Valon prikaati

[Foxtrot]

Huima Korkkari-elämys. Meno ja meininki nauratti hirtehisessä rajoittumattomuudessaan paikoin ääneen. Muutamin kohdin toivoi väritystä, mutta nähtyäni näytekuvat värityksestä pidän mustavalkoratkaisua parempana. Yksinkertaisilla väripinnoilla olisi varmaan toiminut hyvin, ei ihan niin tyylitellyillä kuin Hellboyssa, mutta jotain sinne päin. Tarina oli viihdyttävä ja kerronnassa hyvä tempo. Ja käännöskin oli mukavaa luettavaa, en vertaa sitä alkuperäiseen, koska sellaisesta ei ole mitään kokemusta, puhun vain sen luettavuudesta. Hauska hahmovalikoima, tosin hyvisjenkeistä ehkä tylsimmät jäivät lopussa eloon. Värittömyyden tehostama talvinen fiilis ehkä vetosi myös suomalaisiin talvisotageeneihini ja lisäsi samaistumispintaa. Lobo mainittiin tässä aiheessa jo aiemmin. Kenturion ja nefilin matsi ammustehtaan keittiössä toi mieleen Lobon ja Pöntön matsin siinä ekassa suomennetussa Lobossa. Ja molemmat matsit ovat saaneet nauramaan.

[Curtvile]

Otsikko on harhaanjohtava nykyisin, jollei kiparilla aio tarkoittaa kirpputoria.
Tämän julkaiseminen suomeksi oli jonkun asteinen kulttuuriteko. Snejberg toimi mv-piirroksena kuten Mignolan Hellboykin= hyvin, mutta ei alkuperäisessä värillisessä versiossa mitään vikaa ole.
Harmittava puoli asiaa oli julkaisu henkimaailman Korkeajännityksenä. Monelle rajoittuneelle yksilölle korkeajännitys on yhtä kuin ala-arvoista roskaa sisällöstään ja tekijöistään huolimatta.
Toivottavasti Egmont repäisee seuraavaksi Ennisin vakavammat korkeajännitystarinat tai sen alunperinkin mustavalkoisen Snejbergin upeasti kuvittaman kauhuilun, Lords of Misrule-tarinan.

[Rac]

tai sen alunperinkin mustavalkoisen Snejbergin upeasti kuvittaman kauhuilun, Lords of Misrule-tarinan.

Näyttipä upealta! Joutunee alkuperäisen jostain tilailemaan. Tuskinpa ainakaan tänä vuonna Egmont tuota olisi julkaisemassa.

[Rmäki]

Harmittava puoli asiaa oli julkaisu henkimaailman Korkeajännityksenä. Monelle rajoittuneelle yksilölle korkeajännitys on yhtä kuin ala-arvoista roskaa sisällöstään ja tekijöistään huolimatta.

Nimi ei miestä pahenna, musta kylki kummallakin! Yksittäisenä tuotteena Prikaati olisi hukkunut Suomen sarjakuvamarkkinoiden apaattisuuteen, mutta Korkkari-leima kannessa takasi ainakin sen, että lehden lukuisat, uskolliset harrastajat sentään vilkaisivat tuotetta. Toki tiesimme, että melko monelle sarjisfanille kyseinen otsake merkitsee spitaalisen kosketusta, mutta päätimme loppuviimein olla välittämästä heistä -- muuten Prikaati kun olisi jäänyt julkaisematta kokonaan. Ei saa olla tylsien ennakkoluulojensa onneton vanki!
Peter on muuten hyvässä iskussa edelleen, ja ehkä häneltä jossakin vaiheessa saadaan lisää horror-matskua suomeksi. Olisi miekkonen tullut Kemiinkin mutta oikea elämä tuli tielle, ikävä kyllä.
Rmäki