Taskarien nykytaso

[Kääk13]

Jes! Tuota Mikkijuttua olen odottanut suomeen heti siitä asti, kun se Italian Topolinossa julkaistiin. Toivon totisesti, että se on mukana myös suomalaisessa versiossa. Saisivat vain julkaista sen yhteen mittaan eikä noin typerästi pätkittynä. Nykytaskareissa ei muutenkaan juuri yli 60-sivuisia olla putkeen julkaistu.

Toinen, mitä huomasin, on johtosarjan kirjoittaja. Andreas Pihl on suosikkini tanskalastallin tarinanikkareista, eikä hänen sarjojaan olla nähty suomessa sitten viime huhtikuun Taikaviitta-tarinan. Muissa maissa julkaistiin kyllä tällainen Mikkisarja, mutta tuo jäi kokonaan meillä näkemättä.
Tosin sivumäärästä päätellen ei ole erityisen kummoisesta tarinasta kyse, mutta Pihlin tarinat onnistuvat yleensä  yllättämään positiivisemmin kuin muitten kirjoittajien...

[Koninkaulus]

Jes! Tuota Mikkijuttua olen odottanut suomeen heti siitä asti, kun se Italian Topolinossa julkaistiin.

Samoin.

Toivon totisesti, että se on mukana myös suomalaisessa versiossa.

Niin, olisi kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus, jos näin kiinnostava (ja pitkä!) tarina jätettäisiin julkaisematta, kun muuten tosiaan julkaisut samanlaisia kuin muissa Pohjoismaissa. Eihän Taskaritoimitus voi sitä tehdä, eihän?  Olisi naurettavaa torpedoida tarina pituutensa vuoksi (muita syitä ei kai edes voi olla?), kun useimmat (minä mukaanluettuna) kaipaavat nimenomaan enemmän pitkiä tarinoita vanhojen aikojen malliin.

Saisivat vain julkaista sen yhteen mittaan eikä noin typerästi pätkittynä.

Totta. Hyvä kuitenkin, että on yhdessä Taskarissa (jos nyt tulee suomeksi), eikä jaettu moneen Taskariin niin kuin Tuplanolla. Italiassa homma on vähän eri, kun Topolino ilmestyy viikoittain, jolloin "jatkisten" julkaiseminen on huomattavasti mielekkäämpää kuin kuukausittaisessa julkaisussa.

[Antti Peltola]

Eihän Taskaritoimitus voi sitä tehdä, eihän?

No ei. Tarina on mukana 351:ssä.

[Koninkaulus]

Oli kyllä erinomainen tarina tuo Marco Popon salattu elämä. Pelkäsin hiukan etukäteen, että miten tuon nimen suomentavat, eikä tuo ihan onnistunut käännös ole. Parempaakaan en kyllä oikein keksi. Mielenkiintoista muuten, että Poposta käytettiin yhdessä kohdassa erheellisesti nimeä Pulu. Itse tarina oli kuitenkin todella hyvä. Kiinnostava juoni, sopivasti huumoria, loistava tunnelma ja mielenkiintoisia yksityiskohtia, eli upea, pitkä historiallinen tarina siis. Mastantuono ja Gervasio ovat myös molemmat aivan loistavia piirtäjiä.

Muista tarinoista Tuplanollan viimeinen osa oli niin ikään mahtava, joskin lopun avonaisuus ärsytti. Jatkoa luvassa Suomessakin jo piakkoin? Egmont-johtosarja oli kohtalainen, loppu pelasti paljon. Aku&Touho-sekoilu oli rentouttavan koheltava ja viihdyttävä. Taikaviitta-tarina selvästi taskarin surkein, eihän se oikeastaan edes ollut mikään Taikaviitta! Juoni ihan onneton. Faccinilta kohtalainen yksisivuinen, paljon parempiakin on mieheltä nähty, mutta mukavan kajahtanut tämäkin. Kirjan päättävä Hannu-klassikko oli juoneltaan pettymys, ihan liian kulunut idea (en tosin osaa suoralta kädeltä sanoa, onko samasta aiheesta hirveästi tehty tarinoita ennen tämän ilmestymisvuotta 1962, uskoisin kuitenkin, että joitakin). Scarpan piirrokset toki rautaa.

[Lurker]

Oli kyllä erinomainen tarina tuo Marco Popon salattu elämä. Pelkäsin hiukan etukäteen, että miten tuon nimen suomentavat, eikä tuo ihan onnistunut käännös ole. Parempaakaan en kyllä oikein keksi.

Tarkoitko, että hiirimäisyys tai mikkimäisyys olisi pitänyt saada säilytettyä (Topo - Topolino).
Topolino e i milioni di Marco Topo

Mikki Polo? Heh, ei sekään nyt oikein...

Olipa rentouttavaa lukea taskarista pitkä, kunnollinen Mikki-seikkailu.

Tuplanollat ovat nekin olleet yhtä Ankka-juhlaa. Graafisestikin ne erottuvat edukseen, tunnelmallinen väritys varjostuksineen on ollut upeata jälkeä. Meillä on jo kotona kovasti lasten kanssa arvailtu, kuka se pomo oikein on...?

[Koninkaulus]

Tarkoitko, että hiirimäisyys tai mikkimäisyys olisi pitänyt saada säilytettyä (Topo - Topolino).
Topolino e i milioni di Marco Topo

Mikki Polo? Heh, ei sekään nyt oikein...

Kyllä, juuri tuota tarkoitin. Ehkä paras ratkaisu olisi ollut säilyttää nimi Marco Topo ja selittää sen merkitys tietämättömille siinä kirjan ensimmäisellä sivulla, jossa muutakin tuosta tarinasta löpistiin. Italialaisesta henkilöstä kuitenkin kyse suomenkielisessäkin versiossa, joten mielestäni nimeäkään ei olisi tarvinnut muuttaa.

Olipa rentouttavaa lukea taskarista pitkä, kunnollinen Mikki-seikkailu.

Älä muuta sano! Italialaiset Mikki-tarinat tosin yleensäkin hyviä, uudetkin, mutta kyllähän tämä oli yksi viime vuosien parhaista tarinoista. Tällaisia pitkiä tarinoita kaipaisi paljon lisää.

Tuplanollat ovat nekin olleet yhtä Ankka-juhlaa. Graafisestikin ne erottuvat edukseen, tunnelmallinen väritys varjostuksineen on ollut upeata jälkeä.

Totta, ja värityksen lisäksi myös piirrostyylien osalta (hahmojen ulkonäkö, tapa piirtää taustat jne.) pidän kovasti kaikista Tuplanollaa piirtäneistä.

[Cuchillo Negro]

Nuo Tuplanollat ovat olleet piirrokseltaan luvattoman heikkoja, eikä tekstikään ole kunnon Ankka-tarinaa. Eikä Marco Popokaan innostanut.

[Koninkaulus]

Nuo Tuplanollat ovat olleet piirrokseltaan luvattoman heikkoja

Ööh...Jokainen on toki oikeutettu mielipiteeseensä, mutta MITÄ??? Jos Tuplanollat ovat huonosti piirrettyjä, niin hyviä piirroksia ei taida sitten ollakaan. Tyyleistä voi keskustella ja olla eri mieltä, mutta Tuplanollaa piirtäneiden, esimerkiksi viimeisen osan piirtäneen Francesco D'Ippoliton taitavuutta ei voi kukaan näkökykyinen kiistää.

[Janne]

Koninkaulus puhuu asiaa! D'Ippoliton taide teki vaikutuksen jo ensiselailulla näissä kahdessa viimeisessä taskarissa (eikös 350:ssä ollut myös hänen tuplanollaansa..?). Mies on minulle entuudestaan täysin outo, mutta täytyy sanoa, että hän on persoonallinen ja taitava. Todellinen ilo silmälle näiden kaikkien muiden Cavazzano-kloonien seassa.

[AT-Man]

Kuinka monta Tuplanollatarinaa on olemassa ja missä ne on julkaistu? Täytynee tsekata kun niin kehutaan.

[Cuchillo Negro]

Ihan piti selata numeroa uudelleen, ja muistikuvat sen kuin vahvistuivat. Todella kelvotonta jälkeä. En pidä tarinoiden värityksestä ollenkaan (liian tummaa suttua), ruudut usein epäsymmetrisiä (muu kuin neliö tai suorakaide) ja todella sekavia (Barksilla vastaavat näyt menivät Akun eetteripöhnän piikkiin), kokonaisuus voisi mennä jossain muussa lhdessä, mutta Aku-maailmaan se ei vaan sovi. Muita esimerkkejä:
-sivu 135, aloitusruutu: hahmo auton edessä on kuin tikku-ukko
-sivu 136, 1. ja 4. ruutu: Akun sormet ovat kuin nakit, jälkimmäisessä kaulakin on kuin strutsilla
-sivu 137: ruutu ruudussa tyyli on todella sekavaa
-sivu 138: sama jatkuu, lisäksi alaruudun matoperspektiivi onneton
-sivu 140: hahmoilla todella outoja mittasuhteita (valtava pää+pieni ruumis tai päinvastoin)

Ja nämä viat ovat vasta alkua. D'Ippolito joutaa lippahivoon. Tarinakin on säälittävä modernisointiräpellys (vetoaa varmasti Taistoturrikkasakkiin) jolla ei ole kerta kaikkiaan sijaa Ankka-maailmassa.

[Koninkaulus]

En pidä tarinoiden värityksestä ollenkaan (liian tummaa suttua)

Tumma väritys on todella taitavasti tehty ja sopii aivan loistavasti tarinan aiheeseen ja tunnelmaan. Mistään "sutusta" ei todellakaan voi puhua, jos jälki on mielestäsi suttua, suosittelen silmälasien hankintaa.

ruudut usein epäsymmetrisiä (muu kuin neliö tai suorakaide)

Mikä on ongelma, koska...?

ja todella sekavia (Barksilla vastaavat näyt menivät Akun eetteripöhnän piikkiin)

Enpä mitään sekavaa toisella lukukerrallakaan nähnyt. Barksista sanottakoon, että itse pidän kyllä D'Ippolitoa parempana piirtäjänä.(Tähän nyt ei sitten tarvitse barksistien tarttua, en minä häntäkään huonoksi hauku.)

kokonaisuus voisi mennä jossain muussa lhdessä, mutta Aku-maailmaan se ei vaan sovi.

Tämä on taas tätä samaa roskaa, että mikä on mukamas oikeaa Ankka-tyyliä ja mikä on vääränlaista Disney-sarjakuviin. Missä on määritelty, minkälainen tyyli ei sovi Ankka-maailmaan? Aivan, ei missään. Ihan typerää selittää, että "ei sovi Aku-maailmaan", kun kyse on vain omasta rajoittuneisuudestasi.

Muita esimerkkejä:
-sivu 135, aloitusruutu: hahmo auton edessä on kuin tikku-ukko
-sivu 136, 1. ja 4. ruutu: Akun sormet ovat kuin nakit, jälkimmäisessä kaulakin on kuin strutsilla
-sivu 137: ruutu ruudussa tyyli on todella sekavaa
-sivu 138: sama jatkuu, lisäksi alaruudun matoperspektiivi onneton
-sivu 140: hahmoilla todella outoja mittasuhteita (valtava pää+pieni ruumis tai päinvastoin)

Selasin moneen kertaan, enkä löytänyt yhdestäkään ruudusta mitään ongelmia tai huonosti piirrettyjä asioita. Mittasuhteissa ei mitään outoa, eikä edelleenkään piirroksissa ole mielestäni mitään sekavaa. Moderni tai vauhdikas eivät ole synonyymejä sekavalle.

Tarinakin on säälittävä modernisointiräpellys jolla ei ole kerta kaikkiaan sijaa Ankka-maailmassa.

Mikä sinä luulet olevasi, kun tulet tänne kertomaan, millainen Ankka-maailman pitäisi olla? Ankka-maailmassa on sijaa vaikka mille, miksi ihmeessä kaikkien tarinoiden pitäisi olla tietyn mallin mukaisia?

[Koninkaulus]

D'Ippoliton taide teki vaikutuksen jo ensiselailulla näissä kahdessa viimeisessä taskarissa (eikös 350:ssä ollut myös hänen tuplanollaansa..?)

Ei vaan Marco Mazzarellon. Avausosan piirsi Andrea Freccero ja toisen Vitale Mangiatordi. Loistavia piirtäjiä kaikki.

[Janne]

Sori sekoilut. Kumpaakaan numeroa en ole vielä ehtinyt lukea, mutta tuoreemman selailu on vielä niin hyvässä muistissa, että pitäydyn edelleen sanojeni takana koskien D'Ippoliton taitavuutta.

[Michael Riddle]

Mielestäni Barksimainen surrealistinen, mutta silti realistinen on se, joka on ainoana määritteenä Ankka tyylistä. Siis se että homma on hiukka vakavaa, mutta ei kuitenkaan vakavalla ilmeellä vaan hiukka kieliposkella väännettyä.

Eli varmasti kaikki paitsi toiminta-sarjakuvien piirtäjät ovat ne jotka osaavat tehdä ankkaa ilman että menettävät hermonsa. Ankan piirtäminen on nimittäin mielestäni ollut Barksin jälkeen hankalaa, kun hän näytti, että tarinoita voi sekä piirtää että kirjoittaa kunnianhimolla, vaikka kyseessä ei olekaan toiminta tai taidesarjakuva...

Nämä tosin ovat vain minun assosisaatioitani ankka-maailmasta ja sen tekijöistä.