Sarjakuvaseuran ja Kvaakin kritiikki

[Hessu]

Hei!

Otsikko varmaan kertoo, mistä on kyse.

Puhukaa suunne puhtaaksi, ja kertokaa, mikä Sarjakuvaseurassa ja Kvaakissa mättää. Jos uskallatte.

Mikä Sarjakuvaseurassa mättää? Mikä Kvaakissa mättää? Mitä asialle tulisi tehdä?

Toimikoon tämä ketju Kvaakin avoimuuden ja sananvapauden mittarina.

(Huom: saatan käyttää ketjun viestejä lähdemateriaalina tulevia blogikirjoituksia varten.)

[Reima Mäkinen]

Mikä Kvaakissa mättää? Mitä asialle tulisi tehdä?

(Huom: saatan käyttää ketjun viestejä lähdemateriaalina tulevia blogikirjoituksia varten.)

Kröhm. Ylläesittämääsi kritiikkiä on toteutettu jo yli 9 vuotta sille varatussa Kvaakin Palaute & Uudistukset -osiossa. Sieltä vain kaivamaan.  

Mikä Sarjakuvaseurassa mättää?

Se että se on pienen piirin kuppikunta. Vika ei kuitenkaan ole niin paha kun muistaa että maailmassa kaikki toimii ihan samalla tavalla. Ihmiset tekevät arvokasta vapaaehtoistyötä sarjakuvan hyväksi. Vapaaehtoistyön hienosäädöstä voi olla montaa mieltä, mutta lopulta mikään ei estä valittamisen sijasta tekemästä itse (ja paremmin).

[VesaK]

Voi kuinka ihanaa! Mutta entäs Sarjakuvantekijät ry:n kritiikki, Sarjakuvan tiedotuskeskuksen kritiikki, Taidetoimikuntien kritiikki, muiden sarjakuvaseurojen kritiikki, Deviant Artin kritiikki, Finnish Comics DAan kritiikki...? Ja Kuvittajat ry:ssäkin pesii aika paljon sarjakuvaan ryhtyneitä.

Siinäpä sitä olisi reilusti hommaa tosielämän Batmanillekin! 

[Ossi Hiekkala]

Voi miten suloista. Hessu se jaksaa yhden miehen sotaansa vaikka kaikki sanovat, että tule mukaan tekemään toiminnasta mieleistä.

[[kivi]]

Mä mietin tähän ihan hyvin rinnastettavaa asiaa tänä aamuna: sitä kuinka teini-iässä moni vihaa koko maailmaa ja pitää siis täysin oikeutettuna sitä, että jos nyt vähän rikkoo tai sotkee tai vaikka varastaakin jotain pientä (esimerkiksi tyhjän tuopin baarista mukaansa): se on kaikki kumminkin pois niiltä joilla on enemmän kuin itsellä, koska itsellä ei ole mitään siihen verrattavaa mitä muilla näkyy olevan.

Sitten kun aikaa kuluu, tajuaa ehkä, että ne muut puuhaajat ovat ihan samanlaisia kuin itse on, ovatpa vain panostaneet samaan asiaan vähän pidempään, tai tinkineet jostain muusta että ovat saaneet jotain yhteistä aikaiseksi. Silloin tajuaa että kaikki rikkominen on itseltä pois, ja varastaminen on kuin itseltä varastaisi: tuhoaa muiden ruutia että saa itse aloittaa saman keksimisprosessin alusta.

Sarjakuvaseura on joukko ihan tavallisia sarjakuvaharrastajia jotka yhdessä käyttävät aikaansa sarjakuvan aseman parantamiseen. Välillä hyvillä ideoilla, välillä leipääntyneinä. Sinne on mahdollista kävellä mukaan toimintaan, ja auktoriteettiaseman saa myös haastaa jos on itse valmis tekemään jotain parempaa. Mutta se ei oo kauhean hyvä ratkaisu, että halutaan toisten työn tulokset ottamatta vastuuta kaikesta siitä mitä ohessa pitää saada aikaan.

Kvaak on itsenäinen nettisivusto, jonka tärkein vahvuus on myös sen pahin heikkous: se tarjoaa harrastajille, aloittelijoille ja epävarmoille kanavan kehittää osaamistaan, itsetuntoaan ja ehkä rakentaa jonkinlainen identiteettikin. Kvaakissa loistaminen on vähän kuin päiväkodin lapset vertaisivat kakkojaan potissaan, siinä ei ole mitään kadehtimisen aihetta, sen sijaan jonain päivänä hankitut kokemukset, kokeneempien neuvot ja vertaiskritiikki saattavat auttaa pääsemään tavoitteeseen, mikä se sitten onkin.

Mitäs vielä, Sarjakuvantekijät, Sarjakuvan tiedotuskeskus, sarjakuvaopetus, kulttuuritoimi, tekijöiden omat hiekkalaatikot... nää tulevat ajankohtaisiksi vasta karsinnan kautta, niihin ei noin vain kävellä sisään. Kaikkea tietenkin saa kyseenalaistaa, mutta olisi ehkä hyvä ensin tietää mistä puhuu. Muuten on kuin bussista myöhästynyt, joka pysäkille jäätyään alkaa arvoida sitä, kuinka huonoa siinä bussissa olisi ollut matkustaa. Eikä myönnä että jokainen voi jäädä kyydistä, ja jurputtamisen sijaan pitää sitten vain kävellä.

Mä pelkään että keskustelun avaajasta tulee kärttyisä vanhus jo ennen kuin elämä oikein alkaakaan. Se olisi ikävää, koska tuolla energialla vois saada jotain hyvääkin aikaiseksi, kunhan ensin myöntää ja kartoittaa ne oman hiekkalaatikon rajat.

Kivi

[Lönkka]

Kuten aiemminkin olen maininnut Kvaakissa mättää eniten se että keskustelun taso on pudonnut huimasti verrattuna aiempaan. Silloin kun itse Kvaakin löysin tuntui siltä että taso oli todella huima mikä ehkä enimmäkseen johtui ammoisten aikojen keskustelun tasosta.

Sääli on se että tuntuu että monet kirjoittavat täällä enemmän vaikkapa katsomistaan elokuvista kuin lukemistaan sarjakuvista.


Parasta on kuitenkin se että Hessulla virtaa riittää käydä Don Quihotemaisesti tuulimyllyjä päin!

[Reima Mäkinen]

Sarjakuvaseura on joukko ihan tavallisia sarjakuvaharrastajia jotka yhdessä käyttävät aikaansa sarjakuvan aseman parantamiseen.

Manga/anime posse (jota ei ole vielä ketjussa mainittu) tarjoaa sarjakuvaseuralle mielenkiintoisen verrokkiryhmän. Hehän tekevät kaiken ihan eri tavalla kuin bedefiilit, taidehiihtäjät ja mitä niitä nyt SS:n porukoissa olikaan. Viiden(?) vuoden takaisen hajaannuksen jälkeen Anime-lehti ja JapanPop ovat lähentyneet toisiaan ja ovat alkaneet puhaltaa samaan hiileen. Toki silläkin kentällä on paljon ryhmäytymistä ja jatkuvuuden puutetta, mutta sanoisin että yllättävänkin hyvin heillä menee edelleen. Ainakin jos katsotaan aktiivien ja mangan rivilukijoiden määrää.

Kuten aiemminkin olen maininnut Kvaakissa mättää eniten se että keskustelun taso on pudonnut huimasti verrattuna aiempaan.

Väittäisin että keskustelu on muutamien viime vuosien aikana siirtynyt Facebookiin ja sitä kautta myös taantunut. Eli tässä kehityksessä kukaan ei ole kyllä voittanut.