Marjane Satrapi: Persepolis yms.

[Jukka Laine]

Kuinka monta sivua? Entä onkos piirtäjälle tullut kokemuksen myötä tyyliin tms. muutosta? Perustuuko tämäkin tositapahtumiin?

Sori myöhästyneestä vastauksesta, mutta kysymyskään ei ollut ajankohtainen. Muistaakseni Marjane kertoo sukulaisilleen sattuneesta tapauksesta ennen Marjanen syntymää. Voi olla että muistan väärin.

[Michael Riddle]

Vastaus tuli niin myöhään, että olen ehtinyt nyt jo lukea tuon. No, ei se mitään. Luumukanaa oli kyllä hyvä kirjanen, ja siinä musta huumori ja absurdi kerronta vietiin pidemmälle. Tarina muistuttaa jopa hiukan satujen kerronta tapaa, paitsi että se on humoristisempi. Samaa "tunneaaltoa" tuo ei synnyttänyt, mutta kyllä tuo näyte siitä että Marjane Satrapi osaa kirjoittaa muustakin kuin omasta elämästä. Ja sukulaisestahan tuossa oli kyse. Tarinaan vaan on selkeästi yhdistetty fiktiota ja siitä on tehty elävämpi kerronnallisesti.

[hdc]

Embroideries (englanniksi aikoinaan luin, eli Pistoista en tiedä mitään) oli sellainen "ihan kiva", minkä johdosta tuli lykättyä Luumukanaan tarttumista...mutta tämähän olikin sitten erinomainen. Suhtautumiseen epäilemättä vaikuttaa se kuinka paljon arvostaa faabelia kerrontamuotona, minä pidän siitä joten pidin tästäkin. Myös epälineaarisuus, sivutarinat ja siirtymiset menneisyyteen ja tulevaisuuteen toimivat hyvin, eivät tuntuneet tarpeettomalta kikkailulta vaan tukivat tarinaa. Ja toki myös se musta huumori.

Piirros on erilaista kuin aiemmin, vaikka yhä voimakkaasti tyylitellään ja yksinkertaistetaan niin tässä ei ole Persepoliin lapsekkuutta tai Pistojen rosoisuutta ja hetkellisyyttä; tämä on kertomus ja näyttää kertomukselta. Jos jossain vaiheessa vielä arvelin että Satrapi saattaa olla yhden hitin ihme, jolla on se yksi suuri tarina kerrottavanaan, niin tämä vakuuttaa että pystyy myös muuhunkin ja seuraaviakin teoksia on siis syytä odottaa innolla.

Sinänsä hassu flashback/yhteys tuli lukiessa mieleen, "tämähän on ihan kuin Flies on the Ceiling" (Love & Rockets -albumisarjan yhdeksäs osa, sekä Jaimen nimitarina Izzystä Meksikossa että Beton surrealistiset pätkät).

[Petteri Oja]

Luumukanaa kääntyy näytelmäelokuvaksi tämän vuoden aikana. Ohjaajina Vincent Paronnaud ja Satrapi, jotka yhdessä ohjasivat myös Persepoliksen.

http://www.imdb.com/title/tt1663321/

[Janne Kuusinen]

"Luumukanaa" luettu vasta nyt, edesauttajana Rosebud-kirjakaupan ale. "Pistoja" oli jäänyt minullekin hieman ohkaiseksi ja pintatasolle: tokkopa tuo nyt yllätys ole, että Iranissakin naiset keskenään hihittelevät miesasioistaan.

Mutta sekä miehenä että muusikkona "Luumukanaa" kyllä liikutti. Satrapi kuvaa miehen tunnemaailmaa lähes pelottavan taitavasti. Rakkaustarinan ei aina tarvitse olle naiivi, loppusuudelmaan päättyvä pöljien pariutumiskoodistoiden kertaus.

Ja vaimot: miehenne soitinta ei tosiaankaan kannata rikkoa. Päähenkilön vaimo oli mielestäni onnekas jäädessään henkiin...

Kunpa Satrapin kuvaamat tavalliset iranilaiset näkyisivät enemmän mediassa. Miksi meille aina näytetään niitä fanaattisia nyrkinheiluttajia?

[VesaK]

Persepolis -elokuva esitettiin eilen televisiossa ja onhan se upea, kuvat soljuvat saumattomasti eteenpäin mustavalkoisissa maisemissa.

Vihdoin onnistuin näkemään Requins Marteaux -ryhmän zombiespedeilyn "Villemolle '80". Se on niin ikään Vincent "Winshluss" Paronnaudin ohjaama. Villemollea mainostettiin lauseella "Uusi elokuva Persepoliksen ohjaajalta!"
Mikä on verrattavissa siihen miten Bad Tasten dvd:tä kaupattiin mainoksella "Taru Sormusten Herrasta -ohjaajalta!"

Tässä lisää Winshlussin ja Cizon neroutta: Raging Blues!

http://videos.arte.tv/fr/videos/raging_blues_un_film_de_de_winshluss_et_cizo-6366832.html

[Lönkka]

Persepolis -elokuva esitettiin eilen televisiossa ja onhan se upea, kuvat soljuvat saumattomasti eteenpäin mustavalkoisissa maisemissa.

Täysin samaa mieltä!
Itse asiassa ne muutamat värikohtaukset tuntuivat häiritseviltä.

Hirmu onnistunut filmatisointi ja oli mielestäni erittäin uskollinen sarjakuvalle -tai ainakin sen mitä vuosien takaa lukukokemuksesta muistan.


Jäi tavallaan kaivelemaan se että ei päässyt kuulemaan englanninkielisestä dubbauksesta Iggy Popin roolia, vaikka tokihan alkuperäinen on alkuperäinen. Pitäpä kuikuilla clippejä youtubesta.