Jännittävä sitaatti:
Alma Median suuromistaja ja hallituksen jäsen Niklas Herlin puolestaan esitti "kapitalistin näkökulman": "Jos joku free kulttuuritoimittaja tekee sellaisia juttuja, että ihmiset ryntäävät sutena niitä lukemaan, niin palkkaakin tulee aika paljon enemmän kuin satanen per kritiikki. Monimutkaista?"
Eli Uuden Suomen verkkosivuilla toimittajat saavat palkkaa sen mukaan paljonko juttuja luetaan? Sen kun näkis.
Keskarin Pekka Arvola taas sanoo:
"Päätehtävämme on seurata omin voimin paikallista kulttuuria eli sitä, mitä tapahtuu Jyväskylän ja Keski-Suomen taide-elämässä. -- Silloin julkaisemme yhteisiä arvioita Savon Sanomien, Karjalaisen ja Etelä-Suomen Sanomien kanssa."
Lehtien kulttuurisivut supistettiin pari vuotta sitten saman kokoiseksi kuin mitä ryppään pienimmän lehden (tais olla Karjalainen) kulttuurisivut on, koska kaikki kirjoitetut jutut täytyy julkaista kaikissa lehdissä, yhtään "hukka"juttua ei saa tulla. Samalla tarjottiin semmoista sopimusta, että minä löin hanskat tiskiin. 15 vuoden jälkeen. Eipä oo kukaan huudellu perään.
Juttujen homogenisoituminen ja kritiikkien alasajo harrastelijoiden käsiin on täysin ristiriidassa sen tutkimuksen kanssa, että kulttuurisivut on itse asiassa lehtien luetuinta materiaalia (jopa luetumpaa kuin urheilu) niissä lehdissä joissa kulttuurisivuihin panostetaan, eli Hesarissa, Turun Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa.
Hesari on Lyytikäisen tultua remmiin kyllä pudonnut tuosta pois, jutut on ylioppilaslehtimäistyneet, ja Aamulehti ei ole porukkaan koskaan pyrkinytkään (Tappara, uh-uh-uh!)