Taskarien nykytaso

[Jari Lehtinen]

Muistutetaanpa taas kerran, mikä on oikeasti Huonoa:
http://koti.phnet.fi/otaku/kurja/kurjaankka.html

[VesaK]

Nyt taas nykyminä vetää liinat kiinni ja huutaa että Barksi on ihan yliarvostettu verrattuna muailman ensimmäiseen argentiinalaiseen Disneypiirtäjään, Luis Destuetiin.

Ilmankos Dorfman ja Mattelart sen opuksensa kirjoittivat... olisivat vaan katsoneet lähempää. Destuet on silkkaa psykkadeliaa!

[Timo Ronkainen]

Hassua että toi Lambiekin Pikku-Hukka -näyte Luis Destuestilta näytti ihan kelvolliselta verrattuna Kurja-Ankan näyteruutuihin hänen Ankka-sarjoistaan. 

Timo

[Jari Lehtinen]

Kyllä sitä jotakin ennen pitkää oppii, teki mitä tahansa. Tai sitten hän perusti oman studion ja hankki piirtäjiä.

[pasoleati]

Tunnustus: olen italialaisen koulukunnan ystävä. Eli jo 1970-luvulla julkaistiin mitä mainioimpia italialaispiirtäjien tarinoita, etenkin jatkosarjoina. Italiaanojen jutut ovat ajattomia, ts. niissä on paljon vähemmän tiukasti tiettyyn aikaan sidottuja asioita kuin näissä tanskalaisissa (esim. jokin pelivillitys, kännykkä ym).

Kokonaisuutena esim. vuosikerrat 1976-1983 ovat loistavia, tosi huonoja juttuja on todella vähän. Vastakohtana esim. uusimmassa numerossa oli 1 hyvä juttu, 2 huonoa.

[isokana]

Hmm, näköispainosten vuosikerrat alkavat lähennellä Kurjan Ankan lukemia. Parin vuoden päästä odotettavissa klassikkotarinoita sieltäkin. Voisi niitäkin alkaa sitten lukea.

[Jukka Laine]

Kokonaisuutena esim. vuosikerrat 1976-1983 ovat loistavia, tosi huonoja juttuja on todella vähän.

Hmm...enpä ole ankkoja arvioidessani osannut sillä perusteella arvostaa milloin on ollut vähiten huonoja juttuja. Olen arvostanut niitä aikoja joilloin on ollut eniten hyviä. 50-luvun jälkeen 90-luvun alkupuolisko on parasta Aku Ankka -lehden aikaa.

Minäkin pidän italialaisista Ankoista ja Hiiristä, vanhemmista sellaisista. Jossakin vaiheessa nuoremmat tekijät menivät vain suuntaan joka ei minua miellyttänyt. Ja taskari 50:ssä, jossa on kolme Barksin sarjaa, toinen ei-barksilaisista sarjoista on aivan luvattoman surkea.

[Darzee]

Törmäsin taannoin Akateemisessa kirjakaupassa saksankieliseen taskaritarinakokoelmaan, johon oli kerätty ankka- ja hiirimukaelmia maailmankirjallisuuden klassikoista. Mukana olivat esimerkiksi taskarin 63 (Aku maankiertäjä ) tarina Akusta ja paroni von Münchhausenista sekä taskarin 118 (Yli kivien ja kantojen) ankkaversio "Sodasta ja rauhasta". Kyseisessä teoksessa oli myös hiiriversio Jumalaisesta näytelmästä, Mikki Dantena ja Hessu Vergiliuksena. Tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa ikinä julkaistu suomeksi?

[Timo Ronkainen]

teoksessa oli myös hiiriversio Jumalaisesta näytelmästä, Mikki Dantena ja Hessu Vergiliuksena. Tietääkö joku, onko kyseistä tarinaa ikinä julkaistu suomeksi?

Ei ole. Eikä varmaan tulekaan. Italiassa ja Saksassa on tuo ainoastaan nähty.
Seuraavaaan Ankkalinnan pamaukseen tulee pitkä artikkeli italialaisista klassikkokirjojen ankka- ja hiirimukaelmista. Tuota Dantea käsitellään melko pitkälti. Guido Martina käsikirjoitti monet noista sarjoista. Myös hänet tullaan esittelemään.

Timo

[Protek]

Eipä todellakaan ole tuo uusien taskareiden tarinoiden taso kovin hääppöistä.

Vanhemmista on kuitenkin jäänyt mieleen no 50, jossa taisi olla ainakin kaksi Barksin klassikkotarinaa. Barksia on ollut jossain muussakin taskarissa, mutta numeroa en muista. Liittyy kuitenkin Ankan perheen Disneyland-käyntiin.

[Jukka Laine]

Jenkkiläinen Uncle Scrooge Goes to Disneyland-spessu (1957) julkaistiin muuten reippaasti lyhennettynä taskarissa 26. Kaksi seikkailua oli leikattu pois, toisessa seikkaili Iines ja toisessa Mortti, Vertti ja Pluto. Gladstone julkaisi sen kokonaisena 100-sivuisena uusintapainoksena 80-luvun lopulla. Iines tapasi Mielikuvitusmaassa Liisan Ihmemaasta ja hiirenpojat Satukirjamaassa Pinokkion. Paul Murry piirsi nuo molemmat.

Lisäksi Barksia oli taskarissa 30, eli tarina minikokoisista avaruusankoista. Ja numerossa 50 oli kolme Barksin tarinaa joita mitään ei silloin oltu julkaistu suomeksi aikaisemmin.

[Barks92]

siis kyllä on huonompi  mutta luettava edellen vaikka välillä kyllä feccin ja parit muut ärsytää

[Janne]

Selailin hiukan inducksia. Halusin selvittää, miksi intoni taskareihin hiipui suunnilleen nro 100 jälkeen. Yksi asia oli tietysti teini-ikä, muut asiat alkoivat kiinnostaa (tämä ei selvinnyt inducksista...). Mutta mielenkiintoinen juttu sieltä selvästi tuli vastaan. Numeron 113 jälkeen taskareihin tuli selvästi uudempaa matskua. Ilmiselvästi julkaisupolitiikka oli muuttunut tuolloin. 70-lukulaiset ja sitä vanhemmat jutut kylmästi unohdettiin ja alettiin tarjota lukijoille tuoreita seikkailuja. Moni taskari on tämänkin jälkeen hyvää tasoa, mutta piirroksellisesti Cavazzano ei enää miellyttänyt ja De Vitan ankka-tarinatkin alkoivat muuttua huonompaan suuntaan. Aiemmin tässä ketjussa olen jo sanonut, että käsikirjoitusten taso on laskenut eniten. Ja totta se on! Kaksi parasta taskarikirjoittajaa ovat eittämättä Guido Martina ja Romano Scarpa (ja Scarpa vieläpä kaikista kovin taskaripiirtäjä), heidän tarinansa kestävät aikaa. Vaan aika säästeliäästi heidän juttujaan on tuon nro 113 jälkeen tullut.

Onneksi näitä 'klassikoita' on nyt alettu uudella innolla julkaisemaan ja taskareidenkin taso on noussut.

[Fever]

Onneksi näitä 'klassikoita' on nyt alettu uudella innolla julkaisemaan ja taskareidenkin taso on noussut.

En nyt vielä hurraisi... Nousussa ovat kovaa vauhtia, mutta sieltä pääsee helposti alaskin.
Pidetään silti peukkuja 

[Janne]

Niin, yleensähän mukana on siis vain yksi hyvä tarina. Auta armias, jos kyseessä on tuplataskari - siinäkin vain yksi hyvä tarina ja tuplamäärä sontaa . Tai noh, ihan kalkkikseksi en viitsi heittäytyä... Jos taskarissa on yksi klassikko ja lisukkeena vaikkapa Flemming Andersenia, niin en ihan pettynyt ole. Näin taisi juuri viime kerralla olla