissa?

[Doc Lomapäivä]

Mulle Kekkonen oli sisällöllisesti pettymys. Pari hyvää juttua, mutta nekin jo ensimmäisillä sivuilla. Loppu oli väkisin väännetyn oloinen. Ehkä teema oli ollut Hagelbergille liian rajattu. Holmenkollen oli huomattavasti hauskempi - ja älykkäämpi. Mutta onhan se komeaa jälkeä, ja opus on pirskatin hieno hyllyssä. Lainaa kirjastosta ja mallaa hyllyyn, kyllä sä sen sitten ostat.

[Jukka Laine]

Aaauuuh! Tämä feikkisidos-tekniikka ei todellakaan toimi, minkä huomaa esimerkiksi keski-eurooppalaisista, ohkaisemmistakin albbareista. Tämmöinen on kyllä hirvittävän ikävä juttu Hagelbergille, joka melkein "kädestä pitäen" valvoi Kekkosen painatusta. Onko muuten tilanne sama sekä vihreä- että oranssikantisissa laitoksissa?

Mulla on oranssikantinen eikä se ainakaan vielä ole lähtenyt hajoamaan. Mutta olen täällä toisaalta ihmetellyt muidenkin julkaisujen kohdalla miten jotkut ovat niitä saaneet hajoamaan.

[verneri]

Minulla on viheriä kantinen teos enkä ole tuollaista vielä huomannut. En edes kirjaston kirjassa, joka on tullut pariin kertaan luettua. Tosin availen kirjoja vain sen verran että juuri ja juuri voi lukea. Se on kyllä ikävää kun kirja on huonosti koottu. Joissakin sidotuissakin teoksissa langat törröttää jne.
 Kekkonen oli muuten mielestäni vallan mainio ja on kai siinä jotain sivistävääkin, mutta sitä en ymmärrä mitä ovat ne  tuhatmiljoonaa ångströmiä laattian alla. Onko sivistyksessäni pahakin aukko? Tietosanakirjan mukaan Å on vanhentunut mittayksikkö.

[VesaK]

Wikipedia sanoo näin:

"Ångström (tunnus Å) on pituuden mittayksikkö, joka on 10?10 m eli 0,1 nm tai 100 pm. Yksikkö on nimetty ruotsalaisen fyysikon Anders Jonas Ångströmin mukaan.
Ångström ei ole SI-järjestelmän mukainen yksikkö, joten sen asemesta tulisi käyttää nanometrejä tai pikometrejä. Atomien ja molekyylien mittoja ilmoitetaan kuitenkin usein ångströmeinä, koska tällöin luvut ovat mukavan kokoisia (välillä 0–10). Esimerkiksi metaanimolekyylissä vety- ja hiiliatomin välisen sidoksen keskimääräinen pituus on noin 1,1 Å eli 110 pm."

[Jukka Laine]

Taisi olla Kirsi Kunnaksen Aikamme Aapinen jossa Å:n kohdalla kerrottiin pienistä Ångströmeistä joita oli tuhat miljoonaa ja jotka täyttivät saaren ja huusivat: ÅÅÅÅÅÅÅÅÅ.

Tai jotenkin noin. Kirsi Kunnaksen lastenkirjat olivat hauskoja kun luin niitä pilttinä.

[Janne Kuusinen]

Kekkonen on klassikko, suuren työn ja omistautumisen hauska ylistys, joka kyseenalaistaa mitä herkullisimmin kaikenlaiset vanhat koulukunnat ajalla, jolloin Juhani Suomen "Kekkosen päiväkirjat, osa 1" -opusta ei pääse missään pakoon: sitä on joka paikassa 5-7 euron hintaan, oletteko huomanneet!

Vihreä (eikö se ole keltainen?) löytyy. Hieman olen jäävi kannanottamaan, koska käsittelen sarjakuvia vainoharhaisin silkkihansikkain. Mutta on kestänyt, toistaiseksi. Mitään skannauksia en tosin ole uskaltanut ottaa, tämän ketjun lukemisen jälkeen vielä vähemmällä syyllä.

Ja kannatuksen vuoksi ainakin hommatkaa ihmeessä, mesenaattihenkisyydellä, jos ei muuten. Antakaa Hagelbergin kerrankin saada raaputtamalla rahaa! Edullisimmillaan olen teoksen nähnyt muistaakseni Suomalaisessa, 29,90e. Kirjakerhon hintakin oli muistaakseni oikein kohtis!

Oravien kekkonen!

[verneri]

Kiitokset Ångströmeistä. Eipä tartte sitäkään enää miettiä.

[Lateksu]

näin eilen kirjastossa.kauan siinä pohdiskeltuani päätin etten lainaa sitä.vaikutti ainakin aika tylsältä...

[Jukka Laine]

Kekkonen tylsä? Kekkosen kanssa ei leikitä!

Lainaa se ennen kuin kirjaston kappale hajoaa.

[jokela]

Aaauuuh! Tämä feikkisidos-tekniikka ei todellakaan toimi / ... / Tämmöinen on kyllä hirvittävän ikävä juttu Hagelbergille, joka melkein "kädestä pitäen" valvoi Kekkosen painatusta. Onko muuten tilanne sama sekä vihreä- että oranssikantisissa laitoksissa?

Tuosta oranssisesta ´työkappaleesta´ näkyy loppusivuilta selkä retkahtanut auki. Mutta sitä oon lerannutkin ja pariin otteeseen se on käynyt lattialla, kannesta sitä retkottanut ja kolhuja on saanut. Käsittely kuluttaa .. vihreää oon tuskin avannutkaan. Ja kaikki saama kiitos on tälle teosjärkäleelle ansaittua !!

Mutta tosi, olisi Otava täänkin homman monella tavalla voinut tehdä paremmin. Ei vain painoteknillisesti. Mä en käsitä kuinka kustantaja, vaikka kuinka iso onkin mokaa homman. Eikö Otava osaa yhtikäs arvostaa tekijöitään vai mitä?

Tuleehan tästä jo toinen painoskin (?), en muista nyt mistä luin enkä löydä. Toivottavasti paremmin tehtynä että lukemisen kestää.
(Lukija vaimenee ennen kuin loppuu .. Klassikko .. Klassikko .. Klassikko ..)

-- j --

[Tafel]

Kekkonen oli mielestäni vallan vauhdikas kirja ja sitä minä viimeiseksi tylsäksi sanoisin. Tosin en minäkään joskus aikoja sitten Matti Hagelbergin töistä pitänyt, mutta nyt hän on mielestäni Suomen paras sarjakuvittaja (tai ainakin yksi parhaista).
Minun vihreä Kekkoseni ei ole revennyt/rikkoontunut pätkääkään vaikka olen lukenut sen pariin kertaan ja selaillutkin useasti, puhumattakaan ulkopuolisista, jotka ovat sitä lueskelleet.

[Jukka Laine]

Pitäkää hyvää huolta Kekkosistanne. Huonon kestävyyden takia tällä tulee olemaan keräilyarvoa.