Luettua

[tolppis]

Näyttää ja kuulostaa kiinnostavalta, tosin hiukan hieraisin aluksi silmiäni että CIARAN Hindsin tekemä. No juu ei sittenkään... 

[Jukka Laine]

Seth: Wimbledon Green - The Greatest Comic Book Collector of the World

Minä luin tuon eilen, ja olipa hulvattoman piristävä lukukokemus. Kova länsi tuli mieleen, ja olihan tuo aihetta käsittelevässä ketjussa mainittukin.

Silti aivan erilainen.

[Mara]

Tuli ostettua muutamia sarjakuvia.


Smoke and Guns - Kirsten Baldock & Fábio Moon
Nimensä mukaisesti sisältää paljon tupakkaa ja aseita. Häikäilemätön tupakkaa myyvä nainen Scarlett tekee bisnestä myymällä tupakkaa kaupungissa, jossa tupakkatytöt ovat yhtä järjestäytyneitä ja häikäilemättömiä kuin Los Angelesin katujengit. Toiminnan räväkkyydestä ja elokuvamaisuudesta tulee mieleen tulee Once Upon a Time in Mexico. Kerronta toimii, eivätkä kliseet häiritse. Piirrostyö on erinomaista mustavalkotyöskentelyä (pidän Moonin piirrosjäljestä turhankin paljon).


Power Up - Doug Tennapel
Kopiokonefirmassa työskentelevä perheellinen mies Hugh suunnittelee työaikanaan videopeliä työkaverinsa kanssa. Hän on kuitenkin epävarma, ja sekä työn että perheen kanssa on ongelmia. Kaikki muuttuu, kun hän löytää pelikonsolin, josta hän saa power-uppeja oikeaan elämäänsä, kuten haavoittumattomuuden, tulihenkäyksen ja jopa valtavia kultakolikoita. Kuten arvata saattaa, kaikki menee pieleen ja valtaisa musta loppuvastus Lord Doomus pääsee ulos pelikonsolista. Lämminhenkinen, varsin amerikkalainen tarina (ei tällä kertaa negatiivisessa mielessä).

[Timo Ronkainen]

Yoshihiro Tatsumin pulp-seikkailu Black Blizzard vuodelta 1956, vähän erikoisempi varhaistekele aiemmin englanniksi julkaistujen juttujen jälkeen.

Sattui kirjastossa kohdalle, ja tuli otettua mukaan. Nopsasti luettu ja viihdyttävä pläjäys, ei ihmeellinen, mutta ei huonokaan. Helkutin huolellisesti toteutettu alkuperäistä henkeä huokuva painoasu.

Tatsumi kertoo kirjan haastattelussa saaneensa idean jostain pulp-lukemiston novellista, jossa kaksi rangaistusvankia on ketjulla toisiinsa kytkettyinä. Yllättäin ensi sunnuntaina TV:stä tulee Teemalta vanha leffa, jonka perusasetelma on lähes sama:
Kahle (The Defiant Ones/USA 1958). Kahdella Oscarilla palkitussa pakoelokuvassa Tony Curtis ja Sidney Poitier esittävät toisiaan vihaavia mutta yhteen kahlehdittuja ja erirotuisia vankikarkureita. O: Stanley Kramer. Mv.

Ajattelin että leffa pohjautuis johonkin - ehkä juuri Tatsumin mainitsemaan vanhaan pulp-novelliin tai pokkariin, mutta IMDB ei anna mitään alkuteosta. Toinen kässäristi on mustalle listalle joutunut Nedrick Young, joka oli mukana tekemässä Elviksen Jailhouse Rockia.

Joker Jackson and Noah Cullen are two convicts on a chain gang who hate each other. After a truck prison accident, they flee and are pursued by the police. While they're chained, the two are dependent on one another.

Enivei Tatsumin manga on vuodelta 1956 ja tämä leffa 1958. Jossain on siis pulp-lukemiston novelli, joka ehkä innoitti näitä molempia.

Timo

[Doc Lomapäivä]

Yoshihiro Tatsumi: A Drifting Life. Hienosti kerrottu tarina, hieno historiikki mangan noususta koko kansan lukemistoksi. Olisin lukenut yhdeltä istumalta jos se olisi ollut mahdollista. Jokaisen sarjakuva-alalla työskentelevän pitäisi lukea tämä. Henkilökohtaisesti mua puhutteli se, miten Tatsumi tahtoi keskittyä gekigaan, mutta taloudelliset seikat ja realismi menivät edelle, ja niin sitä junnaa tekemässä sisällötöntä ja tyhmää kaupallista sarjakuvaa.

Tatsumi valottaa myös Osamu Tezukan työskentelytapaa. Tezuka piirsi ensin kämmenet ja jalat, sitten kasvot, ja lopuksi yhdisteli kaiken nopeasti. Ehkä Tezukan koko laaja tuotanto perustuu niin piirroksiltaan kuin kerronnaltaan hämmästyttävään hahmotuskykyyn.

Suomessa ja suomeksi julkaistaan kaikenlaista paskaa omaelämänkerrallisen sarjakuvan nimissä, mutta tätä tuskin ainakaan lähivuosina nähdään. On se niin väärin.

Enivei Tatsumin manga on vuodelta 1956 ja tämä leffa 1958. Jossain on siis pulp-lukemiston novelli, joka ehkä innoitti näitä molempia.

Sattumalta Kahle tuli heti perään tv:stä, kun Drifting Lifen luin. Tatsumi viittaa leffaan, ja ilmeisesti kyseessä on silkka sattuma, että tarina on samankaltainen. Hieno leffa, varsinkin erilainen lopetus.

[Memmil]

En tiedä onko oikea paikka kysyä, mutta olen jo jonkin aikaa netin syövereistä etsiskellyt kiinnostavia fantasia- ja sci-fi-sarjakuvia. Enkä nyt tarkoita supersankareita.

Siis fantasian puolelta kaipaan jotain Hal Fosterin Prince Valiantin ja Wally Woodin The  Wizard Kingin kaltaista.
Sci-fissä taas Jeff Hawke näyttäis ihan kiinnostavalta. Trfigan Empire, Storm sekä Gil Kanen kuvittama Blackmark olisivat myös kiinnostavia.

Ehdotuksia?

[Curtvile]

En tiedä onko oikea paikka kysyä, mutta olen jo jonkin aikaa netin syövereistä etsiskellyt kiinnostavia fantasia- ja sci-fi-sarjakuvia. Enkä nyt tarkoita supersankareita.

Siis fantasian puolelta kaipaan jotain Hal Fosterin Prince Valiantin ja Wally Woodin The  Wizard Kingin kaltaista.
Sci-fissä taas Jeff Hawke näyttäis ihan kiinnostavalta. Trfigan Empire, Storm sekä Gil Kanen kuvittama Blackmark olisivat myös kiinnostavia.

Täysin loogisesti sarjakuvan keräilypuolella olevassa Suosituksia?-ketjussa lienee joitain vastauksia (toim.huom. löytyy helpommin jollei kanavoi sisäistä tsekkiään lukihärön voimin ja kirjoita hakuun sujuvasti "zuozitukzia" kuten itse tein...)

Foster on omissa sfääreissään mutta jokin ehdottaa Ritari Ardent-sarjaa ja itse nautin valtavasti David Chauvelin ja Jérôme Lereculeyn Arthur-sarjasta joka käy läpi walesin myytit tunnollisesti. Hyvää Arthuriaanaa ja Myrddin on esitetty oivasti.
Ranskankielettömille on Dalen-kustantamon lontoon murretta haastavaa albbua tarjolla tänään.
Samaa fantasiaa mutta ei on Dufaux-Xavierin Crusade-sarja jossa mennään pyhällä maalla sotien ja mainostan silti Hämärän matkamiehiä ja Kadonneiden nummien valitusta.
Ja kokeile Bois-Mauryn torneja

Kotimaisesta fantasiasta liki mikä Hiltunen tahansa ja Lukkarisen sovittamat Nicholas Grisefothit ovat perussettiä.
Kätyrit seitiltä kannattaa silti tsekata.

Scifistä: Dan Darea kannattaa kokeilla ja vaikka itse vannonkin Garth Ennisin minisarjan nimeen se on osalle hiukan liikaa. Ei väkivallan vuoksi vaan koska on liian fiksu.
Warren Ellisin ja Colleen Doranin huikea Orbiter on hyvää scifiä ja piakoin suomeksikin tulee mainio manga Planetes.
Kotimaisista ei mitenkään yllättäen Petri Hiltunen- Riutta.
Ja joo niin: Turun Sarjakuvakerhon antologia 4: SCIFI.

Tähtivaeltaja-lehti on ansioitunut scifisarjakuvan seuraamisessa ja sieltä löytyy sitten suosituksia enemmänkin.

[CryingBlueRain]

Bois-Mauryn torneja kannattaa toden totta kokeilla. Sehän ei kyllä ole fantasiaa, mutta eipä keskiaikaseikkailu loppujen lopuksi ole niin kovin kaukana fantasiasta. Ranskalainen Hämärän matkamiehet ja kotimainen Nicholas Grisefoth sijoittuvat nekin ihan todellisiin keskiaikaisiin ajankohtiin ja maisemiin, mutta niissä on kuitenkin runsaasti fantasia-ainesta mukana.

Puhtaampaa kotimaista fantasiaa edustaa Hiltusen ohella P. A. Mannisen Ellen Helldor.

Michael Moorcockin romaanien sarjissovitukset ovat parhaimmillaan huippua, mutta niiden kuvituksellinen laatu vaihtelee villisti. P. Craig Russellin 1980-luvulla piirtämät Elricit ja Mike Mignolan kuvittama Corum ovat sitä parempaa lajia.

Moorcock on fantasiakirjallisuuden mahdollisesti jopa kovin tekijä (Fritz Leiberin ohella), joten vaatimattomastikin kuvitetut sarjakuvaversioinnit kyllä menettelevät tarinoidensa puolesta - paitsi ehkä Hawkmoon.

Prinssi Rohkeakaan ei muuten välttämättä ole fantasiaa ihan tiukimman määritelmän mukaan, koska siinä ei tapahdu juuri mitään yliluonnollista. Sarjakuvassa "ihmeille" ja "hirviöille" paljastuu yleensä rationaalinen selitys. Fantastisinta on prinssi Rohkean tapahtumaympäristö, jossa on tarkoituksellisen anakronismin hengessä sekoitettu useita aikatasoja. Eletään noin 400-lukua, mutta mukana on 800-luvun viikinkejä ja 1100-luvun ritarivarusteita.

[Jukka Laine]

Minä pidän DC:n lyhyistä scifi-mysteeritarinoista, joita julkaistiin Strange Adventures - ja Tales of the Unexpected -lehdissä painottuen 50- ja 60-luvuille. Mystery in Space oli kolmas, ja vielä scifimpi, mutta aika on syönyt sitä pahiten.

Joitakin supersankareita ja vähemmän supersankarimaisia vakiohahmoja oli, varsinkin tuossa jälkimmäisessä.

Strange Adventuresia on yksi Showcase, ja näytteenomaisesti useammista lehdistä koottu värillinen Mysteries in Space: The Best of DC Science Fiction Comics.

DC:n kauhulehdet House of Mystery ja House of Secrets olivat samantapaisia 60-luvulla kun kauhu ei ollut muodissa.

[VesaK]

Olen lukenut The Walking Deadia nyt kolmen kirjan edestä ja täytyy sanoa että ensimmäinen Imagen sarja joka yllätti positiivisesti. Tosin vasta kolmas albumi onnistui olemaan sarjan kovan ennakkomaineen veroinen.   

[VesaK]

Nii juu ja Valkoinen tiikeri 4 tuli luetuksi myös. Taattua tavaraa, mutta huh kuinka paljonn tekstiä paikoitellen. Onhan se toki hyvä että taustoitetaan historiapuolikin kunnolla, mutta....

[Jukka Laine]

Lasso-Larri

Lasso-Larri eli Lash LaRue oli sarjakuvissa taitava ratsupiiskan käyttäjä. Elokuvissaan myös ilmeisesti. En ole nähnyt.

Hän oli Harrison Fordin opettaja ratsupiiskan käytössä Kadonneen aarteen metsästäjiä varten.

Alfred "Lash" LaRue kuoli vuonna 1996.

[Jukka Laine]

Superman: Strength (2005), kolmiosainen minisarja. Kirjoittajana on Scott McCloud. Olen minä tämän ennenkin lukenut, mutta hienous valkeni vasta toisella kerralla.

Piirtäjä on Aluir Amancio, joka on tehnyt tv-piirrettyihin perustuvia sarjakuvia ennen, ja sen kyllä tästä huomaa. Mikään Darwyn Cooke hän ei ole, mutta läheltä liippaa. Tussaajana on veteraani Terry Austin.

Suositellaan mm. VesaK:lle joka lukisi mielellään Teräsmiestä, mutta ei siedä nykygrafiikkaa.

[VesaK]

Suositellaan mm. VesaK:lle joka lukisi mielellään Teräsmiestä, mutta ei siedä nykygrafiikkaa.

Riippuu nyky"grafiikasta". Kyllähän minä esmes Cookea siedän hyvinkin.

Viimeksi on tullut luettua Hellblazer-kollektio "India", ihan jees. Jälkimmäinen osio jossa Constantine palaa punk-juurilleen on vielä parempi. T. Jerrmankin tykkäsi, ks. uusin Tähtivaeltaja.

[Jukka Laine]

Cooken ja Amancion yhteys on siinä, että heidän piirrostyylinsä muistuttavat tv-piirrettyjen pohjalta tehtyjä sarjakuvia, jollainen oli 90-luvun puolivälin aikoihin suomeksikin ilmestynyt Batman-lehti.

Toisistaan nuo selvästi erottuvat, kuten myös varsinaisesta cartoon-tyylistä.