Daytripper

[mlietzen]

Etusivulla arvostelussa brasilialaista sarjakuvaa, Fábio Moonin ja Gabriel Bán Daytripper.

[matkamies]

Tämän arvostelun pohjalta  taitaa kyllä jäädä hankkimatta. Luen jos tulee kirjastossa vastaan ja jos jaksan. Oma elämänkokemus on tehnyt sen verta kyyniseksi että luulen ettei tällainen uppoa.

[mlietzen]

Jos pitää Craig Thompsonin sarjakuvista niin pitää varmaan tästäkin, sen verran samantyyppistä koulukuntaa edustavat. Habibistahan moni on pitänyt kovasti.

[Toni]

Mä oon kyyninen paskiainen, joka ei vois vähempää välittää Paulo Coelho -tyylisestä pompöösistä keittiöfilosofoinnista, mutta Daytripper kolisi silti lujaa:

http://tahtivaeltaja.com/tähtivaeltaja-412/sarjakuvat

Vaikea on yhtyä - tai väliin edes ymmärtää - tällä kertaa mlietzenin tulkintaa. Jokin on nyt selvästi soittanut kovasti vastakarvaan.

Mutta jokaisella on tietysti oikeus näkemykseensä ja mielipiteeseensä.

Totta kuitenkin se, ettei tässä kuljeta perisuomalaisen murheellisten laulujen maan synkimmässä Turmiolan Tommi -alhossa, jossa alkoholismi potkii kännipäissä päähän, lumihanki kutsuu perhettä talvisin ja halla korjaa työttömän luuserin viljan.

Mielenkiintoinen tuo huomio, että kolissee Habibin lukijoihin - joka siis on ilmeisesti samalla tavalla "huono" sarjis, vaikka voittikin Koipeliinin vuoden parhaana käännössarjakuvana...

[mlietzen]

Mielenkiintoinen tuo huomio, että kolissee Habibin lukijoihin - joka siis on ilmeisesti samalla tavalla "huono" sarjis, vaikka voittikin Koipeliinin vuoden parhaana käännössarjakuvana...

Minä en sitä äänestänyt. Kieltämättä ihmettelen itsekin miksi olen niin täysin eri aaltopituudella Thompsonin ja Moonin ja Bán kanssa. Tietynlaisista elokuvista voidaan käyttää termiä "Oscar bait", ehkä noissa on jotain samaa.

[Lönkka]

Tonin kanssa samoilla linjoilla.
Mulle Daytripper upposi ns. kybällä räkänä.

Ja veljesten kuvitus oli tuossa vielä tavallistakin kauniimpaa.


Näkisin myös että DC:n Vertigo-/Egmont -matskun laittaminen Alternative ja omakustanteet osioon on hieman pieleen mennyttä lokerointia.

[mlietzen]

Näkisin myös että DC:n Vertigo-/Egmont -matskun laittaminen Alternative ja omaskustanteet osioon on hieman pieleen mennyttä lokerointia.

"Avant-garden, undergroundin, omakustanteiden ja uudemman vaihtoehtoisen jenkkisarjakuvan, ehkä hieman elitististäkin käsittelyä", sanoo alueen kuvaus.

Ei tämä toimintasarjakuvaakaan ole. Ja Habibikin on täällä.

[Lönkka]

"Avant-garden, undergroundin, omakustanteiden ja uudemman vaihtoehtoisen jenkkisarjakuvan, ehkä hieman elitististäkin käsittelyä", sanoo alueen kuvaus.

Ei tämä toimintasarjakuvaakaan ole. Ja Habibikin on täällä.

DC-sarjakuva ei lähtökohtaisesti nyt vaan voi olla vaihtoehtoista.

Jenkkilässä mainstreamia on ns. "big two" ja loput on sitten indietä eli vaihtoehtoista.

Sama katsantakanta on otettu aika pitkälle Kvaakissakin sillä Vertigomatsku yms löytyy nytkin toimintasarjakuvat -osiosta. Ko. osiossa on kyllä paljon muutakin mikä ei sinne sopisi, mutta ei kyllä tähänkään osioon. Ei oo helppoo.

Milestäni olisi parempi jos kuitenkin pidetäisiin sama linja mitä tähänkin saakka. Olisi selkeämpää.

[mlietzen]

DC-sarjakuva ei lähtökohtaisesti nyt vaan voi olla vaihtoehtoista.

Niin... minusta tämä oli kuitenkin enemmän tekijöidensä teos kuin kustantajan.

[Lurker]

Ameriikan sarjakuvakaupoissa Vertigo toki on alternativea, kuten näköjään Yoko Tsunokin.

Käyty keskustelu on oudon tutun oloista, tälle on varmaan ollut oma aiheensakin jossain...

[JV]

Daytripper -arviosta: "Se on mainstream-tyylinen tulkinta modernista sarjakuvaromaanista, kalpea varjo siitä mitä kaupallisen kentän rajoilla on jo pitkään tehty."

Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä ne viittaamasi verrokkiteokset ovat.

Fabio Moon ja erityisesti Gabriel Bá ovat mielestäni huikean loistavia tekijöitä, mutta heidän yhteinen piirrosjälki syö molempien tehoja. Daytripperin tarina on hyvin kerrottu, mutta olen osaltaan samaa mieltä Lietzenin kanssa, että kokonaisuus jää hieman pintakoreaksi.

Minulle teoksen ongelma oli se, että tiesi miten jokainen jakso loppuisi, ja tunnereaktion kalastelu lukijalta kerta toisensa jälkeen muuttui halpamaiseksi. Albumissa on kyllä hienoja jaksoja, ja mielestäni myös upotettu sitä Lietzenin peräänkuuluttamaa elämänmakuisuutta, vaikka päähenkilö on pidemmän päälle ontto surkuttelija.

[mlietzen]

Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä ne viittaamasi verrokkiteokset ovat.

Vakavia ja realistisia sarjakuvaromaaneja, onhan niitä. Blankets kuvasi lapsuutta ja teini-ikää, Michel Rabagliati on kuvannut nuoruutta ja lapsen saamista ja kuolemaa, Jiro Taniguchin A Distant Neighborhood taas on samalla tavalla maagiseen kuoreen kääritty realistinen kertomus lapsuudesta ja elämän käännekohdista. Manu Larcenet, Frederik Peeters, Manuele Fior, Gipi, Chester Brown jne jne.

Tietysti moni käyttää yhden asian kertomiseen koko albumin, Daytripper yrittää kertoa kaiken, niin että kunkin elämänvaiheen käsittelyyn jää vain se muutama kymmenen sivua. Vähän liian iso pala noille tekijöille, liikaa asiaa. Ei silti etteikö seassa jotain hyviäkin hetkiä pilkahtelisi, ja joitain vaiheita vatvotaan useammissa jaksoissa, mutta vähemmän olisi varmasti ollut tässäkin tapauksessa enemmän.

Edit: Chester on tietysti Chester Brown eikä Chester Thompson

[tolppis]

Luin taannoin ja tykkäsin etenkin kuvituksesta vaikka tarina olikin vähän far out hippikamaa.

[Doctor Phantomizer]

Minä yritin lukea tätä englanniksi, mutta en päässyt ensimmäisen luvun loppuun astikaan. Enkä edes ymmärtänyt mitä luin. Siispä suomennos on odotettu.

[Dennis]

Ylläri, Daytripper upposi meikäläiseen ihan hyvin, vaikka kuulun ns. perinteisen sarjakuvan ystäviin,  Lietzenille ei uponnut mikä ei yllätä, koska hän ns "taidesarjakuvasnobi"  eli kaikki mikä haiskahtaa "kaupalliselta" on näille tyypeille myrkkyä. Mutta kaikilla meillä on mielipiteenvapaus ja oikeus olla eri mieltä asioista.