Oli kiva käydä paikan päällä. Olisin kyllä toivonut että paikalla olisi ollut enemmänkin ihmisiä kun kerran näinkin tärkeästä asiasta on kyse

Parasta oli tavata Jarkko Vehniäinen, pienen prismareissun jälkeen vielä pariin kirjaan omistuskuvat minulle ja pojalleni ja reissu oli täysosuma.
Juniori luki paluumatkalla Kamalaa Luontoa ja vähän väliä kuului naurun räkätys takapenkiltä ja kirja ojennettiin äitille että "katoppa tämä". Nauratti itelläkin vaikka ajoin autoa enkä tietenkään ees tienny mille naurettiin..