sarjakuvassa ainoastaan sellaiset työt voivat kasvaa klassikoiksi, jotka on tehty aikaa ja vaivaa säästämättä.
entäs Zärpä?
Niin no, sitten kävi Tilsallekin hassusti ja hän joutui ihan oikeasti opettelemaan sarjakuvapiirustamisen jalon taidon. Luovan hulluuden ja taidon yhdistävä lähde kun ei pulppua loputtomiin.
Omituinen juttu sinänsä - enpä ole ainuttakaan sarjakuvapiirtäjää koskaan tavannut tai sellaisesta lukenut, joka ei jossakin vaiheessa alkaisi kauhistella, kuinka huono piirtäjä hän onkaan. Sama juttu kuin näyttelijöillä, jotka eivät katso omia elokuviaan tai kirjailijoilla, jotka eivät lue omia kirjojaan.
Sarjakuvapiirtämisessä on mielestäni yksi nyrkkipajasääntö. Koska aivan liian usein sarjakuvia arvotetaan vain kuvien perusteella, tulisi ajatella näin: "Hän ei ole hyvä piirtäjä, mutta hän on loistava SARJAKUVApiirtäjä." Kun homma on kokonaisuutena hallussa, ei pitäisi nitistä jos yhdessä ruudussa perspektiivi tai mittasuhteet eivät ole just nappiin kohdallaan.
Kirjoittaja