Vanhan mallin konttorin ihmeet

[Timo Ronkainen]

Muistan kun meillä oli koulussa (ala-asteella) vielä tämmönen vehje.
http://www.youtube.com/watch?v=DaS77oYru4U&feature=related.

Mimeografi tai suomeksi spriimonistuskone. Meilläkin oli ala-asteella tuommoiset. Paperit haisivat pitkään. Hauska yksityiskohta: aivan ensimmäiset Sarjainfot oli monistettu tuolla tekniikalla.

Risograph-laite oli tosi nopea, nopeutensa puolesta tuosta videon vehkeestä tuli mieleen ennemmin minikokoinen painokone kuin tulostin/kopiokone. Aika vaikuttava vekotin.

Pistin Greysin tilaukseen.

Timo

[Jukka Laine]

Minä olen vielä 80-luvun alussa opetellut käyttämään tuollaista. No, eipä sen jälkeen ole näkynyt.

[petteri tikkanen]

Mimeografi tai suomeksi spriimonistuskone.

Tunnetaanko tämä myös nimellä vahamonistuskone? Sen nimistä meillä koululla opettajat käyttivät. Painoväri koepapereissa oli yleensä sinistä.

[Jukka Laine]

Kyllä. Nettiaikanakin joku on vielä myynyt vahaksia, muistelen. Eli koepaperi tai muu asiakirja kirjoitettiin mekaanisella kirjoituskoneella vahakselle mistä sitten saatiin nämä spriikopiot.

B. Virtasenkin johtaja Hynälä kehui olevansa kopiokoneiden asiantuntija mutta ei löytänyt vahaksia eikä veiviä.

Hauskaa kun tietää jotain enemmän kuin te 70-luvulla syntyneet.

[kaltsu]

Tässä jollekin pienkustantajalle ihan varteenotettava vaihtoehto, kun marginaali käy entistä ahtaammaksi ja offset ei enää ole taloudellisesti järkevää.

Mites muuten jos tollasen risographin tai vastaavan tulostimen onnistuisi löytämään niin saakohan syntyneet paperipinkat jossain kirjapainossa (edullisesti) lajiteltua, liimasidottua ja leikattua? Vai pitäisköhän ostaa näihin tarkoituksiin lisää laitteita? Ei oikein käsipelillä jaksais vääntää jos painokset ois useita satoja. Sitä on tullu vanhaksi.

[Jukka Laine]

Nykyaikaiset perusvalokopiokoneet osaavat tehdä A5-A4-kokoisia niitattuja vihkoja kummasti, tai jos käyttäjä osaa. Viimeksi kun noita koulussa töissä ollessani tein, olin ainoa henkilökunnasta joka osasi.

Liimasidoksiinkin on koneita olemassa, sellaista en ole vaan käyttänyt.

[pitkä mies]

Hollannissa on yksi paikka missä pidetään mimeography työpajoja, Nijmegenissa (joka on aika pieni kaupunki etelä hollanissa).

Työpajat järjestää Extrapool (kirjoitin Extrapoolista taannoin Kutilehdessä) ja Extrapoolin tiloissa löytyy kaikenlaisia mimeographykoneita. Tässä ainakin lisää info (englanniksi)

http://www.extrapool.nl/print.html

[Jukka Laine]

Olisi muuten hieno idea tehdä omakustannelehti tällä tekniikalla. Haju mukana.

En sitten tiedä miten vahakselle piirtäminen onnistuu.

[kaltsu]

Nykyaikaiset perusvalokopiokoneet osaavat tehdä A5-A4-kokoisia niitattuja vihkoja kummasti, tai jos käyttäjä osaa. Viimeksi kun noita koulussa töissä ollessani tein, olin ainoa henkilökunnasta joka osasi.

Yleisimmillään nää nitojat on sellaisia että ne osaa laittaa niitit vain paperipinkan kulmaan tai sivuille. Laitteeseen joka osaa tempaista niitit vihkon selkämykseen (ja taittaa arkit vihkoiksi) en ole törmännyt vaikka niitäkin varmasti on.

Kopiokoneet joissa on kunnon lajittelijat, ovat mahtavia ja säästävät omakustantajan aikaa ja hermoja runsain mitoin.

Liimasidoksiinkin on koneita olemassa, sellaista en ole vaan käyttänyt.

Nääkin on toimistoissa yleensä sellaisia että vihkoihin tulee ylimääräinen selkämys, useimmiten muovinen. Näyttävät ja tuntuvat vähän kököiltä. Muutaman omakustanteen omistan mitkä on näillä "sidottu" eikä niitä ihan kirjahyllyn kunniapaikoilla tule pidettyä.

[T.Kokkila]

En sitten tiedä miten vahakselle piirtäminen onnistuu.

Vahakselle oli mahdollista piirtää, siihen oli oikein työkalukin olemassa: kynäntapainen, jossa oli kärkenä pieni metallipallo, joka ei ilmeisesti repinyt vahaksen pintaa niin helposti kuin joku terävämpi piikki. Saattaa toki olla, että työkalu oli tarkoitettu johonkin ihan muuhun, mutta sellaisena sen mulle joku esitteli.

Vahakselle pystyi piirtämään, mutta aika yksinkertaisia kuvia, jonkun mainoksen tms muistelisin semmoiselle piirtäneeni. Jälki ei ollut kummoista, mutta eipä ollut vaatimustasokaan korkealla.

Edit:

Vahaskoneita oli kahdella eri periaatteella toimivia:
Mimeografi oli semmoinen jossa käytettiin mustetta.
Spriimonistuskoneessa taas muste oli mukana vahaksessa, ja sprii liuotti siitä väriä paperiin. Nämä haisivat pahalle ja olivat yleensä hailun sinisiä tai violetteja.

Kaipa se oli tuo jälkimmäinen, jota itsekin joskus käytin. Mahtoiko kumpiakin olla käytössä kouluissa?

[[kivi]]

Vahakselle oli mahdollista piirtää, siihen oli oikein työkalukin olemassa: kynäntapainen, jossa oli kärkenä pieni metallipallo, joka ei ilmeisesti repinyt vahaksen pintaa niin helposti kuin joku terävämpi piikki. Saattaa toki olla, että työkalu oli tarkoitettu johonkin ihan muuhun, mutta sellaisena sen mulle joku esitteli.

Vahakselle pystyi piirtämään, mutta aika yksinkertaisia kuvia, jonkun mainoksen tms muistelisin semmoiselle piirtäneeni. Jälki ei ollut kummoista, mutta eipä ollut vaatimustasokaan korkealla.

Kyllä vahakselle piirrettiin, mäkin tein ekat pienlehteni (siis kansakouluikäisenä, ennen näitä virallisesti bibliografioissani mainittuja) kaverini Severi Virolaisen "Nakkari"-sarjakuvazinen innoittamana suoraan vahakselle piirtäen, työvälineenä erinomainen oli kuivunut kuulakärkikynä. Muistan myös raapineeni vahasta "auki" lastalla ja sen jälkeen "piirtäneeni valkoista" aniliininpunaisella korjauslakalla. Mulla taitaa olla vieläkin sekalaisten värien joukossa pullo Rex-Rotaryn korjauslakkaa, ja vanhempieni vintillä lienee parikin myöhemmin 80-luvulla hankkimaani vahasmonistuskonetta (iso sähkökäyttöinen ja pieni veivattava), vahaksia ei kyllä enää varmaan ole.

Vahaksia pystyi myös valottamaan, mutta se oli kallista, ja vaati erikoisen laitteen. Helpompaa oli kopioida piirros käsin vahakseen valopöydän avulla. Mä muistan vielä 1983 tehneeni vahasmonistuskoneella Andy Warhol -henkisiä pitkiä sarjoja eri värisille pohjille violetilla spriivärillä "printattuja" naamoja.

Liimasidoksiinkin on koneita olemassa, sellaista en ole vaan käyttänyt.

Minäpä olen :-D
Ensimmäisessä työpaikassani, kun menin 15-vuotiaana töihin Oy Alko Ab:n omatarvepainoon, joka sijaitsi siinä missä EMIn konttori nyt, Kaapelitehtaan rannassa, käytin niin keskiselkänitojaa kuin liimasidoskonetta. Muistaakseni homma meni sunnilleen niin, että liimasidoskoneessa on rulla joka nostaa kiehuvaa kuumaliimaa altaasta, tiukkaan puristettu "kirja" liukuu rullan yli suoraan valmiiksi nuutatun avomen kansikartongin keskelle, ja kone puristaa kannet kiinni.

Kivi

[kultakisu]

Mimeografi tai suomeksi spriimonistuskone. Meilläkin oli ala-asteella tuommoiset. Paperit haisivat pitkään. Hauska yksityiskohta: aivan ensimmäiset Sarjainfot oli monistettu tuolla tekniikalla.

Risograph-laite oli tosi nopea, nopeutensa puolesta tuosta videon vehkeestä tuli mieleen ennemmin minikokoinen painokone kuin tulostin/kopiokone. Aika vaikuttava vekotin.

Pistin Greysin tilaukseen.






Oliko se paperi ohutta silkkimäistä, ja oliko toisella puolella ikäänkuin kopiopaperi,( kaksiosainen) tumman sininen? Sellainen pieni lootallinen tätä paperia on pyörinyt 10v. kaapeissani muistona parista asuinvuodestani entisessä kansakoulussa.Tuollaista härveliä en kyllä muista siellä nähneeni.Haju niissä papereissa on jotakuinkin iterä.Kopiopaperina olen niitä käyttänyt.

Kämpyrä ku meni taas tuo lainaus niin oudosti, miten minä aina onnistunkin....

[[kivi]]

Oliko se paperi ohutta silkkimäistä, ja oliko toisella puolella ikäänkuin kopiopaperi,( kaksiosainen) tumman sininen? Sellainen pieni lootallinen tätä paperia on pyörinyt 10v. kaapeissani muistona parista asuinvuodestani entisessä kansakoulussa.Tuollaista härveliä en kyllä muista siellä nähneeni.Haju niissä papereissa on jotakuinkin iterä.Kopiopaperina olen niitä käyttänyt.

Nuo on sinikopiopaperia, eli tavallista paperia joka on käsitelty valoherkäksi syanotypioiden tekoon. Valon vaikutuksesta muuttuu violetiksi toiselta puolelta. Jos sulla on noita vielä vaaleahkoina, laita vaikka kuivakukkia tai syksyn lehtiä päälle, lasilevy päällimmäiseksi ja jätä vintille tms. pitkäksi aikaa (vaikka vuodeksi) valoon, saat kalotypia-pinnakkaisia. Valoherkkyys katoaa kun valmiista valotetusta paperista huuhtelee kaikki irtoavat rautasuolot pois, minkä jälkeen kuvan voi laittaa seinälle tai jatkaa maalaamalla.

[kultakisu]

Nuo on sinikopiopaperia, eli tavallista paperia joka on käsitelty valoherkäksi syanotypioiden tekoon. Valon vaikutuksesta muuttuu violetiksi toiselta puolelta. Jos sulla on noita vielä vaaleahkoina, laita vaikka kuivakukkia tai syksyn lehtiä päälle, lasilevy päällimmäiseksi ja jätä vintille tms. pitkäksi aikaa (vaikka vuodeksi) valoon, saat kalotypia-pinnakkaisia. Valoherkkyys katoaa kun valmiista valotetusta paperista huuhtelee kaikki irtoavat rautasuolot pois, minkä jälkeen kuvan voi laittaa seinälle tai jatkaa maalaamalla.

OOhoHH menee ihan kemian puolelle,vaaleaa on paperi.Jassoo,uudenlaisia taideteoksia.Vai kalotypia-pinnakkaisia...

Hopeakuva,Googlettamalla keksitty, pelkkää kemiaa näyttää olevan, valokuvaajien hienouksia.

[Jukka Laine]

Yleisimmillään nää nitojat on sellaisia että ne osaa laittaa niitit vain paperipinkan kulmaan tai sivuille. Laitteeseen joka osaa tempaista niitit vihkon selkämykseen (ja taittaa arkit vihkoiksi) en ole törmännyt vaikka niitäkin varmasti on.

Olen törmännyt ja oppinut tekemään noita.