Taskarien nykytaso

[pasoleati]

Pitkien tarinoiden puutteesta samaa mieltä. Mutta kyllä 9, 15, ja 17 ovat aivan huippuja, olevat ehdottomasti parempia kuin paljon kehuttu 18!

[isokana]

Taskarit 15 ja 17 ovat piirun verran parempia kuin surkeudessa rypevä 9. Ysin tarinat ovat kaikki revitty jostain huonojen ideoiden laatikosta. Tahdonkukka = voikukka, aikuisten koulu, valheenpaljastuskone. Jopa Scarpan piirtämä Musta kulta ratsastaa sillä, että kukaan ei tunnista naftaliinia. Ei paljon heikommaksi taskari voi mennä.

Ei se 18:kaan ole mikään riemuvoitto (Q131313 yhdistää huonon idean ja Peregon "taiteen"!), mutta siinä on sentään Bottaroa hyvässä vedossa ja Merenpohjan varakuningas on aina vedonnut minuun.

[Jukka Laine]

Ja itse Matti Nykänen lukee synkeässä sellissään taskareita. Luin lehdestä.

[Canard]

Pier Lorenzo De Vitan puolustukseksi sanottakoon, että hänen Karhukoplalaisensa näyttävät roistomaisemmilta ja kovemmilta kuin kellään toisella.

[isokana]

Ja itse Matti Nykänen lukee synkeässä sellissään taskareita. Luin lehdestä.

Loistavaa, kai.  

Sanomalle olisi nyt kyllä tarjolla aikamoinen markkinavaltti. "Lue taskaria, Matti Nykänenkin lukee." Kauankohan kestäisi ennen kuin taskarit kiellettäisiin vaarallisena materiaalina...  

[Timo Ronkainen]

Matti on alkoholisoitunut ja väkivaltainen.
Matti on taskareiden lukija.
so: Taskareiden lukijat ovat alkoholisoituneita ja väkivaltaisia.
Wertham!

Timo

[Asral]

Minäkin luin aikoinaan aktiivisesti taskareita ja innostuin yhdessä vaiheessa jo keräilemäänkin, mutta jossain numeron 239:n paikkeilla kyllästyin. Minusta kuitenkaan taskarien heikoin lenkki eivät ole tarinoiden taso (vaikkeivät ne useinkaan mitään erikoisempia ole) vaan enemmänkin piirtäjien kynänjälki. Esim. Corrado Mastantuonon ja Alberto Lavoradorin piirrostyylit ovat niin "moderneja" että ruuduista alkaa olla jo vaikea saada selvää. Muutenkaan en välitä yhtään näitten italialaispiirtäjien tyylistä, esim. ihmiset ovat aina ärsyttävän pönäkköjä ja kääpiömäisiä että esimerkiksi uuden Dragonlords tarinan kannessa olevat lohikäärmeratsastajat tjs. ovat jo taha(llisen?)ttoman koomisen näköisiä puhumattakaan itse ankoista

[VesaK]

so: Taskareiden lukijat ovat alkoholisoituneita ja väkivaltaisia.
Wertham!

Myös Vesa Keskinen lukee taskareita! Avonrikkoja!
Cacciatore!

[Wade]

Alamäki jatkuu... Voisi tunkea sinne taskareihin tavallisien aa:n piirtäjien tarinoita.
mm. Don Rosa

[Mörkö]

Ovat kyllä nykyiset surkeita vanhoihin verrattuna . 

[Nikkelimarkka]

Mutta eipä ole taskarit ainoa kärsinyt Ankka tuote.
Varsinaisen emälehden Aku Ankan taso on tismalleen samaa luokkaa ja paikoitellen vielä allekin.
Yksi pahimpia Aku Ankan mokia on se, että se ei suostu kertomaan kaikkia tarinoitaan loppuun.
Ainakin Mikin seikkailut Zarborin maassa (tai mikä nyt olikaan) ovat nyt jo toista kertaa tauolla, vaikka selvää jatkoa on luvattu.
Eihän tuo jatkumo koskaan hyvä ollut, mutta silti inhoan täysin kesken jääviä tarinoita yli kaiken.

Kaikista hirvein Aku viritys nyt kuitenkin on tämä Kuukauden Sarjisekstra!
Jos tarinoiden taso laahaa pohjaa Aku Ankassa ja AA pokkareissa, niin ne ovat pieni paha Kuukauden Sarjisekstraan verrattuna.
Sitä paitsi rohkenen vieläkin väittää, että ainakin yksi Veli Kani seikkailu olisi piirretty tietokoneen valmisohjelmalla (siis tämmöisellä, jossa saa valita taustat ja hahmot suoraan varastosta ja sitten hienosäätää mieleisekseen).

[pasoleati]

No jotain rajaa, mies! Sarjisekstrassahan julkaistiin mm. loistava  koko lehden mittainen Giorgio Cavazzanon juttu. Pesee nämä modernisoidut tanskalaisten laivahomojen  Taistoturrikka/Zarbor-pilveily tarinat mennen tullen. Veli Kani-tarinoista en sano mitään, koska en lue niitä (en ole koskaan sietänyt Veli Kania, Pikku Hukkaa, Dumboa tms).  Kunnon Aku tarinassa juonitaan Kroisosta, Karhukoplaa, Milaa tahi Kulta-Intoa vastaan eikä höpötetä fantasioita. Ja kunnon Mikki-tarinassa on kunnon roistoja, Mustakaapu, Musta Pekka, Sikari-Sakari ym ja Mikillä lierihattu/pitkät housut (ts. Murry-Mikki, Feriolista tapporaha) eikä mitään polvihousufantasiaa.

[Timo Ronkainen]

Pakko sanoa: en käsitä miten viimeiset 30 vuotta on jaksettu manata sitä miten nyky-ankka on aivan P_seestä. Sukupolvi toisensa jälkeen tätä on manannut. Ja jokaisen mielestä parasta oli se mitä lapsena luki. Paitsi jos niitä pääsee aikuisen järjellä uudelleen lukemaan.

Timo

[Jukka Laine]

Minä ihmettelen samaa. Kun luin Sarjakuvat-kirjan 70-luvun alussa, siinä sanottiin että nykyajan Akuja ei voi lukea kuin vaivautuneesti vääntelehtien. 80-luvun lopussa monet haikailivat juuri niitä hyviä 70-luvun sarjoja. Ja nyt Rosan ja van Hornin aikana muistellaan että 80-luvulla ankat sentään olivat jotain.

Mutta milloin ankat sitten olivat hyviä? Kun 60-luvun alussa Aku muuttui viikottaiseksi lehdeksi, laski tasokin. Täysin ymmärrettävää, ei voinut suorittaa yhtä tarkkaa seulontaa kuin ennen. Tosin aikaisemminkin oli jo joitakin rimanalituksia tullut. 60-luvun edetessä taso laski lisää kun sarjat teetettiin eurooppalaisilla tekijöillä, jotka eivät olleet samalla tavalla rutinoituneita ankantekijöitä. 60-luvun lopulla vasta tulivat mukaan toivesarjat, jotka nostivat tasoa jonkin verran ja silloin julkaistiin pari Barksinkin mainiota Roope-jatkista. Koko 70-luvun tasosta vastasivat oikeastaan vain ennenjulkaisemattomat Barksit. 80-luvulla nekin oli käytännössä julkaistu. 90-luvun alussa sitten alettiin julkaisemaan Rosaa ja van Hornia. Samalla vanhojenkin piirtäjien kässärit paranivat kummasti.

Nykyinen taso on paljon korkeammalla kuin mitä se on huonoina aikoina ollut, mutta 90-luvun alusta on tultu vähän alaspäin.

Taskareiden parhaat taas mahtuivat muutamaan kymmeneen ekaan. Niihinkin osui toki kehnoja tarinoita sekaan ja ne esinäytökset vasta onnettomia olivatkin. Jo 70-luvun lopussa koulussa eräät sanoivat että ennen taskukirjat olivat paljon parempia. Niin olivatkin. Tuli senkin jälkeen joitakin hyviä tarinoita, lähinnä Scarpaa. Noin numeron 100 jälkeisiä olen lukenut vain sen verran että voin sanoa että kerronta poikkeaa liikaa minun ymmärtämästäni Disney-tyylistä etten ole niihin saanut makua.

[VesaK]

Valitettavaa onpi jotta italiassa Topolino eli Mikki on Akua alias Paperinoa suositumpi. Siksi parhaat kirjoittajat ja piirtäjät pistetään työstämään Mikkitarinoita. Näin olen kuullut ihan asioista vastaavalta tasolta. Onneksi on Barks, jonka vaikutuksen ansiosta Scarpakin on tehnyt klassikkotason juttuja.
Mutta tosi se on, 70-luvun puolivälin Ankat olivat kehnoja, asian huomasi viimeistään silloin kun alkoi kyetä kriittiseen ajatteluun ja verrata ankkajuttuja (varsinkin muiden kuin Barksin tekemiä johtosarjoja) vaikka Asterixeihin. 80-luvun alussa suunta kääntyi selvästi, silloin kun Toimituksen oma nurkka alkoi.