Luonnosvihon valinta

[Renki]

Moro!

Tuumiskelen tässä millainen luonnosvihon pitäisi olla?

ilmeisesti ei ole suotavaa, että se olisi ruutuvihko?

Entäs sitten koko? Itse tuumiskelin, että  A5:nen vois olla aika hyvä. Kulkee mukana vielä aika helposti.

 

[Veli Loponen]

Joo, ei ruutuja, mutta muuten tämä on vähän makuasia. Ja luonnosvihkon valintaan vaikuttaa sekin, millä niitä luonnoksia tekee (tussi, lyijykynä, muste, vesivärit tms.). A5 on kokona hyvä, koska mahtuu helposti mukaan, kuten sanoitkin. Myös kierrevihko on erittäin hyvä luonnosteluun. Ja sellainen, missä on vähintään toinen kansi vahvempaa kartonkia tai jopa pahvia (aina kun ei ole pöytää, minkä päällä piirtää).
Mulla on tällä hetkellä Cansonin sketch pad. A5-kokoinen kierrelhetiö. Sivuja 60 ja vahvuus 90 g/m2.

[jokela]

Jotain tuollaista mitä Veli mainittee, 70g/m2 ja ylöspäin sopii lyijykynälle, liidulle tms. Paksumpaa (+160g/m2) jos aiot käyttää (vesi)värejä. Hapotonta paperia (ei kellastu iän myötä).

Omat oon aina sovittanut sopivaksi sillä hetkellä olevaan laukkuun. (Yhtä kannoin aina mukana, kunnes jäi autooni ja joku muka tarvi sitä paremmin. Vei kynät, grafiikkalevyt, paperit ja kaikki!)
Tai sitten takintaskuun sopivana, oisi kai jotakin min.A6/B6- A5/B5. Liika iso on hankala ja herätät huomioo jos piirtelet kaupungilla.

-- j --

[Ossi Hiekkala]

Minä olen sitä mieltä, että luonnoslehtiön ei tarvitse olla mitään kallista paperia, kunhan kynä siinä hyvin kulkee. Kalliin lehtiön kanssa tulee sellainen olo, "ettei tällaiseen nyt ihan mitä tahansa voi sutata" ja sitten alkaa oikein väkisin vääntämään, ettei vain tulisi huonoja luonnoksia! Vähän kuin jo etukäteen suunnittelisi, että myöhemmin siitä luonnoslehtiöstä julkaistaan hieno kirjanen, kuten Sienkiewiczillä.
Pah. Minä ainakin olen onnellisempi, kunhan saan tuhertaa jollekin ja antaa vain huonojen luonnosten tulla. Ihan tavallinen kopiopaperikin käy, siitä on vielä se etu, että ohuena se näkyy hyvin valopöydällä. Ongelma vain on, että se ruttaantuu helposti (toisaalta, niinhän luonnoksille tapaa yleensä käydä niiden lopulta päätyessä arkistoitavaksi ö-mappiin). Tarkempia ja lopullisia luonnoksia varten käytän sitten Cansonin Bristol -paperia (225g).

[Renki]

Löysin tiimarista piirrustusvihon A4 50s. 100g/m2, Acid free, hinta 4€. Ovatko nuo vihot tosissaan aina noin kalliita?

Mitenkäs tuollainen paperi, onko se tussaukseen sopivaa?

[Hege]

Se on oikein hyvää, painaa jo sen verran, että ei käy helposti kupruilemaankaan, jos ei suuria aloja käy mustaamaan. Oma (ja ensimmäinen) luonnoskirjani on Cachet FlexiCraft 112g josta olen näköjään 10:n maksanut. Pitääkin käydä Tiimarissa katsomassa vaihtoehtoja...

Joka  tapauksessa, tässä paperi on hiukan karheaa ja tussiterä tuntuu kulkevan siinä hyvin, HB lyijykynällä en saanut kunnollista jälkeä aikaseksi vaan paperi söi terää liikaa, mutta 2H:lla alkoi jo sujua.

[JP]

Ite ihastuin Moleskinen sketch-bookkeihin, joita löysin Akateemisesta. Tietty maksavat vähän enemmän, mutta niitä saa ihan näppärän kokoisina (semmonen paltteerallaa B5 koko tai sitten ihan taskuversio). Ohuempi paperi on sen verran korkealaatuista, että lyijärillä piirtäminen on varsin miellyttävää. Paksumpi papru soveltuu hyvin tussille. Tosin sivuja on tietysti vähemmän...
  Hemmottele itseäsi! Osta Molski!

[MarkZero]

Itse suosin karkeatekstuurista paperia. Hyvä sekä lyijärille että tussille. Koko on makuasia, itsellä se vaihtelee päivittäin, siksi on sekä A4 että A5 lehtiöt yleensä mukana.

 Jos tykkää piirtää lyijykynällä, niin kannattaa piirtää aina vaan toiselle puolelle, (vaikka se tuhlaukselta tuntuukin) ainakin jos käyttää pehmyttä lyijykynää. Kuvat sotkeutuu muuten ajan kanssa, ja se harmittaa vuosien päästä, kun selaa vanhoja kuvia. nimim. asiaa tutkinut.


Mark0

[Renki]

Se on oikein hyvää, painaa jo sen verran, että ei käy helposti kupruilemaankaan, jos ei suuria aloja käy mustaamaan. Oma (ja ensimmäinen) luonnoskirjani on Cachet FlexiCraft 112g josta olen näköjään 10:n maksanut. Pitääkin käydä Tiimarissa katsomassa vaihtoehtoja...

Joka  tapauksessa, tässä paperi on hiukan karheaa ja tussiterä tuntuu kulkevan siinä hyvin, HB lyijykynällä en saanut kunnollista jälkeä aikaseksi vaan paperi söi terää liikaa, mutta 2H:lla alkoi jo sujua.

Jeps. Tänään tuli piirreltyä. Hb oli 100g:seenkin mielestäni huono kynä. Jälki ei ollut kovin hyvä. pitääpä nyt kokeilla seuraavaksi tuota H2:sta. Muuten huomasin,että tuolla 100g:maisella ainakin minulla tulee ongelmia tussauksen kanssa ts. paperi imee liikaa ja siitä syystä epätasainen jälki. En tiedä sitten pitäisikö käyttää paksumpaa tussia. Nyt oli käytössä tussi 0,1mm kärjellä joka kuitenkin tekee aika ohutta viivaa.

[Luikuri]

Olisin Hiekkalan kanssa tässä vähän samoilla linjoilla, että sehän on nimenomaan tarkoitus olla luonnoslehtiö. Sanoisin että jos se on sopivan kokoinen ja siinä kynänjälki pysyy niin kelpaa. Luonnostelu ei ole välineurheilua.

[W]

Mulla on käytössä sama kuin Weltzulla. Tykkään aika paljon. Isompana luonnoslehtiönä käytän Canson A4 keltaista piirrustuslehtiötä 180g/m2 30 sivua tämä on parempi tussille.
Tämä on kierrevihko, mutta tätä saa ihan irtoarkkeinakin.
Valitsen luonnoslehtiön sen mukaan minne olen menossa tai mitä olen siellä tekemässä ja kuinka kauan viivyn. Aina on kuitenkin joku pikku vihkonen mukana, vaikka olisi tunnin kauppa reissu kyseessä. Kun omistan semmoisen maanisen käden...
Olen MarkZeron kanssa samaa mieltä siinä että paperin pitää olla kestävää ja soveltua mahdollisimman monelle välineelle. Ei sitten tarvitse ostaa erikseen pastelleille, tussille, akvarelleille, hiilelle ja lyijärille kymmentä eri vihkoa.

[T.Kokkila]

Sopivia luonnoskirjoja on vaikea löytää. Itselleni ne ovat vain ideoitten muistiinmerkitsemistä varten... joko sanallisten tai kuvallisten. Yleiseen riipusteluun ja raapusteluun. Eli saisivat olla ihan tavallista paperia ja halpoja.
Edullisia viivattomia ja ruuduttomia kirjoja ja vihkoja ei tahdo olla markkinoilla. Luonnoskirjat ovat yleensä minun käyttööni liian isoja, paperi on liiankin hyvää ja hinta kallis. Yleensäkin puhtaasta valkoisesta paperista vihon tai kirjan valmistaminen näyttää maksavan ainakin tuplasti viivalliseen verrattuna, heh.
Like valmisti joskus melko sopivia n. A5-kokoisia pehmeäkantisia muistiinpanokirjoja, mutta en ole niitäkään nähnyt vähään aikaan.
Valkoisesta paperista valmistettuja vihkojakin on yleensä vain A4-kokoisia, ja ne on liian isoja mun käyttööni. Seuraavat onkin sitten yleensä kauppalistalehtiöitä, ja nekin on aika karuja käyttää.

[Veli Loponen]

Muuten huomasin,että tuolla 100g:maisella ainakin minulla tulee ongelmia tussauksen kanssa ts. paperi imee liikaa ja siitä syystä epätasainen jälki.

Tarkennus tähän ihan varmuuden vuoksi. Paperin grammapaino ei vaikuta tussausominaisuuksiin muuta kuin nestemäisen musteen kanssa (kupruilee helposti, jos on ohutta eli kevyttä paperia). Siis paperin laatu (esim. onko sileää vai karheaa yms.) ratkaisee sen, mille välineelle paperi sopii parhaiten. Tussaukseen (jos tussailee tavallisilla huopakynillä) sopii paremmin kiiltäväpintainen (ei kuitenkaan liian kiiltävä, että tussi myös kuivuu eikä vain tahraa) paperi, joka ei ime paljoa.

[Hanna]

Olisin Hiekkalan kanssa tässä vähän samoilla linjoilla, että sehän on nimenomaan tarkoitus olla luonnoslehtiö. Sanoisin että jos se on sopivan kokoinen ja siinä kynänjälki pysyy niin kelpaa. Luonnostelu ei ole välineurheilua.

Samaa mieltä täälläkin. Piirtelen ja suttailen usein tavalliselle kopiopaperille, joskus jopa vanhojen kirjekuorten kääntöpuolille, koulumonisteista leikkaamiini kauppalappuihin, lehtien marginaaleihin, luentomuistiinpanovihkoihin... Toki jos meinaa luonnoskirjaa mukanaan kantaa, siinä olisi varmasti paikallaan paksut pahvikannet ja mielellään vielä kierteet, jotta sivun voi sitten kätevästi ja helposti repäistä irti.

[Ulpu]

Minä piirrän aina kopiopaperille. Se on mukavan sielää ja sitä löytyy aina kotoa. Mukana kannan jos jaksan (pitää kai alkaa taas jaksamaan) Ruohonjuuresta ostamaani A5-kokoista kansiota, johon laitan klipseillä kiinni puolittamiani papereita.