perrrrssss....pektiivi

[Patrick Wester]

Perspektiivihommelithan on tunnetusti hankalia ja yleensä ainakin meikäläinen heittelee niitä silmämääräisesti. Olisi kuitenkin kiva tietää ihan tarkastikin noita sääntöjä, eli jos jollakin on GEOMETRIASTA tietoa niin voisi antaa vinkin, tai osoittaa netistä saitin missä aiheesta olisi enemmän.  
Eli: Pakopistettä hyväksykäyttäenhän on sangen yksinkertaista saada aikaan esmes horisonttiin katoava valopylväsrivistö joka pienenee niin että palut lyhenevät oikein ja paalujen välit lyhenevät niinikään oikein. Mutta: Millä vinkeellä saa esimerkiksi kohti horisonttia pienenevän kerrostalon julkisivun ikkunat ja ikkunanvälit pienenemään oikeaoppisesti? Valopylväisiin verrattuna tuo on monimutkaisempi koska siinä on ikäänkuin kaksi muuttujaa, ikkunan leveys joka muuttuu kauemmas mentäessä ja lisäksi ikkunoitten väli, joka muuttuu kauemmas mentäessä.
Luulisi netissä olevan jonkun sivuston jossa kelataan aihetta, jonkun oppilaitoksen sivu tms? Vai pitääkö minun rehata takapuoleni kirjastoon tästä... dammit!  

[Timo Ronkainen]

Toi on kai semmonen kahden pisteen perspektiivi. En ole mikään paras minäkään perspektiivihommissa. Kirjastosta löytää parhaiten oppaita ja hauskempi niitä on kirjasta zoomaillakin.
Sit on muuten tämmönen kirja (josta ei ole omaa kokemusta, eli en tiedä miten hyvä/huono on):
David Chelsea:
Perspective! for Comic Book Artists: How to Achieve a Professional Look in Your Artwork
Löytyy ainakin amazonilta. Ehkä BookPlussaltakin.

Timo

[Juha Kouvalainen]

Millä vinkeellä saa esimerkiksi kohti horisonttia pienenevän kerrostalon julkisivun ikkunat ja ikkunanvälit pienenemään oikeaoppisesti? Valopylväisiin verrattuna tuo on monimutkaisempi koska siinä on ikäänkuin kaksi muuttujaa, ikkunan leveys joka muuttuu kauemmas mentäessä ja lisäksi ikkunoitten väli, joka muuttuu kauemmas mentäessä.

Silmämääräisesti?

Horisonttiin vedetyillä viivoilla saat ikkunan ylä- ja alapokat vatupassiin, mutta liekö noiden pystykarmien paikkoihin mitään muuta konstia kuin harjaannuttaa silmää.

Tämäkin on sarjakuvassa joskus vähän toissijainen juttu. Pientä perspektiiviliioittelua (esim. ns. kalansilmälinssin läpi katsottu kuva) heittää kyllä nuo horisonttiviivatkin sopivasti mutkille, ettei siinä paljon viivoitinta tarvitse.

Vai oletko ihan Giraudia tekemässä?

[Juha Kouvalainen]

Toi on kai semmonen kahden pisteen perspektiivi. En ole mikään paras minäkään perspektiivihommissa. Kirjastosta löytää parhaiten oppaita ja hauskempi niitä on kirjasta zoomaillakin.

Joo siis kahdella pisteellä onnistuu kyllä, mutta tällöin kuvakulma on tosiaan jotain äärimmäisyyksiin väännettyä sammakko- tai lintuperspektiiviä. Jos kuvataan normaalia raittia ihmisen tasolta niin tahtoo se toinen pakopiste karata reippaasti työpöydän puolelle.

[Welzu2]

Yksi mielenkiintoisimpia tapoja tehdä perspektiivi on Byrnellä, joka piirtää ihan ensimmäisenä ruutuihin aina melko tiheän ruudutuksen mukailemaan perspektiiviä ja piirtää sitten hahmot ja taustat sen mukaan. On kuulemma käyttänyt sitä tyyliä alusta asti.
Kokeilin itsekin sitä taannoisessa projektissa ja kyllä sillä saa ihan mukavaa jälkeä, kumitettavaa tulee vaan hirmuisesti.

Onko täällä muutes kirjautumisen kanssa jotakin onkelmaa, kun tää heittää mut koko ajan pois?

[Timo Ronkainen]

Jos kuvataan normaalia raittia ihmisen tasolta niin tahtoo se toinen pakopiste karata reippaasti työpöydän puolelle.

Saattaa joo, en tiä. Tuo on ainakin toisinaan ollut ongelma. En tiedä miten muut tekee. Kirottua on tämä.
Pitänee vaan tehdä semmosia tyylitellymmän oloisia juttuja, jossa ei oikealla perspektiivillä ole mitään väliä.
Winsor McKay tosin sanoi, että kun perspektiivin hallitsee, on loppu silkkaa pässinlihaa. Ja se mies tosiaan hallitsi perspektiivin!

Timo

[Jukka Koivusaari]

Köyhän miehen vektorigrafiikkaa voi tehdä käsipelillä kynällä ja viivoittemella.
(Nyt tulee vähän sekavaa juttua - Olis helpompi piirtää kuva , mutta töissä ei viitti ja kotona on modeemi sökö)

 Eli piirretään kuvan viereen sivulta perspektiivitön projektio  (y,z)- koordinaatistoon, ja päälle ylhäältäpäin kuvattu(x,z)-koordinaatteihin.
Jossa siis x on vaaka-, y korkeus-, ja z syvyyssuunta.


(x,z)-kuvan alle  ja( y,z)-kuvan viereen piirretään projektiopinta  eli siis se paperin pinta jolla kuva näkyy. Näiden viivojen ulkopuolelle merkitään katsojan paikka.
Kummastakin projektiokuvasta samasta piirrettävästä pisteestä (eli vaikka nyt sen ikkunanpokan ulkoreunan vasen alakulma - sivultapäin katsoen tietysti vain vasen alakulma ja päältä vasen etukulma) piirretään viivat katsojaan.
 Näiden viivojen ja  projektiopinnan leikkauspisteeestä piirretään suorassa kulmassa viivat paperille.
Viivojen leikkauspisteessä on alkuperäisen pisteen perspektiivikuva.

Käytännössä jompi kumpi apukuva piirretään ensin ja haetaan siitä toisen kuvan z-koordinaatit .

Menetelmä on työläs ja suttuinen , mutta voi olla luonnosteluvaiheessa avuksi.
 Itse en ole sitä koskaan tosissani käyttänyt, mutta kokeiltu ja toimii.

[Patrick Wester]

Silmämääräisesti?

Horisonttiin vedetyillä viivoilla saat ikkunan ylä- ja alapokat vatupassiin, mutta liekö noiden pystykarmien paikkoihin mitään muuta konstia kuin harjaannuttaa silmää.

Tämäkin on sarjakuvassa joskus vähän toissijainen juttu. Pientä perspektiiviliioittelua (esim. ns. kalansilmälinssin läpi katsottu kuva) heittää kyllä nuo horisonttiviivatkin sopivasti mutkille, ettei siinä paljon viivoitinta tarvitse.

Vai oletko ihan Giraudia tekemässä?

Kyllähän noita silmämääräisesti tekee, mutta näin syntyvä "perspektiiviliioittelu" muodostuu täten tyyliseikaksi joka väkisinkin leimaa kokonaisuutta asettaen rajoja muullekin ilmaisulle työn alla olevassa jutussa. Heh, vaikka en olekaan Giraudia tekemässä, noi hommat olisi hyvä tietää. Asioita on hyvä tietää. Ja kerrankos sitä joutuu jotakin kaupungin yleiskuvaa väsäilemään. Kun joutaa niin sama kai se on satsata kunnon opukseen missä perspektiivihommelit on selostettu.

[Patrick Wester]

Köyhän miehen vektorigrafiikkaa voi tehdä käsipelillä kynällä ja viivoittemella.
(Nyt tulee vähän sekavaa juttua - Olis helpompi piirtää kuva , mutta töissä ei viitti ja kotona on modeemi sökö)

 Eli piirretään kuvan viereen edestä perspektiivitön projektio  (x,y)- koordinaatistoon, ja päälle ylhäältäpäin kuvattu(x,z)-koordinaatteihin.
Jossa siis x on vaaka-, y korkeus-, ja z syvyyssuunta.

Vau, kiitti. Tuota pitää illan ratoksi testailla. En ihan ensilukemalta osaa mieltää mitä syvyyssuunnalla on asian kanssa tekemistä, mutta selostus vaikutti pätevältä ja uskottavalta. Pitää kokkeilla tuotakin.

[Jukka Koivusaari]

En ihan ensilukemalta osaa mieltää mitä syvyyssuunnalla on asian kanssa tekemistä,

 Perspektiivillä ei paljon muun kanssa taida tekemistä ollakkaan.
Eli siis se (x,z)-kuva on ikäänkuin "sateliittikuva" maisemasta.

Unoihtui vielä toinen takuuvarma ja helppo tekniikka , eli ns. tarmokoivistot.
Ota valokuva ja piirrä päälle

[Patrick Wester]

En ihan ensilukemalta osaa mieltää mitä syvyyssuunnalla on asian kanssa tekemistä,

 Perspektiivillä ei paljon muun kanssa taida tekemistä ollakkaan.

Haa, tiesin että tässä on joku juttu mitä en täysin ole ymmärtänyt..!

Unoihtui vielä toinen takuuvarma ja helppo tekniikka , eli ns. tarmokoivistot.
Ota valokuva ja piirrä päälle

Ai niinkö se tekee? Sitä pitäisi muutenkin räiskiä digikameralla aivan helkkaristi kuvia kaiken maailman kohteista kaiken aikaa, jotta olisi mistä ammentaa sitten kun tarvii mallia, ettei tarvisi sitten viime hädässä aina plarata epätoivoisena lehdyköitä ja surffailla...    

[Jukka Koivusaari]

Ai niinkö se tekee? Sitä pitäisi muutenkin räiskiä digikameralla aivan helkkaristi kuvia kaiken maailman kohteista kaiken aikaa, jotta olisi mistä ammentaa sitten kun tarvii mallia, ettei tarvisi sitten viime hädässä aina plarata epätoivoisena lehdyköitä ja surffailla...    

 Ainakin Hesarin kuukausliitteen sarjakuvan taustat on tehty noin. Niistähän näkee, että ne on "väritetty" valokuvilla.
Joku paremmin asioista perillä oleva kertoi , että sillä on joku videokamera-projektori-digitaaliviritys, jolla se kuvailee ja piirtää.

[Reima Mäkinen]

Pakkohan tähän keskusteluun on osallistua.
Valokuvia kun olen käyttänyt, vaikkapa mainitulla Tarmokoivistois -tekniikalla, niin minusta rakennuksista yms. tulee helposti aivan perseen näköisiä. Ihmisiä on hankala joskus liki mahdoton saada istumaan (tai seisomaan) samaan kuvaan.
Niinpä mulla on alkanut vakiintua semmoinen puolivillainen mallista (joko foto tai elävä)  piirtäminen. Eli että kattoo kuvasta vähän osviittaa ja silmällä sovittaa loput.

Tässä myös huomaa tosi hyvin valokuvattaessa käytettyjen selkeästi erilaisten linssien (polttovälien) vaikutuksen kuvaan. Sama juttu joittenkin 3D ohjelmien kanssa. Ei hyvä, jos pitää lähtee hakemaan siinä piirtämishässäkässä vielä sopivaa linssiä kehiin. Mistä taas päästään sarjakuvassa sangen käytännöllisiin "laajakulmaotoksiin", mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

Suuntaisperspektiivi, siis se, että unohtaa pakopisteet ja et viivat pakenee suurin piirtein saman suuntaisina kaikki, on joskus ihan ok.
Sitten mangapiirtäjillä on kans joku sellanen puolihulvaton käytäntö ihan kai melki maan tapana. En nyt muista millä nimellä sitä kutsuttiin. Se kumminkin perustuu siihen, että syvyysvaikutelmaa latistetaan.

Ylipäätään, jos laittaa kuvaan etualan, "keskivaiheen" ja "kaukaisuuden", nii siinäkin on syvyyttä jo riittävästi moneen lähtöön.
Ja totta, tässä tuli nyt taas nippu kepulikonsteja, joilla itseään kunnioittava supersankaripiirtäjä ei tee yhtikäs mittää.

[Juha Kouvalainen]

Vittu. Jätkäthän heittää läppää kuin jotkut matemaatikot. Sarjakuviahan tässä vaan piirretään, perkele  

Mutta vakavasti puhuen, vaikka silmä (tai itse asiassa aivojen näkökeskus ja pari muuta osastoa) olisi kuinka harjaantunut kolmiulotteiseen ajatteluun, väistämättä jossain suhteessa sattuu pieniä perspektiivivirheitä. Tällä ei kuitenkaan ole mielestäni kokonaisuuden kannalta ratkaisevaa merkitystä, ellei nyt tosiaan tehdä ihan valokuvantarkkaa realistista sarjakuvaa, jossa virheet vievät aika helposti uskottavuuden jäljestä.

Tosiaan nuo projektiot auttavat, mutta eikö tällöin ole jo helpompi ottaa nykytekniikka käyttöön, mallintaa ympäristö jollakin 3D-ohjelmistolla vaikka vain karkeasti, tulostaa halutut kuvakulmat ja tussata vaikka valopöydällä niistä läpi.

Ok. Huono idea. Sarjakuvathan pitää tehdä käsin alusta loppuun. Joo.

[JJ Naas]

Sitten mangapiirtäjillä on kans joku sellanen puolihulvaton käytäntö ihan kai melki maan tapana. En nyt muista millä nimellä sitä kutsuttiin. Se kumminkin perustuu siihen, että syvyysvaikutelmaa latistetaan.

Joo, se on aika hassu... Kohteiden koko ei muutu, vaan sijainti ruudulla määrää etäisyyden: mitä lähempänä ruudun yläosaa kohde on sitä kauempana se on, ikään kuin jossain linnunsilmäperspektiivistä kuvatussa tietokonepelissä tyylin vanhat Ultimat tai Zeldat. (Tätäkö tarkoitat?)