Sarjakuvataiteen tila

[Markku Myllymäki]

Vilkuilin tässä sarjakuvahyllyjä ja mietin että, mitäs ihmettä, useimmat visuaalisesti mielenkiintoisemmat työt on tehty 90-luvulla, jotkut jo aiemmin. Muutama poikkeus kyllä löytyy.

Oletteko samaa mieltä?

Siis näkyvyyteni uuteen eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen tavaraan on huono ja tämä mangapuolikin on minulla heikko.

Saattaa myös olla että tämä on makuasia, minua miellyttivät kovasti 80- ja 90-lukujen scifi-, fantasia- ja supersankariaiheiset sarjakuvat, joiden osuus on nykysarjakuvassa pienentynyt.

Toisaalta moni ranskissarjakuvan ystävä täälläkin on haikaillut vanhojen mestarien töitä...

Mitä mieltä olette? Kun sarjakuvien painosmäärät romahtivat, katosiko alalta myös visuaalinen kehitys ja loisto?

[Timo Ronkainen]

"Visuaalisesti mielenkiintoinen" on aika subjektiivinen käsite. Tosin kyllä vaikuttaa siltä että visuaalinen ilme tuppaa nykyään olemaan pelkistetympi kuin männävuosina. Harhaa, vai totta? Se taas, että onko vähäilmeinen grafiikka huono vai hyvä juttu on makuasia. Tapa jolla kuvia käytetään ja miten sillä asioita ilmaistaan ja tarinaa kerrotaan on tärkeämpi. Joskus koreileva kuvitus saattaa jyrätä niin pahasti yli, että tarina katoaa.

Timo

[bgt]

No jaa. Tietokoneiden käyttö lisääntyy ja tuo joihinkin teoksiin kiintoisaa ilmettä.

[terhie]

Kannattaa lähteä ankoleumiin tammikuussa katsastamaan tuo taiteen nykyinen tila, omasta tai kotimaisen kaupan kirjahyllystä (jos/kun sitä ei ole hyvin päivitetty) on ehkä vaikeampi todeta asiaa kovin pitkälle .

[VesaK]

Sanomalehtisarjojen kohdalla asia on tietysti niinkuin on, uusille Joonaksille ei ole sijaa mainostaloissa. Mutta mitä sitten taas taidetaiteeseen tulee, niin sitähän piisaa varsinkin Euroopassa, esimerkkinä nyt vaikka Hagelberg. Jos ei voi sulattaa raapekartonkia, niin ligne clairea syntyy yhä, esim. Joost Swarte & co. ovat edelleen voimissaan. Perinteistä amerikkalaistyyliä? Ks. Jeff Smith. Dave McKeania? Löytyy... kannattaa opiskella kieliä, varmasti löytyy vieläkin sarjakuvaa joka visuaaliseen makuun, vaikka niitä tuskin eli koskaan suomeksi julkaistakaan.

[Veli Loponen]

Dave McKean perinteistä amerikkalaista tyyliä?

[roju]

Mun mielestä hienointa mitä tehdään, julkaisee Fremok-kustantamo. Ne tekee sellaisia juttuja joista tulee fiilis että tämä taiteenlaji on vielä hengissä ja potkii. Ja luo halun itsekin tehdä.

Mä kuulun kai siinä kuluttajien neli(tai jotain-)kentässä niihin porukoihin jotka haluu aina ennakkoluulottomasti uutta ja kyllästyy helposti.

Mutta muuten minusta Terhin neuvo oli hyvä. A-kaupungissa näkee kyllä kaiken. Niin kattavasti kuin tällä pallolla yhdessä paikassa kerrallaan voi. Jos vain siltä runsaudenpulalta löytää.

Mahtavan erilaisia vastauksia on tullut.

[VesaK]

Dave McKean perinteistä amerikkalaista tyyliä?

No ei. Ajatus katk
Mutta siis jos maalauksellista fotorealismi/tussipiirros/whatteheck... tyyliä hakee, niin sitä löytyybi MäKkiinin töistä. Tsekkaa ulos:
http://www.sonypictures.com/movies/mirrormask/

[Markku Myllymäki]

Ankoleum taitaa olla Angoulême?   Noh, kannattaisi varmaan poiketa jos rahatilanne sallisi.

Mutta paljolti perustin väitteeni myös siihen mitä webistä ja esim. Good Fellowsista saa. Miltei kaikki (ei tietenkään aivan kaikki) juuri minua visuaalisesti kiinnostava tavara on vanhaa. Uusintapainoksia.

Mutta lukiessani muiden kommentteja tajusin, että tähän vaikuttaa paljon se mihin on tottunut. Jos aloittaa sarjisten lukemisen tietyllä alueella, muiden arvostamisen oppiminen vie aikaa.

Minun suhteeni mangaan on tämän tapainen, olen lukenut vain 10-20 manga-opusta enkä vielä oikein ole löytänyt sitä punaista lankaa. Varmaankin se vaatii sen että kohdalle osuu juuri se mikä itseä viehättää...

Makuasioita.  

[VesaK]

Anggulinnassa on kaikkea. Aivanko kaikkea? Aivan.

http://www.bdangouleme.com/

[tolppis]

Hommatkaa jostain mulle matkarahat niin minäkin lähden "Ankoleumiin"...

Onkos se sarjakuva taiteenlajina edelleen populaarikulttuuria vai olemmeko todellakin jo siirtyneet vaiheeseen "sarjakuvaa sarjakuvan vuoksi" eikä "sarjakuvaa lukijoille". Sen käsityksen aina välillä olen saanut.

Noh. Samaahan minä aina ihmettelen nykyisin: kaikki mielenkiintoinen "taiteellistuu" - tai sitten on toinen ääripää: tasapäistetään samanlaiseksi (koskenee lähinnä musiikkia). Musiikki, elokuvat, kirjat, sarjakuvat. Ehkäpä siksi olen "jumittunut" maussani noiden asioiden suhteen ja arvostan yhä enemmän "yksinkertaisesti" rakenneltuja juttuja.

Mitenköhän tuonkin taas selittäisi.

Ja minä en taaskaan tajua teidän "likneklairejanne" yms.

[Markku Myllymäki]

Onkos se sarjakuva taiteenlajina edelleen populaarikulttuuria vai olemmeko todellakin jo siirtyneet vaiheeseen "sarjakuvaa sarjakuvan vuoksi" eikä "sarjakuvaa lukijoille". Sen käsityksen aina välillä olen saanut.

Tämä taitaa mennä niin päin, että osa porukasta tekee sarjakuvaa koska tykkää töherrellä jotain. Vähääkään välittämättä siitä, onko lopputuloksessa mitään järkeä. Ne kaupallisemmat tahot säilyy kyllä populaarin rajoissa, muuten ei rahaa tule. Mutta kun sarjakuvan julkaisu on kuitenkin melko helppoa ja (suhteellisen) halpaa, tämmöinen sekavan oloisempikin kama näkee usein päivänvalon.

Itse asiassa luin eilen vanhaa 80-  ja 90-luvun suomalaista omakustannesarjakuvaa ja totesin että se on keskimäärin paremmin kerrottua ja selkeämpää kuin nykypäivän suomalainen omakustannesarjakuva.

[tolppis]

Kas, sepäs oli hyvin sanottu ja aseteltu, Myllymäki. Totta joka sana. Tykkään mä.

[Tertsi]

Mun piti mennä 2005 Ankulemeniin, mutta koska päänäyttely koostuu Zepin töistä, en viitsi maksaa ja mennä sinne asti niiden takia. Ovat mielestäni aika tylsiä.

Palkitsematta on vielä ainakin Hermann.  Onko Tardi jo palkittu? Conradia ei ainakaan.

Jotenka odottelen vielä.


Toki siellä on muutakin nähtävää, mutta kuitenkin.



Ja tällä hetkellä on herkkua sarjakuvanystävälle tarjolla jo Pariisissa!!
Tammikuun kymmenentenä olisi tarkoitus lähteä sinne.  

[KH]

Jihuu! Tästähän saadaan pitkästä aikaa taas avattua koko taidetöhertely vs trikoopellet -matopurkki  

Onkos se sarjakuva taiteenlajina edelleen populaarikulttuuria vai olemmeko todellakin jo siirtyneet vaiheeseen "sarjakuvaa sarjakuvan vuoksi" eikä "sarjakuvaa lukijoille". Sen käsityksen aina välillä olen saanut.

Tämä taitaa mennä niin päin, että osa porukasta tekee sarjakuvaa koska tykkää töherrellä jotain. Vähääkään välittämättä siitä, onko lopputuloksessa mitään järkeä.

Entäpä se osa porukasta, joka ei itse edes töhertele mitään, vaan vilpittömästi saa suurempia lukukokemuksia silleen hieman haasteellisemmasta tavarasta? Ja osaa vieläpä erottaa jyvät/järjen akanoista?

Itse asiassa luin eilen vanhaa 80-  ja 90-luvun suomalaista omakustannesarjakuvaa ja totesin että se on keskimäärin paremmin kerrottua ja selkeämpää kuin nykypäivän suomalainen omakustannesarjakuva.

Ethän kuitenkaan yleistä tuota niin, että "selkeämpi" on aina automaattisesti "paremmin kerrottu" kuin sellainen, jossa (parhaissa tapauksissa) vaivannäkö palkitaan? Kuten edellä vihjasin, on meitä lukijoitakin monia, jotka saamme vielä enemmän irti  2000-luvun markoturusista, katirapioista ja katjatukiaisista kuin 80-luvun selkeistä ja ihankivoista tarinankertojista. Ainakin mikäli tarkoitit sellaista Kupla- ja Ruuvari-lehtien tyyppistä tavaraa?

Mutta keskustelunaloitukseen palatakseni:

minua miellyttivät kovasti 80- ja 90-lukujen scifi-, fantasia- ja supersankariaiheiset sarjakuvat, joiden osuus on nykysarjakuvassa pienentynyt.

 Hmm, voisiko se olla jopa merkki siitä, että tekijät <-- kustantajat <-- lukijat ovat älynneet sen saran tulleen jo melkein loppuunkalutuksi?   Kyl maar määki intoilin aikoinaan Sienkiewiczin Elektrasta ja Millerin Dark Knightista, mutta vastaavia kehitysloikkia ei tunnu tulevan nykyään vastaan sillä saralla. Tai no, en kyl väitä olevani nykyskenen asiantuntijakaan.

Mistä tulikin mieleeni: Haluaisin kuulla kaikkien supersankarieksperttien mielipiteet Daniel Clowesin uusimman Eightball-lehden (#23?) pitkästä "supersankaritarinasta"! Kai Goodfellowsistakin vielä moisia saa? Fennicaankin voi ainakin pyytää tilaamaan lisää? Itse käytin pitkamies.comin palveluita.