Valiant-sarjat

[Jarkko Sikiö]

Vuonna 1989 perustettu Valiant Comics nousi vahvasti 1990-luvun alussa. Tuolloin seurasin sen sarjoista lehtiä Turok ja Bloodshot, mutta Image tuntui teini-ikäisenä jännittävämmältä, joten moni Valiantin hahmoista jäi tuntemattomaksi ja seurasin enintä osaa vain kymmenisen numeroa. Pintaraapaisun muihin hahmoihin sain Deathmate-crossoverin myötä, siinä kun hahmot yhdistettiin Imagen luomuksiin.

Kaikki yhteydet näihin hahmoihin katosivat minulta 1994 kun yritysoston myötä Valiantin hahmot siirtyivät lähinnä videopelejä tähdittämään, näistä Nintendo 64:n Turok velipojan myötä tuli tutuiksi.

Turok ei uuden Valiant Entertainment -kustantamon julkaisuihin kuulu, mutta hetken mielijohteesta tutustuin Duane Swierczynskin kynäilemään Bloodshot-sarjan ensimmäiseen numeroon.

Alkuperäinen Bloodshot oli sinne kymmenen-viidentoista numeron tienoille saakka hyvin maanläheinen sarja, tai sellaisena sen ainakin nykyisin muistan kun lehdet ovat varastoitu toiselle mantereelle tuhansien kilometrien päähän.

Uusioversio on vahvasti toteutettua high tech -toimintaa, josta on paha mennä vielä sen enempää sanomaan, mutta ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä joten todennäköisesti tarkkailen Valiantin uutta aloitusta ainakin hetken aikaa.

[Curtvile]

Valianthan starttasi jos kertaalle Acclaimin alaisuudessa uudestaan, Turokhan on vanhempi gold keyn hahmo jonka oikeudet ovat nykyisin Buena vistalla tjs ja elokuvakin on ehkä tuloillaan.
Magnus robottitaistelija taasen muutti muistaakseni Dark Horsen alaisuuteen.
Eternal warrior, Shadowman ja Archer & Armstrong olivat omia suosikkeja, noistahan AA on uudistuksessa ja Shadowman tulossa syksyllä.

Bloodshot on pitänyt hankkia kun isona täkynä itselle on sen kirjoittaja Duane Swierczynski.

[X-men]

Tätä nykyä Turokin oikeudet kuuluu Classic Medialle (uusin tieto wikissä pari vuotta vanha) ja leffaakin oltiin suunnittelemassa vuonna 2008 mutta epäilen että näkee koskaan päivänvaloa (tai no jos tulee kunnon dinosaurusbuumi niin sitten).

[hatinufer]

En huomannut, että kukaan olisi tästä kirjoittanut. Itse olen kuitenkin Valiantin uudelleentulemista jonkin verran seurannut, joten:
Valiant aloitti kesän tietämillä julkaista uudestaan osaa parikymmentä vuotta sitten varsin suosituista sarjakuvistaan . Magnus the Robotfighter ja Solar, Turokin ohella kokeilivat siipiään jo aiemmin Dark Horsen tallissa. Ne eivät nyt ole ainakaan ensialkuun mukana.
 Mutta X-O Manowar oli varsin hyvä ainakin neljän ensimmäisen numeron ajan. Piirroksesta vastasi Conanista ja Daredevilistäkin tuttu Cary Nord. Nuo neljä ekaa numeroa olivat X-O Manowarin sisäänajoa käyttäen vanhoja tuttuja taustoja, mutta päivitettynä. Itse lopetin lukemisen tuohon neljänteen numeroon, koska seuraavassa numerossao olisi soppaa ollut sotkemassa Ninjak, joka ei minun mielestäni ollut osuva valinta....
Harbinger aloitti Joshua Dysartin kirjoittamana. Alku olikin lupaavan erilainen, rajoja kokeileva. Tätä lehteä seuraan yhä, vaikka tämä menee kaiken aikaa X-men-osastoa kohti.
Archer & Armstrong ynnä Bloodshot olivat mulle oudompia, mutta ainakin jälkimmäinen on kuitenkin piirroksiltaan huippua.

[Curtvile]

Minä löysin tämän vanhemmat ketjun ja nidoin ne yhteen.
Archer & Armstrong on kuulunut BWSn ajoista omiin suosikkeihini, ehkä koska on selekästi sukua PowerMan & Iron Fist-sarjalle asetelmaltaan jossain määrin.

[X-men]

Tunnetuin (paras?) peli on Iron Mans vs X-O Manowar (tuli joskus 16.bittisten aikana).

[hatinufer]

Pelailin joskus 1990-luvulla Turok-peliä kai Windows-95-alustalla. Peli oli parempi kuin muistamani Valiant- lehtijulkaisu, joka ei sekään aivan toivoton ollut.

Eternal Warrior näyttää vierailevan kohtapuoliin A&A:ssa.
Omia 1990-luvun suosikkejani Valiantilla olivat Magnus ja Harbinger... Muut menivät pääosin  "haalin näitä, vaikka en luekaan"-osastoon. Niitä on vielä jossain varaston perukoilla...Kaiketi.

[Jarkko Sikiö]

Ensimmäinen, uudelleenkäynnistetty Bloodshot-kokoelma jäi hieman heikun keikun.

Kun ensin on tutustunut ensimmäiseen numeroon, sitten maksanut sen toiste kokoelmamuodossa ja – kun sisältöäkin on vaivaiset neljä numeroa – tarina ei sen päättyessä saavuta minkäänlaista välipyykkiä ja pitäisi ostaa seuraava kokoelma... Ei nyt ihan muutamaan kuukauteen ole tehnyt mieli.

Tämä ei tietenkään ole itse sarjan vika ja ilmeisesti kukin Valiant-kokoelma kattaa neljä numeroa.

Itse sarjassa on hieman kaikuja Wolverinen 1990-luvun mindf*ck-juonista. Tuollainen päähenkilön ja lukijan pääkopalla leikkiminen ei ollut oikein minun juttuni silloin, eikä se ole sitä nytkään.

X-O Manowar oli varsin hyvä ainakin neljän ensimmäisen numeron ajan.

Tämä on ollut ihan loistosarja, ja tarinakin on täysin valmista elokuvakäsikirjoitusta Iron Man -hengessä. Toinen kokoelma uppoaa ihan samaa vauhtia, tänään hotkaisin molemmat, ja jatkoa on tarkoitus lukea.

Käsikirjoitus ja kuvitus ovat mainiossa tasapainossa, ja sarja kulkee hyvällä rytmillä eteenpäin. Mitään kiirettä ei tekijöillä ole, mutta lukija ei ehdi missään vaiheessa kyllästymään.

Vanhaan sarjaan en pysty tätä vertaamaan, mitä joskus sitä selailin niin kovin tylsältä se näytti – paljon puhekuplia ja pikkutarkasti nysvättyä haarniskaa. Modernisoinnin yhteydessä on ainakin päädytty myös moderniin sarjakuvakerrontaan.

Kommenttina aiempiin viesteihin: Gold Key -hahmot 1960-luvulta (Solar, Turok, Magnus: Robot Fighter ja Doctor Spektor) ovat tätä nykyä Dynamiten hallussa.

[Jarkko Sikiö]

Shadowman on uusittuna myös oikein mainio uutuus Hellboy-hengessä, ehkä aivan pienellä, pienellä Hellblazer-ripauksella maustettuna.

Alkuperäiseen Shadowmaniin (mistä jäi mieleen, että voodoo-termistöllä "varjo" tarkoitti sielua, mutta ihan soulman ei ollut kyseessä, olihan alkuperäinen nimihahmo jazz-muusikko) nähden mennään kovaa vauhtia, mutta laadusta tinkimättä. Harmi, että kuvittaja sittemmin vaihtui alkunumeroiden jälkeen.

[Jarkko Sikiö]

Ihan kaikki sarjakuvat elokuviksi -ketjussa intoillaan päivän uutista (Sony tuo Valiant-sankarit teatteriin).

Archer & Armstrong ja Quantum & Woodyn (ja VUOHI!) lisäksi juurikin kauhun maastossa viipyilevä Shadowman ja suoraviivaisen väkivallan joissa kahlaavat Eternal Warrior ja Bloodshot ovat ne jotka itseen nappaavat.

Tuli näitä kommentoitua osin tässä ketjussa jo aiemmin, mutta nyökyttelen sen suhteen, että Shadowman on ykköstavaraa ja Eternal Warrior iski sekin.

A&A on lukujonossa, mutta vanha BWS-sarja kannattaa miehen fanien katsastaa vaikka ComiXologyn kautta.

Quantum & Woody sen sijaan ei ole tuttu sen enempää uutena kuin vanhanakaan. Tuossa vaiheessa olin jo vanhan Acclaim/Valiantin hylännyt.

Bloodshot on ihan hyvä toimintasarja, mutta kovin persoonaton hahmo nykymuodossaan on kieltämättä ollut. Ei aivan riitä, että pää ammutaan harteilta ja sitten alkaa hiukoa.

Olipa Reborn-minisarjassa sapluunassa lisäväriä tai ei, Jeff Lemiren vuoksi se oli tarkoitus katsastaa. Luetaan nyt sitten tuo Harbinger Wars päivän uutisen kunniaksi ensin siihen alle.

[Curtvile]

Eternal Warrior oli varsinkin alkuperäisen Valiantin aikoihin erinomainen. Historian läpi sotinut Gilad Annipadda oli hyvää variaatiota perustylyttäjiin. Hänellä kun oli jopa persoonaakin tarinoissa.

BWSn Archer & Armstrongit ovat jotain minkä ei pitäisi toimia:  toimintakomediallinen parivaljakko.
Sarjakuvia enemmän lukeneelle tunnistaa osan esikuvistaan ja edeltäjistään, Powerman & Iron fistin, Hawk &Doven. Ryhmyyn ja romppaiseen ja Terence Hill Bud Spencereihin vetäisin rajan.


 Archerin ollessa kuin fanaattisen uskonnollinen Danny Rand mutta henkisyydestään huolimatta se kiivas aggressiohakuinen tapaus.
Armstrongin ollessa väkivahva pitkään elänyt kaveri jota taistelujen ja seikkailun sijasta kiinnostavat elämän nautinnot, ruoka, alkoholi, taide ja naiset.
Ikävä vaan uskonnolliset salaseurat ovat vakuuttuneet hänen olevan antikristus tai tämän airutta vastaava joka tekee elämästä lievän vaikeaa.


Nykyinen Fred Van Lenten kirjoittama uudistus säilyttää nämä luonteenpiirteet ja on erinomaista seikkailusarjakuvaa.

Tästäkin on ollut huhuja että siirtyisi elokuvaksi mutta itse en ole riittävän luotettavia tahoja löytänyt vahvistamaan.

Quantum & Woody on vielä astetta kierommalla huumorintajulla varustettu sarja.

On kaksi veljestä, toinen musta toinen valkoinen. Musta on suoraselkäinen maataan palvellut sotilas ja veljensä häilyvän moraalin omaava pikkuhuijari. (noin suurinpiirtein molemmissa uudessa ja vanhassa)
Kavereiden isä kuolee ja kaksi kaveria joiden ei pitäisi saada supervoimia saa ne.
Ja vuohi myös.
Missä itseään kunnioittavassa sarjakuvassa nyt ei olisi supervoimaista vuohta?



Ikävä kyllä en vieläkään ole löytänyt duojen yhteissarjaa Delinquents.

Se mikä näistä tekee todella hauskoja on se että uskaltavat olla myös tosissaan ja välillä aidosti surullisiakin.

[Jarkko Sikiö]

Lukekaa mainio artikkeli uuden Valiantin syntyvaiheista. Erityisesti tuo strategiaa käsittelevä kappale kannattaa sieltä kurkata (etsikää sanaa "Moneyball").

Mikäli business-puoli kiinnostaa, niin hieman taustaa antaa NY Times vuodelta 2012. Elokuvaoikeudet ovat siintäneet sijoittajien mielissä heti alusta lähtien.

Huomionarvoista ensimmäisen linkin takaa on myös lopussa naistekijöihin liittyvä kommentti: Marvel ja DC maksavat näille enemmän ja pitävät aggressiivisesti talossa, mutta kyse on silmänpalvonnasta. Melkoisen rohkeasti todettu naistekijöiden roolista.

Lisäksi huomattavaa on alun Matt Kindt -toteamus siitä, että supersankarit jo kyllästyttävät, mutta Valiant-sankarit ovat tässä suhteessa poikkeus. Itse olen miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että supersankareissa ei ole vikaa. Sen sijaan Marvelin ja DC:n ongenkohon nykimistä muistuttava uutta tapahtumaa tapahtuman perään ja reboottia rebootin jälkeen kyllästyttää.

Uuden Valiant-universumin syntyvaiheissa on kuitenkin jotain tavattoman lumoavaa, niin silloin ennen kuin taas tänään.

EDIT: Kirjoitusvirhe.

[Curtvile]

Lisäksi huomattavaa on alun Matt Kindt -toteamus siitä, että supersankarit jo kyllästyttävät, mutta Valiant-sankarit ovat tässä suhteessa poikkeus. Itse olen miettinyt samaa ja tullut siihen tulokseen, että supersankareissa ei ole vikaa.

harvinainen lausahdus sinulta mutta sinänsä tosi: lajityypissä itsessään ei ole vikaa, kuten muutkin se taipuu vaikka mihin.

Ero lienee siinä että Valiant ja Image ovat enemmän tekijälähtöisiä kun taas Marvelilla ja DCllä täytyy olla sukupuolesta riippumatta valmiiksi nimekäs saadakseen enemmän siimaa ettei tukehdu toimituskuntaan ja markkinasegmenttitutkimuksiin.

Isojen lafkojen voima ja valta on siinä että voivat myydä puolivaillaista ja bootata aina uudestaan ja myy isosti silti. Valiant ja Image eivät omaa moista turvaverkkoa, on mentävä leuka edellä.

[Jarkko Sikiö]

Minusta tuo Michael Lewisin Moneyball-kirjan strategia aliarvostettujen tekijöiden palkkaamisesta oli kyllä aika jännä strategia, ottaen huomioon kuinka hienosti tuo porukka on tähän asti vetänyt. Koko firmassa tuntuu olevan vähän sellainen henki, että nyt näytetään ja se näkyy myös sarjojen sivuilla.

On sekin mielenkiintoista, että strategia on valittu sen jälkeen kun päätoimittajaksi kiinnitetty Jim Shooter sai lähtöpassit 2009 (taustat tämän linkin takaa). Shooter ehti kirjoittaa lisämateriaalia vanhoja Valiant-sarjoja niputtaviin kokoelmajulkaisuihin.

Shooter vielä siinä vaiheessa kun uusi Valiant marssitti sarjansa ulos kirjoitti blogissaan (epäselvästi ulostettua hölinää kohdassa New Business Model Rant alkuvuodelta 2012), että liiketoimintamallin pitäisi olla sellainen, että investoidaan hurjasti rahaa ja palkataan maailmanluokan nimet. Tämä oli siis täysin päinvastainen strategia, jota uusi Valiant jo menestyneesti alkoi toteuttamaan!

Warren Simons muuten metsästi nämä aliarvostetut nimet.

Entä mikä sitten oli Shooterin tarina? Uudelta Valiantilta oli lipsahtanut osa lisensseistä sivu suun (Gold Key -hahmot) Dark Horselle. Shooter pelimiehenä otti vastaan DH:n tarjoaman pestin kirjoittaa juuri näitä Valiantille tärkeitä hahmoja. Ei mikään ihme, että yhtiömiehet antoivat kenkää sopimusrikkeestä.

Fanikunta, juuri se jolle DH:n sarjat oli tarkoitettu, suivaantui Dark Horselle kuin heitä olisi verisesti loukattu. Vähin äänin DH:n sarjat siirtyivät Dynamite Entertainmentin puolelle, jossa niitä parasta aikaa julkaistaan. Ovatko mistään kotoisin, mene ja tiedä kun minäkin suivaannuin.

Shooter varmaan miettii loppuikänsä, että tulipa tehtyä väärä peliliike.

Hieman sivuun edellisestä: yhteistyösopimus Sonyn kanssa oli käytännössä leimasinta vailla viime kuussa, kun fanista omistajaksi ja siitä pääjohtajaksi edennyt Dinesh Shamdasani, uuden Valiantin primus motor, kielsi kolmesti että lisenssipuoli, eli elokuvat ja pelit, heitä mitään kiinnostaisi. Tätä ennen on torvet soiden joka suuntaan huudeltu, että tahdotaan elokuviin... kuka ei nähnyt ennalta, mistä tuuli nyt puhalsi?

[Jarkko Sikiö]

Olkoon tämä nyt toistaiseksi viimeinen Valiant-historiaa valaiseva viesti, mutta LA Weekly on kirjoittanut parhaan kuvauksen uuden Valiantin alkuvaikeuksista.

Julkisuudessa tuntemattomaksi jäänyt yritys (koska kiista Valiant-hahmojen oikeuksista ratkaistiin oikeuden ulkopuolella, sopimukseen kuului ettei oikeudet riitauttanutta yritystä nimetä) uhkasi riitauttaa Valiant-hahmojen oikeudet oikeusteitse.

Sen verran tuo taistelu on ilmeisesti siepannut Shamdasania, että hän LA Weeklyn haastattelussa antaa epäsuoran vihjeen, mistä tahosta on kysymys. Vaihtoehtoja on teoriassa kaksi: Random House (jolle Gold Key -hahmojen oikeudet tätä nykyä kuuluvat) tai Dark Horse.

Koska ensimmäinen oli riitauttamisen aikana jo myöntänyt oikeudet DH:lle ja vain DH:lloe Valiant-hahmojen oikeuksien riitauttamisesta olisi taloudellista hyötyä, kysessä on oltava Dark Horse. Tämä nimittäin – ensin oikeuksien rauettua ja palauduttua oikeuksien omistajalle – hankki oikeudet julkaista vanhoja Dell ja Gold Key -sarjoja. Osa tätä pakettia olivat Solar, Magnus ja Turok.

Ajallisesti tämä käy yksiin, eli ensin Acclaimin kaaduttua 2004 DH iski heti kiinni Gold Key -pakettiin, joka aiemmin oli sirpaloitunut. Vastaavasti DH julkisti suunnitelmansa julkaista uutta Solar-sarjaa 2008 ja uusi Valiant pukkasi ulos ensimmäisen vanhoja Valiant-sarjoja niputtaneen kokoelmajulkaisunsa (X-O Manowar: Birth). Eli heti kun sovinto oli syntynyt, riidan molemmat osapuolet etenivät tahoillaan.

Olisi epärealistista, että DH:n sisällä kukaan olisi kuvitellut voivansa epäsuorasti päästä käsiksi Valiant-hahmojen oikeuksiin riitauttamisen kautta.

Taustamotiivina lienee ollut estää tulevat vaikeudet eli se, että tuleva Valiant olisi riitauttanut Solar, Magnus ja Turok -oikeudet, joten siinä vain iskettiin piikit pystyyn ensimmäisenä itse DH:n taholta.

Tyhminä taitavat lakimiehet meitä harrastajia pitää. Tämän selvittämiseen menee normaali hoksottimilla ja Googlella varusteltulta harrastajalta kenties se 5 min. kuten Shamdasani viittaa.

EDIT: Onpa mielenkiintoista, Random Medialla on nimittäin vain julkaisuoikeus vanhoihin sarjoihin ja uudet sarjat tehdään entisen Classic Median, eli nykyisen DreamWorks Classics -lisenssillä. Tämä puolestaan näyttää olevan kaikin puolin ikävä yhteistyökumppani.