Corto Maltese

[MarkZero]

Mielestäsi kyseessä ei siis mitenkään voi olla makuasia? Jos pitää Uderzon yksin tekemistä Asterixeista tai myöhemmistä Lucky Lukeista on ... no, et sentään kirjoittanut sitä, mutta voit lisätä sen mielessäsi tuohon.

... arvostelukyvytön? Se ainakin ensiksi tuli mieleen? Ajattelutapasi mukaan ei pitäisi myöskään olla mitään eroa Carl Barksin ja kenen tahansa muun tekemien Aku sarjisten välillä? No en tässä mitään sotaa lietso, mutta veri aina kiehahtaa kun vähätellään omia esikuvia. Joo, oli vähän liian kiihkeä tuo eilinen kommenttini. Sorry.

Itsestä on tullut niin nuiva sarjiskuluttaja, ettei enää mikään kelpaa. Suvaitsevainen linja kelpaisi minullekin, mutta olen vaan nirso.

Niin, alkuperäisessä viestissänihän en mitenkään vihjannut, että en huomaisi eroa Goscinnyn ja muiden kirjoittamien tarinoiden välillä. Sanoin vain, että tykkään niistäkin, vaikka ne eivät ehkä aivan Goscinnyn tasolle nousekaan. Toisaalta Ahmed Ahneesta en oikein ole tykännyt edes Goscinnyn kirjoittaman. Taidan olla ihan sivistymätön moukka.
Mutta kiva, kun asia selvisi nyt sinullekin.

Kai se on sitten eri makumieltymys? Minusta juuri Ahmed Ahne-sarjakuvissa Goscinny päästi mielikuvituksensa virtaamaan valtoimenaan, aivan loistavia sarjiksia.

Mutta kyllä tämä Corton uudelleentuleminen järkyttää.

Mark0

[Veli Loponen]

Ajattelutapasi mukaan ei pitäisi myöskään olla mitään eroa Carl Barksin ja kenen tahansa muun tekemien Aku sarjisten välillä?

Aivan päinvastoin. Kuten jo edellisessä viestissäni painotin, niin tarkoitukseni ei ollut sanoa, että en näe eroa em. tekijöiden välillä, vaan että pidän myös niiden muiden tekijöiden tuotoksista ja luen monia sarjakuvia hahmolähtöisesti enkä tekijälähtöisesti (poikkeuksena Byrne, jonka tuotoksia luen lähinnä vain koska ne ovat hänen tekemiään). Olen siis aika kova Byrne-fani, kuten varmaan on tullut ilmi, mutta pidän silti suunnattomasti muidenkin tekijöiden tuotoksista. Vaikka joku siis olisi mielestäni hyvä tai jopa paras jossakin ei tarkoita, että kukaan muu ei voisi sitten siinä onnistua ja olla nautittava. Ja tietenkin kaikkien tekijöiden välillä on eroa ihan riippumatta heidän kyvyistään.

Itsestä on tullut niin nuiva sarjiskuluttaja, ettei enää mikään kelpaa. Suvaitsevainen linja kelpaisi minullekin, mutta olen vaan nirso.

Sama täällä. Harva sarjakuva enää sytyttää entiseen malliin. Tästä lähtökohdasta tietenkin ymmärrän tunteenpurkauksesi. Minullekin monet vanhat sarjakuvat ovat huimasti parempia kuin useimmat nykyään julkaistut yhteensä ja tuntuu väärältä, kun enää ei tehdä samanlaisia tarinoita.

[Antti Vainio]

kun luin sen Römpsän artikkelin aiheesta niin tuli vain tylppä vitutus ja silloin ei kannata kirjoittaa mitään koska koko teksti on vain painokelvotonta. kun nyt kotona katson viereistä kirjahyllyä niin tällaiset kuin John Difool, Blueberry tai vaikka Prattin Aavikon skorpionit eivät ole mitään pyhiä tekstejä, sen kun vain ihmiset tehkööt lisää tarinoita jos siltä tuntuu. Will Eisner oli omasta mielestään oppipoika  Bellowin, Singerin ja muiden juutalaisten tarinankertojien jatkumossa  josta kuka tahansa saa ammentaa (jos on taitava), ei hän ollut tällaisesta kiusaantunut. Ankkalinna on avoin koodi josta kuka tahansa voi tehdä oman versionsamutta Corto Maltese on eri juttu, se on vähän kuin Valitut palat päättäisi tehdä Raskolnikovin pojan seikkailut tai joku vitun tunari sutii lisää auringonkukkia kun van Gogh ei maalannut niitä tarpeeksi monta.

haloo ihan oikeasti, Byrne ja Pratt, niistä ei puhuta samassa lauseessa:toinen on taiteilija ja toinen teollisuutta

[Veli Loponen]

haloo ihan oikeasti, Byrne ja Pratt, niistä ei puhuta samassa lauseessa:toinen on taiteilija ja toinen teollisuutta

No, onneksi en ole puhunut niistä samassa lauseessa, toisin kuin sinä Tietenkin tämä on taas makuasia.
Minun mielestäni teollisuus ei kumoa taiteellisuutta. Mielestäni muutenkin omituinen jaottelu, kun kuitenkin molemmat saivat työstään palkkaa. Tai sitten viittaat teollisuudella määrään/nopeuteen. Tuskin se tekee ketään taiteellisemmaksi, jos maalaa vain yhden taulun elämässään sen sijaan, että maalaakin 500. Tai sitten viittaat siihen, että supersankarisarjakuvat eivät ole taidetta vaan teollisuutta (itse käyttäisin ennemmin viihde-sanaa). Näin voi tietenkin olla, mutta en kuitenkaan näe, miksi viihde ja taide olisivat toisensa poissulkevia.
Taas siis kosketellaan käsitettä taiteesta. Kuka sen määrittää, mikä on taidetta? Vai onko sekin loppujen lopuksi vain makuasia?

Ei kun nyt vasta huomasin, kun luin uudelleen viestisi. Sanotkin, että Byrne on taiteilija ja Pratt teollisuutta. Ei sillä, että tämä muuttaisi mitään, mitä jo kirjoitin.

D'oh! Nyt mainitsin minäkin Prattin ja sen toisen samassa lauseessa 

[Antti Vainio]

kannatan itse taiteen määrittelyssä sitä kaikkein väljintä:jos itse kokee jonkun taiteeksi niin se on, eli jos joku on sitä mieltä että se seinällä oleva ryijy jossa on taistelevia metsoja on taidetta ja hän nauttii siityä niin olkoon niin. mutta kun  minä haluan lukea hyviä sarjakuvia (tai hyvän kirjan) jotka kertovat jotain ihmisenä olemisesta niin supersankarit ovat se viimeinen asia mikä tulee mieleen. Pratt ja Eisner kertoivat  siitä, Alan Moore ja (ei aivan yhtä hyvin) Neil Gaiman kertovat samasta vaikka  olivat sisällä siinä mitä vähän halveksuen kutsuvat industryksi.Daniel Clowes ja Joe Sacco eivät ole miljonäärejä mutta kai elättävät itsensä aika kivasti jossain siellä teollisuuden reunoilla. mutta Byrne ei anna kenellekään mitään jos ei tunne supersankareiden  maailmaa. hänen sarjakuvansa viittaavat vain teollisuuteen itseensä

[Veli Loponen]

mutta Byrne ei anna kenellekään mitään jos ei tunne supersankareiden maailmaa. hänen sarjakuvansa viittaavat vain teollisuuteen itseensä

Olen ehkä vähän eri mieltä. Lähinnä siksi, että tämän väitteen voi laajentaa kaikkia sarjakuvia koskeviksi. Sarjakuvat eivät anna kenellekään mitään, jos ei tunne sarjakuvien maailmaa. Myös siksi, että pidän sarjakuvia ensisijaisesti tarinoina. Sitä kautta sijoitan ne samaan ryhmään kuin kirjat, elokuvat, näytelmät, kuunnelmat ja jopa jotkut laulut. Jokaisella näistä on tietenkin oma tapansa, millä se tarina kerrotaan ja se vaatiin kunkin välineen ymmärtämistä jonkin verran. Jokaisella on myös omat vahvat puolensa, mutta kuitenkin ne kaikki voivat kertoa täsmälleen saman tarinan.
Siksi lähtökohdaltaan Pratt, Eisner, Byrne, Barks ja muut sarjakuvantekijät ovat samalla viivalla. He kaikki kertovat tarinoita. Jokainen heistä on valinnut oman tyylinsä ja tapansa kertoa tarinoita sarjakuvien kautta ja se erottaa heidät toisista. Ei niinkään se, että toinen olisi toista taiteellisempi (luovempi voi toki olla).
Väitän siis, että Byrne (tai melkein kuka muu supersankarisarjojen tekijä) voi kertoa ja kertoo samoista asioista kuin Pratt. Tietenkin supersankarisarjakuvasta harvemmin löytyy mitään kovinkaan syvällistä, mitä sitten löytyy todennäköisesti mm. Prattin töistä. Tässä mielessä eri tekijöitä voisi pitää toisiaan täydentävinä.

Mutta ennen kuin lähden pidemmälle puhumaan itseäni pussiin palaan hetkeksi itse aiheeseen. Positiivinen asenteeni Corton uudelleenlämmittelylle ei ole mikään Prattin töiden väheksymisyritys. Lähinnä asenteeni on neutraalin utelias. Vaikka uutta Cortoa ei tulisikaan, en pettyisi ja jos se tulisi, voisin ehkä tutustua siihen ja koittaa tutustua myös Prattin sarjoihin vertailun vuoksi. Näin muuten rupesin pitämään myös Barksista. Ensin innostuin Rosan sarjoista ja niitä lukiessa ei voi välttää viittauksia Barksiin, joten oli pakko ruveta lukemaan niitäkin, vaikka silloin vielä pidin niitä tylsinä. Sama kävi myös Kirbyn suhteen (Byrnen kautta). Ja vaikka olenkin positiivinen, niin siitä huolimatta en minäkään kannata ajatusta, että kustantaja lähtisi herättelemään Cortoa henkiin ihan puhtaasti kaupallisissa tarkoituksissa. Toivotaan siis, että uudet Cortot tehtäisiin mahdollisimman uskollisina Prattin alkuteoksille, ja että ei sorruttaisi liian helppoihin ratkaisuihin.

[Antti Vainio]

ei tuossa perustelussa  ole mitään vikaa, ok lähestymistapa. Pratt nyt vaan on sellainen oma tapauksensa että siihen ei puututa. älä rajoita sitä vain tarinankerrontaan koska se on myös Charlie Parker tai japanilainen joka sutaisee runon yhdellä pensselinvedolla.
elokuvapuolella tästä auteur vs. industry - jutusta on tapeltu loputtomiin mutta että sarjakuvissa... jotenkin vain Prattiin ei pitäisi koskea

[Tertsi]

jotenkin vain Prattiin ei pitäisi koskea

Eikä Niilo Pieliseen!

[echramath]

No voi luoja. Tämä tosin selvensi asioita paljonkin itseeni päin. Jos ei huomaa eroa Goscinnyn käsikirjoittamien Lucky Luke tai Asterix tai Ahmed Ahne albumien ja postuumisti tehtyjen välillä, niin... Maa on litteä? En voi käsittää? Hitusen heikompia? Voi luoja.

Lucky Luke ja Asterix nyt ovat muutenkin vähän kiitollisempia kohteita jatkaa, kun kummassakin Goscinnyn jälkeen jatkoi nimenomaan alkuperäinen piirtäjä. Lukesta en tiedä, mutta Asterixista ymmärsin, että tarinat syntyivät parityöskentelynä. Siten Uderzo joutui enemmänkin "yksinhuoltajaksi"?

[Sika]

Enpäs ole ikinä tutustunyt kyseisiin sarjakuviin. Meinasin tässä että huomenissa käväisisin kirjastossa hakemassa parit kappaleet.
Kysyisinkin tässä mistä albumista kannattaa aloittaa? (etelämerellä? )

[Veli Loponen]

Kauriin merkin alla, Sveitsi, "Kelttiläistarinoita", Corto Maltese Etiopiassa, Corto Maltese Samarkandiassa ja Puhuvat korpit. Noi on ainakin mainittu ja niitä (osaa) on tässä keskustelussa suositeltu.

[W]

Jossain toisessa ketjussa on lista missä järjestyksessä ne pitäisi lukea.
En itse muista ihan tarkasti missä järjestyksessä ,mutta tässä minun versioni

Corto Maltesen nuoruus (Venäjän ja Japanin sota 1900-luvun alussa)
Corto Maltese etelänmerellä (1.MM alkaa Indonesian saaristossa?)
Kauriin merkin alla (Etelä-Amerikassa 1.M jatkuu)
Banaanikonga (suoraa jatkoa edelliseen)
Kelttiläistarinoita (tämä on Weltzun tarkoittama korppitarina Euroopassa 1 MM)
Etiopialainen romanssi (1. MM päättymässä)
Corto Maltese Siperiassa (Venäjän sisällissota)
Kertomus Venetsiasta
Tango (sijoittuu Argentiinaan)
Corto Maltese Samarkardissa (Kreikka, Turkki, Kaukasia, Afkanistan 1. MM jälkeen)
Corto Maltese Sveitsissä
Mu - Kadonnut manner (Viimeinen seikkailu...Väli-Amerikassa viiletetään)

Muita Cortoon liittyvää Pratt tavaraa:
Anna ja Dan viidakossa
Aavikon Skorppionit


Lue ainakin nämä ja kerro mitä pidit!

[PJSimo]

Jos haluaa lukea tarinat aikajärjestyksessä, niin tuo Wardan järjestys on muuten oikea paitsi että Samarkand tulee heti Venetsian jälkeen.

[Sika]

kävinkin vasta tänään kirjastossa. Kopaisin mukaani Etelämerellä, Siperiassa, Samarkandissa.

Sitten otin joitain muita Hugon tekemiä: Fort wheeling, aavikon skorpionit ja kersantti Kirk.


ps. tietysti nappasin uusimman tex willerin.

[W]

Et anna Samarkandille oikeutta jos luet sen nyt.
Suuri osa sen viehätyksestä tulee juuri nostalgiasta ja siinä on tuhottomasti viittauksia edellisiin seikkailuihin.

...juuuu Corto friikki iskee jälleen....