Suurten kustantajien sankarit, erityisesti mittava kirjoitusrupeama Kapteeni Amerikan seikkailujen parissa, nostivat Ed Brubakerin isojen nimien joukkoon.
Tätä nykyä parhaimmisto, rikostarinat, tulevat ulos Imagen kautta. Luottomiehet, erityisesti Sean Phillips, takaavat maanläheisen otteen.
Tätä nykyä kaksikko voi julkaista Imagen kautta mitä huvittaa, tarvitsematta edes hyväksyttää ideoitaan toimituksen puolella. Tällaiseen etuoikeutettuun asemaan ei moni tekijä nouse.
Kenties ennen mittaa tärppää myös elokuva- tai televisio-optioiden puolella ja – kuten mm. Millarin ja Kirkmanin esimerkit osoittavat – kun Hollywoodin katse on kerran kääntynyt, osuu valokeila kohdalle herkästi vielä useamminkin.
Criminal on Brubakerin rikostarinoiden perusteos. Seitsemän kokoelman mittainen kokonaisuus ulottuu sukupolvien ylitse ja tapahtumaympäristö – kenties Sin City -kunnianosoitus – sitoo kokonaisuuden yhteen siinä kuin henkilöhahmotkin.
Keskivaiheillakaan ei meno heltiä löystymään saakka, mutta silti kuvittelin ensimmäisten kahden kokoelman jäävän parhaimmistoksi. Lopulta kuudes ja seitsemäs kokoelma kolisivat vielä oikein komeasti. Loppuun päästessään Brubaker hieman jo laskettelee rennommalla otteella, mikä sopii kun Phillips on oikealla aaltopituudella.
Tuore Kill Or Be Killed (Image, 2016-2017) on niin ikään miesten tuotannon kärkeä seitsemän numeron perusteella. Kolmantena tunnelmaa luomassa on Elizabeth Breitweiser väreineen.
Tarinan päähenkilö, Dylan, yrittää itsemurhaa, jää henkiin ja adrenaliinionnen tilassa päättää aloittavansa paremman elämän... kunnes paholainen saapuu ottamaan ansion tapahtuneesta. Elinaikaa paholainen antaa kuukauden ja säilyäkseen elävien kirjoissa, on Dylanin toimitettava helvettiin joku sen ansaitseva. Vuokran tapaan uusi murhattava on löydyttävä kerran kuukaudessa.
Tästä alkaa paitsi jyräävän kova rikostarina, myös mielenkiintoinen matka murha(viihtee)n moraaliseen oikeutukseen. Kuka ansaitsee kuolla? Kuinka murhattavat tulisi edes ylipäätänsä löytää?
Dylan on huolestuneempi mielenterveydestään ja tappamisen käytännön pulmista kuin toimintansa oikeutuksesta. Opuksen nimi sen jo puristaa, pakon edesssä on helppo löytää tekosyitä. Muutoin Dylan on kuin Peter Parker ihmissuhde- ja muine ongelmineen, joten kalmankalskeista tunnelmista huolimatta ollaan lähellä supersankariparodiaa.
Scene of Crime (Image, 2012) on albumimuotoinen dekkaritarina, jonka on kuvittanut Michael Lark. Sean Phillips on tässäkin ollut tussausapuna.
Jack Herriman on yksityisetsivä, jonka poliisituttava vuosien takaa lähettää hänelle asiakkaan. Jack ryhtyy naisen toimeksiannosta selvittämään kadonneen siskon olinpaikkaa. Tästä alkaa purkautua vyyhti, jonka aikana paljastuvat rumat perhesalaisuudet.
Ei tämä aivan Brubakerin kärkimateriaalia ole, vaikka alkusanoissa vanha kaveri Bendis koettaa muuta väittää. Kelpo välipala korkeintaan.
Fatale (Image, 2012-2014) yhdistää okkultismia ja yliluonnollista varsin onnistuneesti. Tarinan mielenkiintoisinta antia on tarinan keskiössä oleva miestennielijä. Sen sijaan vuosikymmenten kuluessa niellyksi tulevat miehet vaihtuvat sen verran ripeästi – vaikka monesti palaavat kuvioihin uudestaan – ettei muuta kiintopistettä tarinaan ehdi muodostuakaan. Siten mielenkiinto laskee nopeasti ja tarinan viimeiset kuusi numeroaa pitää vääntää jo ihan pakolla loppuun.
Täytyy nyt hieman pitää taukoa muutoinkin. Kill Or Be Killed on lukulistalla ja väliin jääneistä varmaan Velvet on seuraavana vuorolla, ellei sitten Fade Out. Onhan niitä vielä muitakin, Sleeper ja Incognito, ainakin tulevat sen kummempia kaivelematta mieleen.