Taskarien nykytaso

[pasoleati]

Mikä ihme mättää nykyisissä AA:n taskareissa? Nytkin uusimmasta en lukenut puoliakaan. Jotenkin vaikuttaa, että etenkin Byron Erickson ja nämä McGrealit ovat käsikirjoittajina ihan pihalla ja piirtäjärintamalla ei ole löytynyt Gatton, De Vitan, Chierchinin, Scarpan ja Cavazzanon veroisia tekijöitä. Onneksi hyllyssä on niitä vanhojakin numeroita. Esimerkiksi välillä 1-50 ei ole kuin 1 surkea taskari eli nro 5.

Parhaat ankkatarinat ovat ajattomia. Niissä ei ole mitään lyhytaikaisia höpötyksiä kuin kännykät tahi taistoturrikat (ei toki taskarien riesa).

Avaruusoliotkin ovat nykyisin mitä iljettävimpiä limapalloja, ei tyylikkäitä hahmoja kuten vaikka nrossa 19.

Mikki-tarinat ovat nykyisin täyttä pask**. Ei edes samassa ulottuvuudessa kuin vaikkapa numeroissa 42, 45, 40. Nykymikki vaikuttaa ihan LSD-huurujen ja Bostikin haistelijoiden tekeleiltä.

Per****!

[Wiljami]

Jaan tunteen. Olenko itse vanhentunut enkä ymmärrä nykymuotia vai ovatko uudet oikeastikin huonompia?

[Esa]

..on surkea.

En ole ostanut taskareita pariin vuoteen, mutta olen kyllä lukenut. Joskus noin vuonna 2000 taso lopsahti ja pahasti. Tuntuu, että taskarit ovat täynnä vaan näiden nykyisten italialaispiirtäjien juttuja, jotka ovat kaikki samanlaisia. Joskus saattaa tulla Andersenilta ihan luettavia tarinoita, mutta nekin ovat usein melko tyhmiä.

[Tmx]

Nooh, onhan tuolla muutamia loistopiirtäjiäkin. Flemming Anderssen tekee mielestäni erittäin hienoa ja lennokasta jälkeä, samoin Lara Molinari ja Francesco Guerrini!
Mielestäni taskareiden taso ei ole laskenut, vaan enneminkin "nykyaikaistunut". Vanhoista tarinoista tekee hyvän ehkä se tunnelma jne. Ne ovat nuoruuden muistoja ja niistä saattaa palautua oma nuoruus mieleen. Tämä vain minun mielipiteeni.
Toki faktaa on se, että Comiciup Studion vai mikälienee, tarinat ovat ainakin piirrosjäljeltään täyttä sontaa ja mukaan mahtuu monia muita samantasoisia tekeleitä, mutta on siellä hyviäkin välissä.

[Jukka Laine]

Olen noista numeroista 1-50 samaa mieltä aloittajan kanssa mutta mitä vikaa vitosessa on? Onhan siinä tosin keskitason alapuolinen tarina Hessun esi-isistä joka ei edes ole italokamaa, mutta muuten tuo on yksi parhaita.

70-luvun jälkeen ilmestyneet (suomennetut) italosarjat eivät ole jaksaneet innostaa. Noin vuodesta 1997 en ole edes lukenut yhtään.

[Canard]

Sanoisin, että huonoin kausi oli numeroiden 77 -113 välillä - eli suunnilleen 1984 - 1989, sitten tuli tuli Akun viemää, ja kaikki alkoi näyttää paremmalta.

(Kiitokset Taskaritietokannalle)

[pasoleati]

Tarkennetaan hieman. Olen 31-vuotias ja aloitin taskarien lukemisen n. 1983. Kovempi lukuinto tuli sitten muutama vuosi myöhemmin. Eli nämä ensimmäiset taskarit tuli ensimmäisen kerran luettua sitten myöhemmellä iällä, eli tuo lapsuuden-/nuoruudenmuistot teoria ei kyllä päde. Välillä 77-113 oli kyllä huonojakin, mutta kyllä se pesee vaikkapa välin 200-250 ihan mennen tullen.

Vitosen jutut ovat ihan uppo-outoja, eivät kuulu taskariin. Ehkä narkkarit r.y:n jäsenlehteen.

Flemming Anderseniä sietää hetkittäin, vaikka enempi rappioalkoholismin esitaistelijoilta hänen hahmonsa vaikuttavat.

Ehkä tuo ns. nykyaikaistuminen on tappanut taskarien tason.  Mikäli nykyaikakaistuminen tarkoittaa aivottoman koheltamisen ja väkämielisyyden ylistystä, niin eipä taida olla kovinkaan tolkullista touhua.

Ennen piirroskerronta oli rauhallista, nyt monet ruudut näyttävät vääristyneiltä, suorastaan rappiotaiteelta.

[Jukka Laine]

Minä olen 41 vuotta ja tutustuin taskariin samantien kun näin kiparin ikkunassa Mikin kiipelissä vuonna 1970. Joo, silloin kipareihin ei päässyt sisään. Piti kyttäillä ikkunat onko tullut uutuuksia. Ja tiskiltä piti pyytää sarjikset nähtäviksi.

Pasoleati tuntuu helposti leimaavan ne sarjat, joista ei pidä helposti laillisten tai laittomien päihteiden ystävien suosimiksi tai tekemiksi. Mutta annanpa olla kommentoimatta enempää.

[pasoleati]

Naulan kantaan, absolutistina en voi sietää noita rappiotaiteilijoiden tekeleitä!

Täin tuossa äskettäin vertailua uusien ja vanhojen taskarien välillä ja muutama olennainen ero paljastui. Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan. Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa. Hyvä verrokki kunnollisen ja rappion välillä löytyy taskarista 269 jossa ensimmäisenä on mestarillisen Luciano Gatton tarina. Ruudut ovat symmetrisiä, piirrosjälki selkeää ja terävää. Esim. Flemming Andersen vääristelee ruutuja aivan mielivaltaisella vimmalla ja hahmot ovat välillä ihan tunnistamattomia. Yksityiskohdat ovat tehty hutaisten.

Manittakoon vielä, että eräs vähän päälle parikymppinen tuttu on myös sanonut ihan samaa. Ja näin ennen kuin hän on ollut tietoinen minun näkemyksistäni eli hän ei ollut samaa mieltä vain varmuuden vuoksi.

[Jukka Koivusaari]

Painopaikan muuttaminen Saksaan muutti värejä selvästi huonompaan (yliampuvaan) suuntaan.

 Varsinkin joka toisella aukeamalla.

Toiseksi, suurin osa uusista piirtäjistä kikkailee ruutujen koolla ja muodolla aivan liikaa.

 Kolmanneksi, ilmestymisväli on tihentynyt. 70-luvulla niitä tuli kolme tai neljä vuodessa , nykyään taitaa ilmestyä uusi joka kuukausi.
Joukkoon mahtuu väkisinkin enemmän tusinakökköä.
Ennenvanhaan uuden taskukirjan ilmestyminen oli aina merkkitapaus.

Muuten olen sitä mieltä , että nykyään ovat taskukirjat luettavampia kuin 80-luvun lopulla.

[Janne]

Minäkään en pidä uusimmista taskareista. Minulla on sata ekaa ja muutamia sen jälkeisiä numeroita. Uusimpia en viitsi enää edes lukea muuta kuin parturissa, jos siellä joutuu odottamaan omaa vuoroaan

En moiti niinkään uusimpien taskareitten piirrostyyliä kuin tarinoiden tasoa. Jutut on mielestäni suunnattu entistä enemmän lapsille. Tulee vaivautunut olo lukea tarinaa, jossa on alleviivattu moraaalinen opetus. Ja yleensä tamän opetuksen lisäksi tarinoissa ei muuta olekaan. Tämä mielipide on siis syntynyt hyvin vähien uudempien taskareitten lukemisella!!!

[pasoleati]

Sanoit sen mitä en uskaltanut: nykytarinat tuntuvat olevan suunnattu lapsille. Tämä näkyy myös piirrostyylissä: ellen ole ihan väärin ymmärtänyt, nykylapset tuntuvat pitävän päättömästä räminästä ja räiskeestä. Mutta epäilen saadaanko tällä tyylillä aikaan pitkän linjan taskarifanaatikkoja!

[Kapteeni Kenguru]

Omasta mielestäni  nykyiset taskarit ovat aikamoista kuraa, joista ei kyllä täyttä hintaa viitsi maksaa.
Äitee nyt ostaa niitä divarista joululahjaksi, ne ovat sentään vanha perinne niiltä ajoilta kun ne olivat vielä lukukelpoisia.

Flemming Andersen on nykytaskareiden piristys ja valopilkku, jonka piirtämiä tarinoita lukee oikein mielellään. Nimestä päätellen ei edes liene italialainen..?

Niin ja mainittakoon etten käytä laittomia päihteitä, enkä nykyään paljoa niitä laillisiakaan. Kahvia ja kaljaa toisinaan, siinäpä ne.

[Timo Ronkainen]

Flemming on nuori (1968), tanskalainen piirtäjä. Hänen sarjansa ovat tanskalaistuotantoisia (D-koodi), vaikka ovatkin taskareissa.
Ei minun makuuni hänkään.
Toista ovat Scarpa, Carpi jne... Cavazzanokin (!) tuntuu joskus liian paukuttelevalta farssilta.

Timo

[isokana]

En mene allekirjoittamaan sitä, että nykytaskarit olisivat huomattavasti huonompia kuin alkupään taskarit. Totta on kyllä se, että huipputarinat puuttuvat.

Nykytaskareiden yksi puute on se, että menneiden aikojen yritystä ja anarkiaa ei enää löydy. Sarjat ovat keskivertoja liukuhihnalta tuotettuja juttuja. Ennen oli tarjolla huimia fantasioita (Kuumatka taskari 25), jännittäviä seikkailuja, piirrostyyli vaihtelivat ja aiheita yhdisteltiin huoletta (Aku Suurisuu, taskari 8, ehkä parhaana esimerkkinä). Nykyään tarjotaan samaa peruskomediaa taskarista toiseen.

Sen lisäksi, että vanha meininki tuotti hienoja tarinoita, ei pidä unohtaa, että sieltä tuli aikamoista kuraakin. Esimerkiksi taskarit 9, 15, 17 ja 68 ovat mielestäni tasoltaan huomattavasti nykytaskarien alapuolella. Muutenkin yksittäisistä taskareista löytyy kerrassaa kammottavia tarinoita samalla tiheydellä kuin nykyäänkin (THL ja aikakone 31, Mestariurheilija Aku 64). Nykytaskareissa ilahduttaa myös se, että Giuseppe Peregon, Pier Lorenzo De Vitan (okei, tiedän jotkut jopa pitävät hänestä) tai Luciano Capitanion kaltaisia tuhertelijoita ei enää näy, vaan kuvitukset ovat vähintään kohtuullista tasoa. Ja hyviäkin piirtäjiäkin löytyy, Massimo De Vita, Giorgio Cavazzano, Lara Molinari, Enrico Faccini esimerkkeinä.

Suurin puute nykytaskareissa on mielestäni pitkien tarinoiden puute. Keskimääräisistä tarinoiden pituuksista näkyy selvästi, kuinka tarinoiden keskipituudet ovat 10-20 sivua lyhyempiä kuin kulta-aikoina.
http://www.perunamaa.net/taskarit/tilasto.html#pituudet
Nykyinen standarditarina on pituudeltaan alle 30 sivua ja siinä sivumäärässä ei kehitellä kiinnostavia dekkaritarinoita tai huimia seikkailuja ympäri maailmaa. Ennen taskaria 200 julkaistiin vielä pitkiä tarinoitakin ja nämä eivät mielestäni paljoa jääneet vanhojen taskareiden ja tekijöiden tasosta (Galaksin ihmeet -sarja, Inhala 173, Tulikiven valtakunta 162). Uskoisin, että taso ei olisi pudonnut mihinkään, jos pitkiä tarinoita vain tehtäisiin. Vilkaisu COAhan paljastaa karua kertomaa: 2000-luvulla on Topolinossa ilmestynyt vain 5 yli 60-sivuista tarinaa ja niitäkään ei ole täällä nähty. Ei hyvältä näytä. Hyvin voi ymmärtää myös sen, että taskarit tuntuvat olevan lapsellisempia. Vähemmän kehittyneet juonet, enemmän kohellushuumoria -> luonnollisesti aikuiselle (luultavasti monille lapsillekin) tulee mieleen, miksi tällaista pitäisi lukea kuukaudesta toiseen.

Summa summarum: mielestäni tällä hetkellä taskarien taso laahaa lähinnä siksi, että kunnon pitkiä tarinoita ei tehdä eikä julkaista. Lyhyemmät vitsisarjat ovat keskitasoltaan vanhojen vitsisarjojen tasolta, mutta terävin kärki puuttuu. Lisäksi, vaikka jotkut vanhat tarinat ovat aivan kuraa, on niissä sentään jotain mielenkiintoa, yleensä älyvapaiden juonien takia.

Vähän aikaa sitten lisäsin Taskaritietokantaan listauksen taskarien keskimääräisistä arvosanoista. Lista heijastaa lähinnä tietokannan tekijöiden mielipiteitä, mutta kertoo samaa: alaspäin ollaan menossa. Kuvaaja on myös hyvin samankaltainen keskipituuksien kuvaajaan verrattuna.
http://www.perunamaa.net/taskarit/arvosanat.html