Taskarien nykytaso

[Barks92]

Ostin nyt pitkästä aikaa uusimman numeron, Nyt hyvillä mielillä katsomaan minkälainen taso on nyt kun en ole lukennut 10 viimeistä taskaria

[Koninkaulus]

Otsikosta voisi mielestäni poistaa tuon taso-sanan ja laajentaa sen käsittämään uusia Taskukirjoja ihan yleisesti, sillä sitä varten tuskin kannattaa uutta ketjua aloittaa. Joku "Nykytaskarit" tai Uudet Aku Ankan Taskukirjat" tms. voisi olla parempi otsikko, mutta eipä sillä niin väliä...ehdotinpahan vain.

Sitten asiaan, voisin heittää joitain ajatuksia kesän aikana ilmestyneistä Taskareista. Kesäkuussa ilmestynyt 354 on ehkä mielestäni heikoin taskari tänä vuonna toistaiseksi. Kolme klassikkotarinaa olivat kaikki ihan hyviä, mutta mikään ei tarjonnut mitään kovin mullistavaa. Parhaaksi nostan Martinan ja Carpin klassikon vuodelta 1957, jossa on mukavaa vanhanajan tunnelmaa roppakaupalla. Carpin varhaisesta piirrostyylistä en tosin hirveästi pidä. Se ei ole huonoa, mutta kalpenee kyllä selvästi miehen myöhemmän, mestarillisen upean kynänjäljen rinnalla. Giorgio Pezzinistä pidän todella paljon, mutta tämä astrologiatarina oli jo aiheeltaan hiukan ärsyttävä eikä tarina sisältänyt juuri yllätyksiä. Ihan hauskaa piikittelyä tähtihömpötysten suuntaan se kuitenkin tarjosi ja Cavazzanon piirrokset olivat rautaa. Pennan, Ciminon ja De Vitan varhainen tarina oli paikoin hauska ja ihan toimiva, muttei kuitenkaan kovin erikoinen. Egmont-tarinat olivat heikohkoja kaikki, Salvagnini ei likikään hauskimmillaan ja Taikis-tarina varsin tylsä. Bozzanon piirrostyylistä on sanottava, että mielestäni hän on mennyt Carpin tyylin jäljittelyssä hieman liiallisuuksiin. Carpi oli mahtava piirtäjä ja Bozzano vaikuttaa monin paikoin vain keskinkertaiselta kopioijalta, niin kunnioitettavaa kuin vaikutteiden ottaminen GBC:ltä sinänsä onkin. Vähän liian niukasti omaperäisyyttä tyylissä minun mielestäni. Esinäytöksen loppu (tai loppunäytös se kai on...) oli kaunis, muuten sivujen tuhlausta.

355 olikin sitten selkeästi parempi Taskari. Hyviä juttuja oli paljon: Gagnorin ja Dalla Santan historiallinen tarina, hyvä Indy-tarina Panarolta ja De Vitalta, mainio Cavazzanon piirtämä Egmont-tarina, mukavan leppoisa Mikki-tarina Cabellalta ja Palazzilta ja kolme hyvää tarinaa Rodolfo Ciminon kynästä. Martignonin ja Marinin Aku-juttu, joka taskarista löytyvä annos Taikaviittaa ja pätevän Bosco-Valentini -kaksikon kirjoittama Milla&Taavi -tarina menivät siinä muiden mukana. Hyvä kokonaisuus, vaikka yhtäkään aivan huikeaa tarinaa ei tästäkään löytynyt.

Viime kuun 356 oli epätasainen Taskari, mutta pari oikein hyvää tarinaa siitäkin toki löytyi. Ciminon ja Cavazzanon Maankuoren sydän oli oikein mukava ja viihdyttävä seikkailu. Jotenkin Rodolfo Cimino tuntuu vain paranevan käsikirjoittajana vanhetessaan. Ainakin hänestä on tullut huomattavasti tasaisempi. Surkeita tarinoita ei juurikaan enää kynästä lähde ja hyvien piirtäjien viimeisteleminä monet tuoreet Cimino-pläjäykset ovat todellisia lukunautintoja. Niin tämäkin. Toisena huippukohtana on mainittava Carpin klassikko, Barosso&Barosso käsikirjoittajina. Ei sinänsä ihmeellisyyksiä eikä mitenkään huikea loppuratkaisu, mutta kaikki toimii, tunnelma on hyvä ja Carpin taide todellinen ilo silmälle. Valentina Camerinin ja Alessandro Perinan Hansu-tarina oli kaikessa yksinkertaisuudessaankin mukavan leppoisa ja kesäinen, Muzzolinin ja Gottardon Roope-tarina kohtalainen, S. Ennan ja Amendolan lyhyehkö Aku-juttu ihan siedettävä viimeksimainitun piirroksista huolimatta ja Blasco Pisapian Viitta-tarina yllättävän pätevä. Egmont-Mikki oli kohtalainen, Egmont-Aku kaikin puolin hirveä.

Kummallisuutena on mainittava Giulio Chierchinin toistaiseksi uusin hiiritarina, 10-sivuinen Pluto-juttu, jonka käsikirjoituksesta on vastannut Carlotta Quattrocolo. Kysymys: onko Carlotta Quattrocolo 7-vuotias? Huonompaa käsikirjoitusta ei ole tullut vastaan pitkään aikaan. Tarinan juoni kokonaisuudessaan (varokaa spoilereita   ): Pluto on Mikin ja Minnin kanssa rantalomalla, jossa koirille järjestetään kaikenlaista liikunnallista ohjelmaa. Pluto pitää siitä. Sitten loma loppuu. Näin lapsellista ja ala-arvoista käsikirjoittamista ei löydy edes Aku Ankasta. Tarinassa ei ole mitään vitsiä, ei mielenkiintoisuuksia, ei mitään koukkua, ei mitään, minkä vuoksi siitä voisi pitää. Pluto on lomalla ja kivaa on, sitten se loppuu mutta Pluto on edelleen hyvällä tuulella. Niin pienet lapset, jotka tällaista tarinaa osaisivat arvostaa, eivät osaa lukea. Joka tapauksessa oli ihan mukava nähdä sellaisen legendan kuin Chierchinin viimeisin hiiritarina, vaikka se olikin roskaa. Ei toki ole Giuliokaan ollut enää vuosiin kovin kaksinen piirtäjä.  Miehen tyyli on aina herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta omasta mielestäni hän oli 50-luvun lopussa ja 60-luvun alussa erinomainen, etenkin Mikki-piirtäjänä. Ihan hauska kuriositeetti tämä uusi pikku tarina oli, sarjakuvallinen arvo nolla.

Tämän kuun uutta Tuplataskaria en ole ehtinyt lukea kuin hiukan ensimmäistä tarinaa, mutta sisältö näyttää osin hyvinkin lupaavalta. Kaksi hyvin mielenkiintoisen näköistä Mikki-tarinaa, kaksi klassikkoa Scarpalta ja monta muutakin todennäköisesti mainiota tarinaa. Täysiä turhaketarinoita ei liene paria-kolmea enempää, mikä on ihan kohtuullisesti Tuplataskarilta. Huomenna (tai no, tänään  ) aloitan kunnolla lukemisen, kenties luen innostuksissani koko kirjan samoin tein. Lisää mielipiteitä tulossa sitten, kun olen lukenut, jos ne nyt ketään edes kiinnostavat. Kansi ja sivut ovat ainakin hienot!

[PurPur]

Kiitokset jälleen Koninkaulukselle hyvistä arvioista.   

[Koninkaulus]

Kiitokset jälleen Koninkaulukselle hyvistä arvioista.   

Eipä kestä, kiva että jollekin on sepustuksistani jotain iloa/hyötyä!

Täytyykin sanoa pari sanaa myös uusimmasta Teemataskarista, kesällä ilmestyneestä Tuhat ja yksi työtä -pläjäyksestä. Tarkoitus oli käsitellä tämäkin tuossa edellisessä viestissä, mutta unohtui.

Erinomaisia tarinoita teemataskarissa oli monta: kirjan aloittava huikaisevan hauska Faccini-tarina, Russon ja Motturan jo entuudestaan tuttu Matkaopas, Concinan ja De Vitan Inspiraija ja Martinan ja Carpin villi länsi -tarina parhaimpina. Mainioita olivat myös Chendin ja Cavazzanon idealtaan hiukan outo supersankaritarina, toinen 80-luvun Cavazzano-juttu, Gentinan ja Faccinin Huipulla tuulee ja Horacen ja Mangiatordin ATP-tarina. Fabio Michelinin kakkutarina, Comicupin tyyppien kirjoittama kankea tietokirjatarina ja Concinan ja Gatton Keksijän kisälli olivat kirjan heikoimmat tarinat. Kahdeksan tarinaa yhdestätoista hyviä, pieni yllätys Taskarin teeman nähtyäni. Teema ei ihan mieleeni, mutta itse kirja kyllä!

Seuraava teemanumero lienee sitten taas jo perinteeksi muodostunut joulutaskari ja hyvä niin, joulu on etenkin italialaisten käsissä mahtava teema. Odotukset korkealla, tuskin tulen pettymään.

Nyt lukemaan tuplataskaria!

[VNaomi]

Mahtavaa, että joku jaksaa kirjoittaa noin mielenkiintoisia kommentteja. Tulin tähän ketjuun varta vasten nähdäkseni, olisiko joku kirjoittanut uusimmasta tuplasta jotain. Mustakaapu-fanina tekisi mieleni ostaa se, mutta ensin pitää tietää, mikä Taskarin yleistaso on.

Koninkauluksen maku on tähän asti osunut aika hyvin yhteen omani kanssa, joten kiitokset hyödyllisistä arvioista.

[Lurker]

Löytyy 357:sta ainakin tämä alla näkyvä Fecchin ruutu. Täysosuma! McGrealien tarina on melkoinen kohellus, josta puuttuu draaman kaari ja tyydyttävä loppu, mutta kuvallisesti se on hieno. "Mustakaavun voimavarkaus" on ainoa Mustakaapu-tarina koko paksussa Mustakaavulle omistetussa kirjassa. Siis mitä?

[Kääk13]

Minäkin annan kehuni Koninkaulukselle. Pitkiä arvostelujasi on ollut ja on edelleenkin mukava lukea. 

"Mustakaavun voimavarkaus" on ainoa Mustakaapu-tarina koko paksussa Mustakaavulle omistetussa kirjassa. Siis mitä?

Joo niin on. Kun tuplat kootaan kahesta taskarista niin sivuja jää aina jokunen yli. Ylimääräisille sivuille toimitus(?) valitsee sitten jonkin lyhyen sarjan täyttämään puuttuvat sivut. Tällä kertaa täytteeksi oli valittu 6-sivuinen Milla Magia-tarina.

Selailin Inducksia ja löysi sieltä kolme 6-sivuista tarinaa joissa esiintyy Mustakaapu.
http://coa.inducks.org/simp.php?d1=Mustakaapu&d2=&d4=I&creat=&exactpg=6&kind=0

Noista yksi on jo julkaistu suomeksi ja kolmannessa näyttäisi olevan Mikki pääosassa. Keskimmäinen tarina oltaisiin taas hyvin voitu laittaa tähän uusimpaan tuplaan. Mistähän syystä sitä ei sitten olla käytetty? Kyseessä on sentäs Mustakaapu-taskari.

Sitten lisää selaillessani huomasin, että ensi kuun taskariin olisi mahdollisesti tulossa tällaista sisältöä.
Mukana olisi sitten myös jatkoa joulukuussa alkaneelle Tuplanollalle, mikä ainakin minun mieltäni lämmittää.

[Janne]

Taskarin 357 eittämätön kohokohta oli Scarpan klassikko Valpas vahti. Herkullisia pieniä yksityiskohtia täynnä koko juttu. Myös käskikirjoitus oli hauska. Käsittämätöntä, että tällainen on ollut julkaisematta. Surullista, että yhtä hyviä italian aarteita on varmasti edelleen pilvin pimein suomentamatta.

[Koninkaulus]

Minäkin annan kehuni Koninkaulukselle. Pitkiä arvostelujasi on ollut ja on edelleenkin mukava lukea. 

Kiitoksia paljon kehuista sinulle ja kaikille muillekin! Mukava kuulla, etten ihan turhaan arvioitani kirjoittele.

Minunkin mielestäni tuon kuusisivuisen täytetarinan, jota syyskuun Tuplissa "joudutaan" käyttämään, olisi etenkin tällä kertaa voinut valita vähän paremmin. Tämä Milla-tarina on aivan luokaton. Paljon kuusisivuisia on kuitenkin myös laadukkailta tekijöiltä Italiassa ilmestynyt, 6 on käsittääkseni yleisin pieni sivumäärä 1:n jälkeen nykyisissä italialaistarinoissa. Siitä en tiedä, onko tämän Taskarin tarkoituskaan olla varsinainen Mustakaapu-taskari. Taskarin tapa juhlistaa Kaavun seitsemänkymppisiä on sille varsin tyypillinen - yksi tarina, kansikuva ja lyhyt juttu sisäsivulla, tällä kertaa myös sivujen reunat olivat teemaan sopivasti mustat. Esimerkiksi Mikkiä, joka on kuitenkin huomattavasti merkittävämpi hahmo, ei juhlistettu juurikaan suuremmin Taskarissa viime vuonna. Tästähän ei sinällään voi suomalaistoimitusta syyttää, sillä sisältö ei ole heidän päätettävissään, mutta onhan se harmillista. Siitä olen samaa mieltä, että tuo kuusisivuinen olisi aivan hyvin nyt voinut olla Kaapua.

Sitten lisää selaillessani huomasin, että ensi kuun taskariin olisi mahdollisesti tulossa tällaista sisältöä.
Mukana olisi sitten myös jatkoa joulukuussa alkaneelle Tuplanollalle, mikä ainakin minun mieltäni lämmittää.

Tämän huomasin itsekin tässä joku päivä ja tuohan se seuraava Taskari todennäköisesti on. Noista vielä lähes täysin vailla tietoja olevista tarinoista ensimmäinen lienee Mikkiä ja kahdesta lyhyemmästä toinen Taikaviittaa ja toinen sitten jotain muuta. Toivottavasti Mikki on italialaista. Oikein mukavalta tuo sisältö näyttää monilta osin, etenkin Ciminon ja Carpin klassikko, Panaron ja Molinarin Taavi&Hannu-tarina sekä Tuplanolla vaikuttavat lupaavilta. Odotellaan tarinatietojen täydentymistä...

Voisi kai sitä sitten tämän kuun Tuplasta heittää arvioita myös, pistetään ihan tarina kerrallaan vaikka tällä kertaa:
Ankka joka tiesi liikaa (Roland - Andersen) Idea on tyhmä, tarinassa ei oikeasti hauskoja kohtia ja loppu on hätäinen. Ei vain toiminut. Andersenkaan ei ole enää samassa iskussa kuin ennen.
Mustakaavun voimavarkaus (P&C McGreal - Fecchi) Pettymys. McGrealeilta on tullut mainiotakin sarjakuvaa ajoittain, mutta tämän juoni on itseääntoistava ja yksioikoinen, siinä mennään liian nopeasti asiaan ja loppuratkaisu on halpa, kliseinen ja epälooginenkin. Hahmojen käytös on myös paikoin varsin typerää. Massimo Fecchi on Egmontin tasolla hyvä piirtäjä, italialaiseksi ei niinkään. Mikki-piirtäjänä kuitenkin parempi. Tämä oli kaikkine heikkouksineen ehkä kuitenkin kirjan Egmont-tarinoista paras, sillä perusidea on täysin kelvollinen.
Tulipunainen puhallus (Figus - Cavazzano) Mainio ATP-hassuttelu hienoissa maisemissa hyvin piirrettynä. Feelgood-tarina. Ei valittamista.
Varsinainen noidannuoli (Bosco - Barozzi) Ihan ok, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Milla ei ole suosikkihahmojani, mutta tässä hän ei suuremmin häiritse (toki Milla myös monessa erinomaisessa tarinassa on ollut mukana). Kelpo pikku tarina, muttei mitään ihmeellistä.
Tyrskyvirran aarre (Badino - Dalla Santa) Perinteinen "kevytseikkailu", mutta ihan mainiolla otteella. Loppu on hyvä.
Ystävyyden kirot (Ecuba&Lauria - Barbaro) Varsin pirteä pieni Taikaviitta-tarina, yllättävänkin viihdyttävä. Perinteisiä aineksia, mutta myös jotain erilaista.
Karhukopla vastaan Karhuttaret (Gervasio) Kilpailun rakenne (Karhuveljesten on voitettava vain yksi kisa) on tällaisen tarinan kannalta toki oleellinen, mutta silti kovin kökkö. Ei suurta juhlaa muutenkaan, joskaan ei häiritsevän huonokaan tarina.
Kolme ankkaa ja krokotiili (Sarda - Gottardo) Kelvollinen idea, viihdyttävyys ei kovin suuri. Ei huonoa sarjakuvaa, mutta keskinkertaista.
Valpas vahti (Cimino - Scarpa) Olen tästä rahtusen eri mieltä Jannen kanssa. Ei mielestäni tämän kirjan kolmen parhaan tarinan joukossa, neljänneksi on saumoja. Herkullisia yksityiskohtia tarinassa kyllä on ja alku on muutenkin mainio, mutta tunnelma latistuu loppua kohden. Karoliina on hieman ärsyttävä hahmo ja loppuratkaisu heikohko. Visuaalisesti mukavine detaljeineen taattua, erinomaista Scarpa-laatua, vaikka edustaakin omasta mielestäni aavistuksen vaisumpaa vaihetta mestarin ankkapiirroksissa.
Mahtiliemi (Concina - Colantuoni) Roskaa. Luokaton vitsi surkeilla piirroksilla. Hyi.
Maanalainen PAMaus (Jensen&Gerstein - Andersen) En ole koskaan ollut suuri PAM-tarinoiden ystävä ja tämä on niistäkin heikommasta päästä. Jotenkin nämä uudet Taskareiden Egmont-ankkatarinat ovat lähes järjestään aikamoista pakkopullaa. Joskus muinoin Taskareissa ilmestyi ihan huikeitakin tanskalaistuotantoisia tarinoita ja yleistaso oli huomattavasti parempi. Nykyään on paljon, jos Egmont-tarina on edes varsin hyvä.
Ei haukku haavaa tee (Perini - Barbaro) Tarina on osastoa "ihan mainio" aina vaisuhkoon loppuratkaisuun asti, mutta ei se sentään kaikkea tuhoa.
Salaperäinen Vladimir Zeta (Artibani - Dalla Santa) Varsin odotetusti kirjan paras tarina. Kaiken kaikkiaan hyvä ja mielenkiintoinen historiallinen seikkailu. Giuseppe Dalla Santa kuuluu niin monen muun tavoin osastoon "parempi Mikki-piirtäjänä" ja hyvä niin. Ei aivan täydellinen tarina, mutta erinomainen kuitenkin.
Kahden kuun lahti (C.Panaro - Molinari) Mukava tarina, siihen sen voi tiivistää. Ei mitään mullistavaa, mutta kaikki toimii mainiosti.
Miljoonamittelö (Salvagnini - Molinari) Ei Rudya parhaimmillaan, muttei myöskään huonoimmillaan. Salvagninihan osaa kirjoittaa mitä huikeimpia hassutteluja, mutta myös aikamoista roskaa. Tämä on keskivertotarina. Ei niin hauska, että Molinarin kyky piirtää vitsit entistäkin hauskemmiksi pääsisi aivan oikeuksiinsa, mutta kelvollinen.
Viheliäinen velho (Petrucha - Bancells) Antoni Bancells Pujadasin piirrostyyli etoo minua, kuten olen aiemminkin monesti kertonut. Mikki-piirtäjänä hänkin oli siedettävämpi, mutta on valitettavasti siirtynyt kokonaan ankkoihin. Bancells on onnistunut pilaamaan monta kelvollistakin käsikirjoitusta, mutta tämä on tarinanakin aika vastenmielinen.
Jättitryffeleiden jäljillä (Cimino - O.Panaro) Jälleen mainio käsikirjoitus Ciminolta. Ciminon tarinoissa on aivan omanlaisensa tunnelma ja juonesta ja piirtäjästä riippuen se toimii joko erinomaisesti tai sitten vähän heikommin. Tässä on varsin mukavassa kunnossa lähes kaikki, mutta lopussa olisi ollut ehkä hieman parantamisen varaa, se on hieman töksähtävä. Rodolfo Cimino on kyllä ehdottomasti yksi Disney-sarjakuvan historian tunnistettavimmista käsikirjoittajista. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta tällaiset tutut ja luotettavat Cimino-tunnelmapalat ovat suuri osa Taskareiden historiaa ja nykypäivää. Mukava todiste siitä, että jokin tässä maailmassa pysyy suurinpiirtein ennallaan.
Pelikaattori (Scarpa) Maestron tämänkertaisista klassikoista omasta mielestäni se parempi. Inducksissa käsikirjoittajan kohdalla on Scarpan nimen perässä kysymysmerkki, mutta itse tarina vittaa kyllä vahvasti siihen, että kyllä Romano on itse tarinan myös ideoinut. Tässä on nimittäin vielä enemmän ja vielä herkullisempia ja Scarpamaisempia yksityiskohtia kuin Ciminon Valppaassa vahdissa. Takaa-ajokohtaus on sitä tuttua, ehtaa Scarpaa, jota niin rakastan. Idea ei ehkä aivan mestarin uran parhaita, mutta tarina on siitä huolimatta täyttä rautaa. Vladimir Zetan vahvin haastaja puhuttaessa Taskarin parhaasta tarinasta, ja hyvin lähellä.

Kaiken kaikkiaan Taskari oli taas aivan mainio. Huonoja tarinoita ei liikaa, erinomaisia muutamia ja suurimmaksi osaksi yksinkertaisesti hyvää sarjakuvaa. Ei nouse suurten Taskariklassikkojen joukkoon, mutta jatkaa perinnettä kunniakkaasti ja erottuu joukosta jos ei muuten niin sivujensa ansiosta.  

Tulipa taas naputeltua pitkät litaniat. Kiitos, olkaa hyvät, anteeksi ja hyvää yötä.

[Kreach]

Toiset ovat lukeneet ja jo arvostelleetkin uusimman tuplan, jota itse en ole vielä edes ostanut (nähnyt yhdessä paikassa, muttei ollut rahaa silloin), muuten ei ole löytynyt.

Eli siis nyt on "kesän" kolme taskaria takanapäin. 354, 355 ja 346. Kaikki olivat aika samantasoisia, vaikka heikoimmaksi nousee silti 354 Pallo hallussa. Muutamat tarinat ko. taskarista olivat kyllä ihan mainioita, mutta varsinkin Mikki -juttu Pähkinäsaaren perijätär oli erittäin kehno - Mikin ärsyttävyys, epämikkimäisyys ja vielä loistava tuuri ärsyttivät ainakin minua. Piirroksetkin olivat jotenkin Xavilta harvinaisen huonosta päästä.
    Parhaimpana juttuna pidän Kuukauden klassikkoa, Yhteiselon autuutta. Idea oli hauskan veikeä, vaikka siitä ei saatukaan kaikkea irti. Esinäytös oli aika turha, mutta eipä sillä juuri väliä, oliko se vai ei. Miljoonakaappauksessa oli mielestäni parempi idea esinäytöksellekin.
    Milla -sähellyksen idea oli hyvä, mutta jännitys puuttui. Vanha Penna&Cimino käsikirjoitusyhdisteltä toimi, muttei häikäissyt.
Muut tarinat olivatkin sitten täyttä keskikamaa, vaikka esim. Tähdet sen kertovat -tarinan idea olikin aika hyvä - toteutus ei niinkään.

Paikka auringossa -taskari oli mielestäni tasaisen keskiverto ilman mitään huippuja tai huonoja sarjoja. Ensimmäinen Hedmanin tarina sopi kesään ja arkisuus ja tunnelma olivat hyvät puolet - kuin Cavazzanon piirroksetkin. Mikki -sarja oli loppuunkulutettu, mutta ei huono. Indianan kaava poikkesi hieman normaalista, mutta oli kuitenkin lähes samanlainen (ilman Kaivantoa). Dogen muotokuva toi pitkästä aikaa mieleen tämäntapaiset "vanhat sarjat", joissa ankat elävät vanhaa aikaa. Kuukauden klassikko ei ollut kovin omaperäinen ja koko jutun unohtaa helposti. Keskiverto taskari, siis.

Parhaimpana kesän taskukirjoista pidän kuitenkin Operaatio lepoa. Ciminon ja Cavazzanon avaustarinan idea oli uudehko, mutta kaava sama. Aina kuitenkin seikkailut edes jotenkin iskevät. Seuraava sarja, Ansaittu lepohetki, olikin vähän kökömpi, mutta Mikki -sarja palautti taas taskarin hyvään tasoon. Taikis -sarja oli omaperäinen ja melko outo. Dekkari-Hansu oli ennalta-arvattava, mutta ihan kiva sarja, joka sopi kesään. Kuukauden klassikko menetteli, muttei ollut erityisen vahvaa kamaa. Paratiisi -jutusta ajattelin otsikon perusteella parempaa, mutta keskiverroksihan sekin meni. Pluto -tarina oli syvältä ja aika turha. Viimeinen Shawien ja Bancellsin räpellys oli keskitasoinen, mutta liian epäaito.

[VesaK]

Kerrostalon vinttikomerossa ei kannattaisi säilyttää mitään arvokasta:

Vartti.fi : "Helsingin Taka-Töölössä sijaitsevalta vintiltä vohkittiin laatikollinen Aku Ankan taskukirjoja vuosilta 1985-1995."

[Janne]

Jaaha. Hienoa, että noita julkaisuja tulee. Mutta aina negatiivisena ajattelen heti pahinta varsinkin tuosta Mikki Kiipelissä. Veikkaan, että aiemmat mustavalkosivut on väritetty uudestaan ja lopputulos on tätä samaa kehnoa tasoa kuin taskareiden uusintapainokset viime aikoina muutenkin. Uskoisin, että laatuun ei haluta panostaa, jos opukset myyvät muutenkin kuin häkä.

Noiden muiden suhteen odotukset ovat huomattavasti valoisemmat.

[EetuT]

Onkohan tuossa Mikki Kiipelissä uusi suomennos tai jotain tekstin kohtia muutettu? Akateemisen sivuilla luki 2.painos, joka ei tietenkään pidä paikkaansa.

[leevilevander]

Minäkin lopetin taskarien lukemisen nro sataan - se oli jotenkin juhlava päätös koko sarjalle :-) Varsinkin kun aloin jo kasvaa ulos merimiesnutusta.
Nyt olen testannut muutamia poikani uusia taskareita ja täytyy sanoa, että vaikka piirrosjälki on hienoa, niin juttujen maailma on tarkoitettu aika pienille ihmisille.

[Barks92]

En ole pitkään aikaan lukenut taskareita saa nähdä mihin-päin taso on mennyt kun ensi kerran urheasti avaan taskarin kannen. Muistan että taso oli vähän parantunut silloin kuin viimeksi luin jossain numero  330 suunnilleen.