Värityksen mestarit...

[juhaveltti]

Ihan värittäjistä tulee ensimmäisenä mieleen Lynn Varley, taitaa olla Frank Millerin vaimo, ja onkin laittanut moniin Millerin juttuihin värit, olisko ollut jo Dark Knoght Returnsissakin, Elektra Lives, 300, Dark Knight Strikes Againissa jänskät tietokonekikkailut, jossa vedetään tietokoneväritys ihan mahtavasti överiksi. Ja on Varley sitten tehnyt ihan pätevää, ja massasta erottuvaa bulkkihommaa mm. Spawniin.

[Matti Veekamo]

Dark Knight Strikes Againissa jänskät tietokonekikkailut, jossa vedetään tietokoneväritys ihan mahtavasti överiksi.

Tarkoitit kai sanoa jossa vedetään tietokoneväritys amatöörimäisen huonon oloisesti aiheuttaen vittumaisista vittumaisimman lukukokemuksen. Olisivat vain tehneet samalla tavalla kuin ensimmäisessä.

[Veli Loponen]

Tarkoitit kai sanoa jossa vedetään tietokoneväritys amatöörimäisen huonon oloisesti aiheuttaen vittumaisista vittumaisimman lukukokemuksen. Olisivat vain tehneet samalla tavalla kuin ensimmäisessä.

Ei mutta nyt missasit Lynnin värityksen hienouden kokonaan. Ja jos väritys olisi ollut edellisen osan mukaista, niin DK2:n tunnelma olisi ollut ihan eri - ja väärä.

[ökpö]

Kyllä se Bilal taitaa minunkin kirjoissani voiton viedä... Vaikea muita on siihen edes verrata.

Rutiinilla tehdystä tietokonevärityksestä en yleensä pidä, vaikka kyllä tietokoneella voisi värittää hyvinkin, sen olen nähnyt.

[kaltsu]

Ei mutta nyt missasit Lynnin värityksen hienouden kokonaan.

Minäkin myönnän tuon missanneeni. Vahvat värivalinnat ovat tietty plussaa mutta muuten näytti karmaisevasti siltä että Varley olisi päässyt ensimmäistä kertaa Photarin kimppuun. Kyllähän te tiedätte sen tunteen. "Ooh kuinka ihanaa katsokaa tuota gradienttia ooh ooh katsokaas tätä efektiä eikö olekin hienoa voi kun ihana ohjelma!"

[Veli Loponen]

"Ooh kuinka ihanaa katsokaa tuota gradienttia ooh ooh katsokaas tätä efektiä eikö olekin hienoa voi kun ihana ohjelma!"

Juuri tämä on hyvä esimerkki siitä, että kyllä näet sen mutta et tajua. Tai no en minäkään väitä, että tajuaisin, mutta kyllä se väritys silti sopi täydellisesti sarjan kuvitukseen ja tarinaan. Se oli ikään kuin piste iin päälle.

[juhaveltti]

Minä olin aikanaan ihan tosissaan innoissani DK2:n väritystyylistä, siinähän ei ole kyse siitä ettei Lyyn Varley osaisi tehdä, tai että hän tekisi huolimattomasti, vaan siitä että hän tekee työkalunsa ehdoilla; minua ärsyttää ja ihmetyttää se että tietokoneella imitoidaan jotain maalausjälikä, kun se ei kuitenkaan aitoa asiaa aja, mutta kai niihinkin tottuu samalla tavalla kuin kaikkeen muuhunkin teknologian aikaansaamaan humpuukiin. Mutta Varley siis revittää, "maalaa" softansa avulla, ja valittu tyyli on juurikin kuten Veli sanoi, erittäin sopiva sarjiksen tunnelmaan ja aihemaailmaan.

Minä diggailin muutenkin DK2:sta ihan täpöllä aikanaan -minusta siinä on mahtavan dynaaminen ote, ja semmoinen absurdiksi heittäytynyt meininki. Vaikka osasyy intooni saattoi olla etten niinä aikoina ollut lukenut paljon mitään sarjiksia, mutta on siinä jotain sangen omaperäistä koko sopassa.

Millerin uusin Sin City on kanssa monien ryönäkkeiden jälkeen ihan loistomatskua!

[kaltsu]

Juuri tämä on hyvä esimerkki siitä, että kyllä näet sen mutta et tajua.

Ahh. En vain tajua. Loistavaa.

Tekisi mieli kaivella teokset esiin ja kertoa hiukan tarkemmin missä kaikessa Varley on mokaillut ja miksi hänen tietokonevärityksensä tuntuu minusta niin amatöörimäiseltä mutta divariinha nää on päätyneet jo aikoja sitten. Melkoisen lukukelvotonta tuubaa oli värityksestä sitten mitä mieltä vain.

[Veli Loponen]

Ahh. En vain tajua. Loistavaa.

Niin. Tietsä, jos sä tajuisit, niin säkin tykkäisit, koska se osottaisi, että sä tajuisit.

Tekisi mieli kaivella teokset esiin ja kertoa hiukan tarkemmin missä kaikessa Varley on mokaillut ja miksi hänen tietokonevärityksensä tuntuu minusta niin amatöörimäiseltä

Mutta juuri tästähän on kyse. Varley on sen verran taitava värittäjä, että ei todennäköisesti sorru tuollaisiin virheisiin edes uuden tietokoneohjelman pauloissa. Sillä on siis oltava joku muu syy, että väritys näyttää miltä näyttää. Kuten myös sille, että Millerin kuvitus (eroahaan sekin melkoisesti DK:sta ja kai myös jossain määrin viime aikaisista Sin Cityistä) näyttää miltä näyttää. Yksittäin nämä sitten olisivatkin kauheita, mutta kokonaisuutena DK2 on oikein oivallinen teos.

[Matti Veekamo]

Ei mutta nyt missasit Lynnin värityksen hienouden kokonaan. Ja jos väritys olisi ollut edellisen osan mukaista, niin DK2:n tunnelma olisi ollut ihan eri - ja väärä.

Varmasti sitten missasinkin. Kuitenkaan se että tajuaisin miksi tuollainen tunnetusti taitava värittäjä lähtee tuolle linjalle ei muuttaisi sitä tosiasiaa että en pitäisi siitä värityksestä. Lukukokemus oli äärimmäisen vaikea ja turhauttava. Tietysti osittain johtuu myös tarinasta joka edelliseen albumiin verrattuna oli vahva pettymys. Tuo väritys oli vain piste iin päälle.

Eli minun maailmassani väritys oli huonoa vaikka sille mitkä perustelut olisivatkin. Se ei luonut omalle osalleni tunnelmaan mitään myönteistä lisäystä, päinvastoin. Sarjakuvista kuuluu nauttia.

edit. Oli se Millerinkin tyyli kyllä pettymys. Edellinen osa oli milteinpä jumalaisen timmi paketti, tämä oli kuin vasurilla väännetty "tehään ny sitten" homma. Buu!

[juhaveltti]

....
 Oli se Millerinkin tyyli kyllä pettymys. Edellinen osa oli milteinpä jumalaisen timmi paketti, tämä oli kuin vasurilla väännetty "tehään ny sitten" homma. Buu!

Makuasioita tietysti, ja ymmärrän että ekan DK:n jäljiltä rima oli korkealla. Mutta kun ajattelee miten jumalattoman paljon DK:n tyyliä ollaan matkittu Batmaneissa ( ja muuallakin) niin eihän siinä olisi ollut mitään järkeä toistaa samaa kuin parikymmentä vuotta sitten.

Se mikä DK2:ssa on mielestäni nerokasta on se, että se on jotain aivan muuta kuin mitä muut supersankarisarjikset, näennäisen ( tai ihan oikeastikin) rennolla otteella sutaistu pläjäys, jossa kuitenkin on(ehkä hieman camp-hengessäkin, mutta toisaalta aika tosissaankin), arvostusta supersankari-ideaa kohtaan- jotain ylvästä.

Ja minusta ko. sarjiksen rytmityksessä ja "sommittelussa" näkyy kaikki Millerin ammattitaito vauhdikkaan sarjakuvan kertojana. Minulle, joka olin aatellut Millerin ihan rappioituneen myöhempien aikojen Sin Cityjensä kanssa, oli riemukasta nähdä mestari taas iskussaan.

[Markku Myllymäki]

Kaksi mestaria lisää: Miravi Bhuna-Giva ja Dave McCaig. Valitettavasti kummankaan parhaat työt eivät löydy webistä...

[bilkis2]

http://www.bdartmuseum.org/detail_x.php3?_table=originaux&_ID=344

Jaahas , onnistuikohan tuo linkki, kokeillaan.

De Moorin pastellipiirrokset, tässä kyllä aika pahoinvoivan kylmän vihreän sävyissä.

[Azuris]

Heavy metal lehdis on kyll bisley ja azpiri ollu aika nättiä katottavaa. 

[VesaK]

Joann Sfar toki "oksentaa sarjakuvia" noin tuotannollisessa mielessä, mutta hänen värienkäyttötyylinsä on kyllä mahtavaa, erityisesti vesivärejä käyttäessään Sfar asettaa melkoisia haasteita painokoneen pyörittäjälle.