Kirjoittaja Aihe: AfterShock Comics  (Luettu 2588 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
AfterShock Comics
« : 13.11.2015 klo 10:19:32 »
Keväällä 2015 lanseerattu AfterShock on pullollaan kovia nimiä: Garth Ennis, Brian Azzarello, David Hine, Jimmy Palmiotti...

Itse odotan kieli pitkällä Marguerite Bennettin ja Ariela Kristantinan INSEXTSiä.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: AfterShock Comics
« Vastaus #1 : 22.12.2016 klo 22:20:00 »
INSEXTS on niitä harvoja joita olen missannut. Ennisin Dreaming Eagles hankin kokoomana heti kun on pehmeissä kansissa, Alters on oivallista ja Animosity tuo twistin eläimet vastaan ihmiset kuvioon.

Noista myöhemmin parin sarjan kanssa on jäänyt alusta kyydistä joten on kokoomien eli tradejen varassa vaikka koko "waiting for the trade" ajattelumalli on mielestäni järjenköyhyyttä ja hankaloittaa uusien sarjojen syntyä.
Monopolisoitunut sarjakuvatukku USAssa ei kyllä helpota asiaa.

Siltikin Brian Azzarellon ja Juan Doen American Monster on hirviömäisen hyvä.


tämä on karheaa nihilististä noiria. Noir ei kyllä ole ehkä tarpeeksi synkkää ja nokista hengeltään.
American Monsterin maailma on karkea ja monessa kohtaa iloton: onttoa seksiä, silmitöntä väkivaltaa.
Perversioiden listaa ja rumuutta ei peitellä mutta siinä hekumoinnin sijaan sarja on toteava, analyyttisen kylmä ja siitä uupuu viattomuus.
Joskus jossain päin kvaakkia saman tapaisen keskustelun lomassa (muistaakseni Lurker, voin olla väärässä) sanoi "välittääkö kukaan tuollaisista hahmoista?"
Azzarellon eduksi: välittää.
Harva on pidettävä tai sympaattinen, mutta nämä perhanat vaikuttavat ihan aidoilta ihmisiltä.
Myös tullessaan tapetuiksi, murjotuiksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi.

Lukijaa Amercan Monster ei helli, päinvastoin. Jotkut sarjat heittävät altaan syvään päähän American Monsterissa  lukijan päästä otetaan varma ote ja painetaan se väkisin pinnan alle.

Juoni tässä kostorainassa vaikuttaa olevan yksinkertainen: pieni keskilännen kaupunki johen saapuu valtavan kokoinen arpinen palanut mies.
Asiat vaan eivät ole ihan niin yksinkertaisia.
Jotkut näkevät miehen sankarina toiset vaarana.

Tanakkaa synkkää rikossarjakuvaa.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 162
Vs: AfterShock Comics
« Vastaus #2 : 22.12.2016 klo 22:32:28 »
--
Perversioiden listaa ja rumuutta ei peitellä mutta siinä hekumoinnin sijaan sarja on toteava, analyyttisen kylmä ja siitä uupuu viattomuus.
Joskus jossain päin kvaakkia saman tapaisen keskustelun lomassa (muistaakseni Lurker, voin olla väärässä) sanoi "välittääkö kukaan tuollaisista hahmoista?"
Azzarellon eduksi: välittää.
--

Vuonna 2011 kirjoitin minkä kirjoitin. Miten saatoit muistaa?  Samassa viestissä tosin sitten kehuin 100 Bullets -sarjakuvaa, joka on hyvä.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: AfterShock Comics
« Vastaus #3 : 22.12.2016 klo 22:55:22 »
Vuonna 2011 kirjoitin minkä kirjoitin. Miten saatoit muistaa?  Samassa viestissä tosin sitten kehuin 100 Bullets -sarjakuvaa, joka on hyvä.


 Aina sitä jotain tähän emmentalia muistuttavaan päähän jää.
American Monsterissa on samaa kuin 100 Bulletsissa.
Ne ovat hyviä mutta pitää olla tarkkana kenelle niitä kehuu hyviksi.

Insextsin luin hiljattain. Kyllähän tuo vaikutuksen teki. Mutta eipä oikein kaikille voi suositella, ehkä Curtille.

Hyönteislesbopornoa, jos tunnette tyylilajin. Raakaa väkivaltaa.
Myyty.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 193
Vs: AfterShock Comics
« Vastaus #4 : 22.12.2016 klo 23:45:14 »
Myyty.

Outoa etten ole tyrkyttänyt sinulle Insexts-alpparia. Sekoittui varmaan kaikkiin muihin hyönteislesbopornoalbumeihin. No, ensi kerralla.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: AfterShock Comics
« Vastaus #5 : 25.07.2017 klo 11:12:29 »
Viktoriaanista hyönteislesbopornoa voi kehua. INSEXTS on aikasta hyvä sarjakuva.

Niin oli myös:


Mark Waid on osalle tuttu kaveri, toinen kirjoittaja Tom Peyer lienee vähemmän tunnettu. Wilfredo Torresin selkeä viiva liitää ja liihottaa tässä upeasti.

Konsepti on simppeli: Keski-ikäinen mies osaa muuttua teini-ikäiseksi supersankariksi, mutta muuttuisiko hän ikinä takaisin?
Jo kokoelman alkusanat lunastavat Waid & Peyer sanailulla hinnan muttei jäädä yksin siihen.
Shazam!/Kapteeni Marvel pastissista mennään yli jotta raikuu. Aikamatkustus on kuvattu erinomaisen hyvin.

Tämä on aikuisille lukijoille suunnattu ilman veristä synkkyyttä. Teos on parhaimmillaan kuvatessaan Chris Vargasta ja lähipiiriään, keski-ikäisiä ja heidän vanhempiaan.
Batman-syndrooma ja salaisen identiteetin sudenkuopat ovat toki mainioita mutta ykstyiskohdat kuten " ongelmana ei ole virtsaaminen vaan sen lopettaminen. Varsinkin ilman että kastelee etumuksensa" henkiset havainnot ikääntymisestä...ei tyylillä mutta kuitenkin.

Ennen muuta tarinassa on idealistinen sävy mutta realismilla. Koko "aseet ja tupakointi" osuus saa hirnahtavan hyväksynnän jos on vähänkään humanismiin taipuvainen.

On tässä kalsareillaan mättöäkin ja sen ideologiaan myönteisesti suhtautumista, mutta jos etsii supertaisteluita kannattaa valita jokin muu opus.
Tässä fokus on kuitenkin Chrisissa ja Heleassa ja muissa hahmoissa realistisehkolla lämmöllä kuvattuna.

Niin ja jos ei omaa enemmän vihreän vasemmistolaista tasa-arvoista maailmankuvaa iso osa menee heillä osastoon "silkkaa propagandaa"

Lopetus on arvattavissa, mutta silti kerrassaan mainio.