Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1920 / 100 - Punikkityttö ja jääkäriupseeri (16.10.2017 klo 21:14:20)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
22.10.2017, klo 16:33:18

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459851 viestiä 10207 aihetta kirjoittanut 7204 jäsentä. Uusin jäsen: LariP
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kotimaiset sarjakuvat ja tekijät
| | |-+  Hanneriina Moisseinen
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Hanneriina Moisseinen  (Luettu 6699 kertaa)
Jari Lehtinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 062


Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan


« : 14.03.2013, klo 16:59:47 »

Vaikuttava artikkeli Helsingin Sanomien maksumuurin takana.

Anne Karuvuori, Milka Alanen: Isä joka katosi
http://www.hs.fi/elama/Is%C3%A4+joka+katosi/a1363155759366

Hanneriina Moisseinen teki isänsä katoamisesta sarjakuvaromaanin.

Ei isä voi olla kuollut, kun minä olen vasta kymmenen ja pikkusisko on vauva, ajatteli Hanneriina Moisseinen, kun hänen isänsä katosi jäljettömiin.

Valokuvassa isä ja tyttö istuvat veneessä. Aurinko paistaa. Kuva on otettu kauan sitten, onnellisina aikoina.Hanneriina Moisseinen oli kymmenvuotias, kun isä katosi. Nyt aikuisena kuvataiteilijana hän on työstänyt katoamisen sarjakuvaromaaniksi Isä.

Uutinen sanomalehti Karjalaisessa elokuussa 1989: "Vuonna 1952 syntynyt Seppo Moisseinen katosi toistaiseksi selvittämättömällä tavalla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kallavedellä Iivarinsalon saaressa. Hän oli osallistunut työpaikkansa rantakalailtaan saaren Ollinselän puoleisella rannalla. Katoamisen havaitsivat työtoverit. Etsintöjä jatkettiin maanantaina kello 21:een saakka, mutta ilman tulosta. Kadonnut on 182 cm pitkä ja hoikka. Hänellä on tummat hiukset ja viikset. Yllään hänellä oli siniset farmarihousut, pusakka sekä numeron 45 kumisaappaat."

Hanneriina Moisseinen näkee vieläkin kuin elokuvana sen sunnuntai-iltapäivän, jolloin isän työkaveri soitti saaresta. Puhelun jälkeen äiti pyysi Hanneriinan olohuoneeseen ja sanoi, että isälle on sattunut jotain.

Hanneriina muistaa kysyneensä, että ei kai meidän täydy lähteä tästä talosta. Perhe oli juuri muuttanut, ja ensimmäiseksi nousi pelko, että jos isä on kuollut, menetetään ihan kaikki.

"Itkimme molemmat ja pidimme toisiamme kädestä. Kumpikin vakuutteli, että varmaan isä kohta tulee. Sitten odotettiin. Istuttiin koko ilta sohvalla ja odotettiin."

"Pikkusisko leikki lattialla. Minä ajattelin, että ei isä voi olla kuollut, koska minä olen vasta kymmenen ja sisko on alle vuoden."

Hanneriina kertaa tapahtumia niin kuin hän on niistä kuullut. Isä oli saaressa työpaikkansa viikonloppukurssilla. Hän oli tietokoneinsinööri ja piti työstään. Paikalla olleet kertoivat myöhemmin, että isä oli lauantaina osallistunut kaikkiin tehtäviin innostuneesti.

Virallisen ohjelman jälkeen ilta jatkui rannalla. Mitään erityistä ei ollut tapahtunut. Niin työkaverit jälkikäteen kertoivat.

"Jotain on kuitenkin täytynyt tapahtua, sillä lähellä keskiyötä isä on pakannut kaikki tavaransa. Hän oli lähdössä saaresta, vaikka oli kurja sää ja umpipimeää. Yritti irrottaa venettä ja kompastui naruihin, mistä muut päättelivät hänen olleen humalassa."

Sitä Hanneriinan on vaikea uskoa. Perheellä oli iso vene, jolla oli tehty retkiä Pieliselle ja Saimaalle. Kokeneena veneilijänä isä ei koskaan lähtenyt humalassa vesille.

"Mitä sellaista saaressa oli tapahtunut, että kun seurue ei antanut isän ottaa venettä, hän jätti kaikki tavaransa rantaan ja käveli metsään?"

Katoaminen on mysteeri. Yhtään venettä ei ollut hävinnyt. Saari haravoitiin, tuloksetta.

Joku epäili kadonneen lähteneen uimaan ja hukkuneen, mutta rannalla ei ollut vaatteita. Edes niitä numeron 45 saappaita ei löytynyt.

"Vieläkin ajattelen, että on voinut tapahtua henkirikos."

Hanneriina on varma, ettei läheisen katoamista voi ymmärtää ellei sitä ole itse kokenut.

Kadonnut jää aikamuotojen väliin. Hän on puoliksi olemassa eikä samalla missään, ja välitila jatkuu loputtomiin.

"Kaikki isän tavarat. Ei niitä voinut heittää pois, vaikka niiden n'keminen teki fyysisesti kipeää."

Ratkaiseva hetki on, kun kadonneesta aletaan puhua imperfektissä. Sanotaan "oli" eikä "on". Hanneriina ei pystynyt siihen pitkään aikaan.

Silti katoamisen jatkuminen minuutista, viikosta ja kuukaudesta toiseen oli niin piinaavaa, että joskus olisi ollut helpompaa, jos isä olisi ollut kuollut. Tietäisi, mitä on tapahtunut, ja saisi surra.

"Heti kun olin ajatellut niin, tuli hirveä syyllisyys. Niin kuin olisin pettänyt isän."
"Vieläkin ajattelen, että on voinut tapahtua henkirikos. "

Hanneriina kuvaa katoamista mustaksi aukoksi, joka nielee ja vääristää kaiken. Sellaisen aukon hän näki konkreettisesti olohuoneen lattiassa ja pelkäsi aina putoavansa siihen. Kun hän aikuisena katseli valokuvia kotoa, hän hämmästyi, että olohuoneessa oli tavallinen ehjä parketti.

Niistä ajoista hän ei muista juuri mitään. Lapsuus ennen katoamista hävisi, mutta erityisesti hävisi kaksi vuotta sen jälkeen.

"Isäkin hävisi. Hän muuttui kuin aaveeksi, jolla ei muistikuvissani ollut ääntä eikä väriä. "

Kului 17 vuotta, ennen kuin äiti ja tytär viimein alkoivat puhua katoamisesta.

Äiti kertoi, että isä oli tumma kuin äitinsä, mutta luonteeltaan isänsä kaltainen – sellainen rauhallinen. Se merkitsi Hanneriinalle havahtumista.

"Käsitin, että isä oli näyttänyt ihan oikealta ihmiseltä. Kävellyt ja puhunut."

Kuvataiteilijana Moisseinen alkoi työstää katoamista kuviksi. Se kesti vuosia. Nyt käsissä on 160-sivuinen omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani Isä. Se on Moisseisen kolmas julkastu sarjakuvateos.

Suuri osa uuden kirjan kuvista on ommeltu pellavaisiin käspaikkaliinoihin. Sillä on erityinen merkitys. Karjalassa naiset ovat ikiaikaisesti kirjoneet käspaikkoihin muistoja ja pyhiä kuvia.

"Ommellut kuvat tuovat tähänkin tarinaan ikuisuuden ulottuvuuden."

Ompelu on ollut järjettömän hidasta, mutta hitaudessaan se on auttanut keräämään ja parsimaan unohtuneita tapahtumia. Muistot olivat jossain, mutta mieli ei päästänyt niihin käsiksi.

"Olin itse ikään kuin kankaan nurjalla puolella, missä näkee vain solmuja ja sotkuja. Ompelun aikana pääsin vähitellen takaisin sille puolelle, jossa selkeät kuvat ovat."

Toisinaan jokin vihje on tuonut pintaan aavistuksen tapahtumista ja synnyttänyt sietämättömän ahdistuksen. Niin käy Moisseisen mukaan aina, kun jotain piilotettua pyrkii esiin ja mieli panee vastaan.

"Jos pystyy ohittamaan ne mielen kiellot vaikka keskittymällä ompeluun, muistot tulevat."

Käspaikkaliinoilla on ollut Karjalassa keskeinen tehtävä vainajan viimeisellä matkalla. Kuoleman jälkeen liinoilla on merkitty tie kalmistolta surutaloon, ja vainajan sielu on kutsuttu entiseen kotiinsa viimeiselle aterialle. Kotona vainajaa on muisteltu. Sen jälkeen sielu on lähetetty liinatietä pitkin matkalleen tuonpuoleiseen.

Hanneriinan viimeisiä muistoja isästä oli käynti Punkaharjun Retretissä.

"Ihmettelin, miksi valokuvissa aikuiset miehet juoksivat metsässä naamiot kasvoilla ja sarvet päässä. Isä selitti, etteivät kaikki ihmiset tee samanlaista työtä. Joillakin on sellainen työ, että he juoksivat tuolla lailla metsässä. Se oli sellainen taideporukka."

Vielä jälkeenkin päin Hanneriinaa huvitti, että joku saa työkseen juosta vapaana metsässä.

Isän katoamisesta on kulunut nyt 23 vuotta. Kirja oli Hanneriinan surutyö. Sen avulla hän valmisti symbolisen liinatien isälleen ja hyväksyi tämän katoamisen.

"On niin oleellinen, niin suuri asia, että saa surra. Kun sain kirjan valmiiksi, lähdin Kilpisjärven tuntureille kävelemään. Sisälläni oli rintakehän kohdalla tyhjä, kirkas kohta. Hyvin kevyt olo."

"Isän katoaminen on kaikessa vaikeudessaankin tapahtuma, joka on ehkä eniten vaikuttanut elämääni", Hanneriina Moisseinen sanoo nyt.

Se osaltaan teki hänestä sen, miksi hän halusikin tulla, taiteilijan.

"Jo lapsena tiesin, ettei rationaalinen lähestymistapa maailmaan riitä. On toinen puoli, jota järki ei ymmärrä, mutta sitä voi tutkia taiteen keinoin. Eikä kaikelle ole selitystä. Sekin täytyy hyväksyä."
tallennettu

”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.
Irene
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 842



« Vastaus #1 : 05.05.2013, klo 10:44:37 »

Isästä olin kuullut kehuja ja hyvältä albumi vaikuttikin. Taisi vaan olla maanantaikappale joka mulle sattui, upouudesta albumista oli irronnut sivu. Nyt täytyy siis varoa pudottamasta irtosivua minnekään.
tallennettu

Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 7 999



« Vastaus #2 : 05.05.2013, klo 16:29:10 »

Vuoden parhaita kotimaisia on se. Mulla on kaikki sivut kiinni.
tallennettu

Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #3 : 24.08.2013, klo 23:47:08 »

Isä nyt etusivulla.
tallennettu

Jouko Nuora
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 567



« Vastaus #4 : 25.08.2013, klo 11:32:58 »

Oli niin tympeä ja kröhöm... "taiteellisesti" piirretty että kesken jäi. Ei koskettanut yhtään. Siis se valittu sarjakuvakerronta ja "taide".

 Tragedia ihmiselossa ei aina käänny suoraan hyväksi, luettavaksi tai edes koskettavaksi, ellei ole mitään teknikoita hallussa. Pelkkä tarinankerronta ja ranteiden auki vetäminen kuuluu kaunokirjallisuuteen, ja ilmeisesti LIIAN usein suomalaisten naisten tekemään sarjakuvaan. Tarkoitusko pyhittää kaikki keinot?

 Hirrrrweesti työtä ja tunteja vienyt, ja itselleen tärkeä teos. Sehän on lähes itsestäänselvää että itselle tärkeistä asioistahan on HYVÄ vääntää sarjakuvaa. Varmasti jollekin muulle avautuu, mulla nyt ei ollut heitää 4 tuntia tihrustamaan alkeellista piirräntää ja pulinaa miten se faija hukkui ja miten pahalta se tuntui.

Onnea matkaan ja kyllähän näillä opuksilla Finlandiaan pyritään. Konservatiivit ja mummot sielläkin jyllää taas valitsijamiehissä ja naisissa panemassa kulttuurin ojennukseen, kyllä aina joku muu tietää MUA paremmin mikä on HYVÄÄ taidetta... Wink

 JA kaikki vakavat puusilmäkriitikot huom! Ei,  EN ole kateellinen Hanneriinalle! Vilpittömästi toivon vain lisää parempia piirroksia, tarinankerronta lienee jo hallussa.
« Viimeksi muokattu: 25.08.2013, klo 14:18:48 kirjoittanut Jouko Nuora » tallennettu

Can't spend what you ain't got,
Can't lose something you ain't never had!
Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #5 : 31.08.2013, klo 00:07:18 »

Kesällä radiossa tuli Tienviittoja-ohjelma, jossa Moisseinen kertoo tapahtumista.

Tienviittoja: Hanneriina Moisseinen
tallennettu

Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #6 : 09.04.2016, klo 14:27:32 »

Moisseinen on sotahevosen rinnalle nostamassa sotalehmää.

Blogiin kirjoitin otsikolla Vasikan syntymäpäivä.
tallennettu

Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 539



« Vastaus #7 : 16.05.2016, klo 19:31:53 »



Hanneriina Moisseisen uusi kirja KANNAS ilmestyy ensi viikolla.

Hanneriina Moisseisen (s.1978) sarjakuvaromaani Kannas kuvaa poikkeuksellista ajanjaksoa poikkeuksellisista näkökulmista. Karjalan kannakselle vuoden 1944 kesään sijoittuva teos pohjautuu osittain arkistolähteisiin ja siinä sota-ajan arkistovalokuvat nivoutuvat osaksi sarjakuvan kuvakerrontaa.

Teoksen keskeisiin teemoihin kuuluu sotilaana epäonnistuneen miehen kokemus sodasta, sekä sotakirjallisuudessa näihin päiviin asti vältelty aihe, sotilaiden psyykkiset ongelmat ja niihin liittyvä rintamakarkuruus. Sotasarjakuvien ja populaarikulttuurin kuvastolle sekä viralliselle historiankirjoitukselle tyypillisten teemojen eli taistelemisen, sankaruuden, miehisen sisun ja kärsimyksen sijaan Moisseinen tarkastelee kirjassaan ihmisten ja eläinten keskinäistä huolenpitoa ja selviytymistä sodan jaloissa.

Toinen kirjan kahdesta päähenkilöistä on nuori karjakko, Maria Shemeikka, joka lehmineen odottaa lähtökäskyä muutoin hylätyssä kylässä. Yksi lehmistä on poikimaisillaan ja pommit räjähtelevät ympärillä. Palavien lähikylien valaistessa yötaivaan paikalle harhailee sodassa järkensä menettänyt rintamakarkuri Auvo Oksala, ainoana yksiköstään tykistökeskityksestä henkiin jäänyt karjalaisnuorukainen, joka ei enää tiedä onko elävä vaiko kuollut.


Kirjan originaaleja on nähtävillä 25.5. lähtien Galleria Huudossa.

http://www.galleriahuuto.net/?p=16263
tallennettu

Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 539



« Vastaus #8 : 31.05.2016, klo 19:44:50 »

Helsingin Sanomissa tänään: Hanneriina Moisseisen uusi Kannas-sarjakuva kertoo, miltä sota oikeasti tuntui vuonna 1944

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1464580670066
tallennettu

Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #9 : 02.06.2016, klo 19:04:12 »

Kannaksesta arvio etusivulla.
tallennettu

Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #10 : 07.12.2016, klo 12:49:16 »

Moisseinen sai vuoden 2016 sarjakuvataiteen valtionpalkinnon.

Pikku-uutinen etusivulla.

tallennettu

Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 539



« Vastaus #11 : 27.01.2017, klo 12:05:35 »

Kannaksesta on nyt ilmestynyt toinen painos:
www.kreegah.net/hanneriina-moisseinen-kannas.html

Isästä tulossa toinen painos maaliskuussa.
tallennettu

Reijo
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 485


Haddadaa


« Vastaus #12 : 23.02.2017, klo 14:56:44 »

Moisseinen kertoo Kannaksesta Kulttuuricocktailin Suomalaisia sarjakuvantekijöitä sarjassa.

Suomalaisia sarjakuvataiteilijoita: Hanneriina Moisseinen
tallennettu

Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 539



« Vastaus #13 : 02.03.2017, klo 10:48:52 »

Isästä on nyt ilmestynyt uusi painos.

Saatavilla jo kustantajalta.
tallennettu

Kreegah Bundolo
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 539



« Vastaus #14 : 31.08.2017, klo 13:31:54 »

Moisseinen uudessa ArtReview-lehdessä uuden sarjakuvan ja Paul Gravettin kirjoittaman esittelyn voimin: https://artreview.com/previews/ar_september_2017_the_strip/
tallennettu

Sivuja: [1] 2 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: