Niin, no, jatketaan: Huldénin kirjan lisäksi lainasin kirjastosta Vesa Vareksen Kuninkaan tekijät, ja sitten pari yleisempää kirjaa Suomen ja Saksan väleistä historian eri vaiheissa yleensä. Se kävi hyvin ilmi, että jo Agricolan aikoihin jokseenkin kaikki suomalaiset, jotka vähän enemmän kouluja saivat käydä, koulutettiin Saksassa.
Teollisuuden kuvioissakin Saksasta siunaantui maahamme uusia keksintöjä, muun muassa isomman mittakaavan oluenpano; ihan viime vuonna sattumoisin huomasin Sinebrychoffin baijerilaisen panimomestari Leonhard Zornin hautakiven täällä Hietaniemen vanhan kappelin vieressä. Hänhän oli Anders Zornin isä, ja vaikka tuskin poikaansa ehti nähdä, maksoi kuitenkin tämän koulunkäynnin ja taideopetuksen. Mutta harhaudun aiheesta, anteeksi.
Vuoden 1918 katukuvia oli varsin raskas penkoa esiin ja niistä oli harvoin todellista apua, joten valtaosa talojen julkisivuista ei luultavasti ole autenttisilta paikoilta ja ajanmukaisessa asussa. Onneksi löytyi jokunen nettikokoelma vanhoista kaupunkien maisemapostikorteista, niistä oli mainio apu.