Mafalda!

[J Lehto]

Eipä ole teosta tallessa, mutta erityisesti on jäänyt mieleen tällainen sarjakuva Quinolta.

Ensimmäinen kuva: Poika istuu jakkaralla mietteliään näköisenä. Takana äiti häärää keittiössä.
Sitten: Keski-ikäinen mies istuu konttorissa työhön uppoutuneena.
Yhtäkkiä mies havahtuu, hänen ajatuskuplassaan lukee "Isi!"
Mies kurtistaa kulmiaan, ajattelee "Isi on nyt töissä. Mitä asiaa?"
Mies ajattelee "Tuli vaan mieleen, onkohan telepatiaa olemassa."
Mies ajattelee "Kaikenlaista roskaa sinunkin mieleesi tulee. Paras että lopetat tuon, tai saat huutia kun tulen kotiin!"
Jatkaa töitään harmistuneen näköisenä.
Poika istuu kotona jakkaralla, surullisena.

Quino on nerokas, Sempeetäkin parempi.

[VesaK]

Ranskassa Glenát on julkaissut parisenkymmentä Quino-kokoelmaa, niin Mafaldaa kuin muitakin sarjojaan / pilapiirroksia. Ovat vaan niin julmetun kookkaita ettei malta tuoda kuin pari... no, muutaman kerrallaan kun Ranskassa käy.
Tekstiä on suht vähän eikä se läheskään aina ole tarpeen tulkata sarjan / kuvan idean ymmärtämiseksi. Ihania.


http://www.comicvine.com/quino/49-34810/

[Janne Kuusinen]

Ihan siis järjettömän hienoa kamaa! Kreegahteufelit, zumbundolot ja raahaahaat tehkää joku kulttuuriteko ja importoikaa Quino maahamme pliis! Luulisi tälle olevan valveutuneita ostajia hyvänenaika?!?

[Ördög]

Noita Quinon pilapiirroksia oli jonkin aikaa Tapiirin takakannessa, peräti väreissä.

Quinon upeita pilapiirroksia oli Demari-lehdessä pitkän aikaa kun Mafalda-sarjakuva loppui 80-luvulla.

Quinon pilapiirroksia (mustavalkoisia) nähtiin myös Suomen Kuvalehdessä 80-luvun alussa, olisikohan ollut 1980-81. Niitä ei julkaistu kovin pitkään, mutta muistan ainakin tuon pukeutumistaan miettivän rikollispomon.

Suomen Kuvalehdessä oli tuolloin, 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa, sivun kokoisia pilapiirroksia. Tekijät kuitenkin vaihtuivat tuon tuosta - vaikutti siltä ettei SK oikein pystynyt päättämään minkä tyylinen cartoonisti sopisi lehteen parhaiten! Ensimmäinen muistamistani piirtäjistä oli Erkki Alanen. Häntä seurasi muutaman vuoden ajan Mordillo, jonka jälkeen tuli Quino. Sitten julkaistiin Sempén töitä, ja tämän jälkeen räävitöntä Claude Serreä (omaa suosikkiani!). Hyvin erilaisia taiteilijoita, eikö vain? Ja itse Joonaskin saatiin piirtämään yhden sivun yhteiskunnallista Pinkolandia-faabelia, joka sekin jäi lyhytaikaiseksi. (Muistan lukeneeni Sarjainfon haastattelun, missä Joonas sanoi ettei koskaan tullut sinuksi Pinkolandian kanssa).

Tuo pilapiirtäjien vaihtuvuus vaikuttaa melko oudolta, onhan Suomen Kuvalehden muu "kevyt" aineisto (Helmi ja Heikki, Jyviä ja akanoita) pysynyt samana vuosikymmenien ajan.

Tässä terveiset Wall Streetin valloittajille.