Sarjakuvataiteen tila

[Markku Myllymäki]

KH, sinulla on selkeästi sofistikoituneempi maku kuin minulla.  

Minusta tässä on vain sellainen happotestin paikka: jos osaan sarjakuvan luettuani sanoa, mistä se kertoi, tilanne on melko hyvä.

Mutta kun otin minuutti sitten yhden 2004 julkaistun omakustanteen käteeni ja vilkaisin yhtä sarjakuvaanovellia (6 sivua, 12 paneelia), en tajunnut siitä mitään. Jos kuvat olisi sekoitettu keskenään en olisi voinut mistään päätellä että ne ovat väärässä järjestyksessä.

En voi sanoa teosta, novellia enkä tekijää, koska epäilemättä tekijä kostaa verisesti loukkaukseni...  

Siitä, että supersankarit ovat loppuun kaluttuja, taidan olla miltei samaa mieltä. Uutta ja virkistävää tulee harvoin. Mutta kyllä väsyneenäkin se on (minulle) toimiva genre.

Yksi lukee Sotaa ja rauhaa. Toinen (minä  ) roskascifiä. Semmoista se on.

[VP]

Sarjakuvataiteen tila lienee aikas hyvä. Kaikkea löytyy enemmän kuin koskaan. Ei tietysti suomeksi. Ja makukysymyksissä on aina kysymys myös tottumuskysymyksistä. Itse intoilin niistä Dark Knighteistä ja Elektra Assasineista samaan aikaan kun intoilin Joakim Pirisestä, Spiegelmanin Mausista ja Tomi Riionheimosta. Sittemmin sarjakuvien ostomääräni ovat pienentyneet, mutta ilolla jaksan jonkin verran seurata "kenttää". Kyllä minulle on tullut vastaan innostavia tapauksia sekä "taiteilijoista" että "viihdyttäjistä". Ja Suomessa tunkee hyvää materiaalia kanssa koko ajan. Mainitut Marko Turunen tai Matti Hagelberg esimerkiksi. Pauli Kallio tekee perinteistä kerrontaansa vähintäänkin yhtä hyvin kuin 90-luvun alussa. Kansainväliseltä superseikkailukentältä minua on viihdyttänyt kovasti Mike Mignolan Hellboy. Ja Daniel Clowesin superjutun ostan heti kun tulee vastaan ja rahat riittää. Jos tässä jaarittelussa oli joku pointti, niin se, että myös meitä löytyy jotka jaksavat diggailla sekä "epäselvää" taidematskua ja selkeää turpaanvetomeininkiä. Sarjakuva on tällä hetkellä laajemmin tuota kaikkea kuin koskaan ennen.  Siis minun mielestäni.

[Reima Mäkinen]

Moni teistä onkin varmaan jo lukenut vuonna 2002 kirjoittamani jutun, joka julkaistiin siiten jälkeen päin vielä Kvaakissa. Sarjakuva on kriisissä - sarjakuvalla menee hyvin
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=21

KH kirjoitti supersankareista:"Kyl maar määki intoilin aikoinaan Sienkiewiczin Elektrasta ja Millerin Dark Knightista, mutta vastaavia kehitysloikkia ei tunnu tulevan nykyään vastaan sillä saralla. Tai no, en kyl väitä olevani nykyskenen asiantuntijakaan."

Ma olen koettanut tässä parin vuoden ajan perehtyä mangaan. Ei se niin KAUHEAN vaikeata ollut. Melkein vaikeampaa on ollut päästä kiinni jenkkiläiseen supersankarisarjakuvaan. Hyvin omanlaisiaan kuvallisia sotkuja ovat molemmat. Tarkoitan, että poikkeavat rauhattomuudessaan eurooppalaisesta mainstreamista.
 
Marvel tavarassa Ultimate Spiderman on ollut ehkä positiivisin yllätys näistä viimeaikaisista. Simppeliä, mutta suht toimivaa. Silti kai moderniakin. Sitähän on tullut suomeksi jo kai ainakin 6 paksua lehteä . Kyllä Marvel on kai palaamassa hieman perinteisempään kerrontaan sen -90 luvun tietokonetykityksen jälkeen jonka Imgaen sarjat aloittivat.

Tämä kirjoitus ei nyt pahemmin liittynyt TAITEESEEN, sori.

[Lurker]

Art Spiegelman pohtii sarjakuvataiteen (ja itsensä) tilaa...
"Olen jäänyt kököttämään työhuoneeseeni monumenttieni kanssa aprikoiden, mitä tulevaisuus tuo tullessaan."
http://www.yaledailynews.com/articles/view/19741

[Reima Mäkinen]

Kun nyt aiheista keskustellaan pitkin ja poikin oli vähän vaikea mieltää mihin tämänkin olisin postannut.
Tämän päivän HS kirjoituksessa Harri Römpötti otti kantaa Kirjallisuus-Finlandia keskusteluun ja siihen miten Tietäväisen kirja oli pudotettu pois. Hän vertasi Sarjakuva-Finlandiaa kirjallisuuden Finlandia -palkintoon ja kirjoitti:

"Kirjallisuudessa vastaava tilanne olisi, jos Finlandiaa tavoittelisivat kaunokirjallisuuden ohella vitsikokoelmat ja viihdelukemistot."

Ajatus ei ole ihan uusi, mutta se sai minut miettimään pitäisikö sarjakuvan sisällä keskustella vielä aiheesta?

Tiedän kyllä että asia on mahdoton. Sarjakuvan kuninkuuslajiksi on vuorollaan väitetty niin pitkää romaania kuin strippiä ja pilakuvaakin. Kaikkien näiden sarjakuvan sateenvarjon alle niputettujen ilmaisun lajien ylivertaisuudelle on löydettävissä perusteluita.

Mutta voidaanko sarjakuvanovellia pitää huonompana kuin strippiä ja pitkää romaania kaikkein parhaana. Eivätkö esimerkiksi Lassi ja Leevi -viihdevitsilukemistot ole melkein minkä tahansa mittarin mukaan korkeatasoista taidetta parhaimmillaan? Onko Römpötti väärässä?

[Timo Ronkainen]

Römpötti sekä on että ei ole väärässä. Sarjakuvastripinhän voi kehittää laadullisesti huippuunsa siinä missä aforismin, esseen, pakinan tai kaskunkin. Suurin osa stripeistä vaan on tauhkaa. Eikä kirjallisuusfinlandiassa kai ole mukana aforismi- runous- tms kokoelmia (vrt. strippikokoomat)? Jerry Cotton voi olla pätevästi ja nokkelasti kirjoitettua viihdettä, mutta eipä sekään notku Finlandiaehdokkaiden joukossa. Hmmm... Eli Sarjakuva-Finlandia voisi keskittyä esimerkiksi vain pitkien albumien tai jopa yksin sarjakuvaromaanien palkitsemiseen.

Timo

[Reima Mäkinen]

Mutta eikös tämäkin asia ole sarjakuvalle aikamoinen riippa? Jos muodosta ei voi päätellä mitään hyvyydestä? Ei mitään osviittaa.

Sitäpaitsi, meiltä muuten puuttuu vakavasti otettavan sarjakuvaromaanin sivuformaattikin. Olisiko se japanilainen (B6) vai jenkkiläinen (B5)? Eurooppalainen (matalaksi leikattu A4) se ei voi olla...

[Timo Ronkainen]

Eihän kirjallisuudessakaan voi tietää onko romaani parempi kuin pakina tai essee tai pienoisromaani tai novelli tai kasku. Tuskin kyse on kuitenkaan ulkoisesta fyysisestä muodosta 
Kun on se viihderomaani jonka joku tuuppaa ulos kerran kaks vuodessa ja sitten sitä "taiteellisempaa" romaanikirjallisuutta. Albumisarja vs. sarjakuvaromaani.

Timo

[Timo Ronkainen]

Tämä viesti on jäänyt ilmaan roikkumaan vaikka koskettaa juurikin tätä nyt ilmassa vellovaa keskustelua. Voisko sen riipasta tänne? Tämä keskustelu pomppii nyt...

Timo