Luettua

[Lönkka]

Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.

[Curtvile]

Toisaalla naristiin juuri Vertigon Crime sarjan tasosta; Criminal pesee niillä lattiaa.

ja Scalped puhaltaa kuivaksi.

Itse olen kyllä Vertigo crimeenkin sangen tyytyväinen.

[Lurker]

Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa. Dekkarinlukijoita kaiketi yritetään saada sarjakuvahyllyn ääreen kirjakaupoissa. Hyvä tavoite.

[VesaK]

Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.

Tardi-sovitusta Manchetten trilleristä West Coast Blues on puolestaan kehuttu

[Tertsi]

West Coast Blues

Mulla on West Coast Blues.
Alku ja keskikohta kulkee kivasti,
mutta lopussa oli muistaakseni jotain lievää pettymystä aiheuttavaa.

[Curtvile]

Taitavat olla ranskalaiset tässä alkuperäisiä sylttytehtailijoita. Muutama vuosi sitten alkoivat julkaista ravakkaan tahtiin sarjakuvasovituksia dekkareista, mm. Donald E. Westlaken Kuumasta kivestä. Harmi kyllä se versio ei ollut kaksinen.

joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.

Vertigo crime takana on minusta ollut 100 bulletsin ansaittu suosio. 100 bulletsin lukijoista osa lukee santamiestäkin mutta kehtaan epäillä heidän olevan kokonaismassasta vähemmistö.
Kuuluva ja näkyvä yleisesti sarjakuvasta kiinnostunut vähemmistö mutta lukumääräisesti vähemmistö kumminkin.

[VesaK]

joo, unohdetaan 50-luvun jenkkirikossarjakuvat jotka pesevät koko ranskan uuden alloon ja pari muuta vesialuetta.

Noh, ei nyt niitä unohdeta. Siis unohdeta 1940/1950 vaihteen rikossarjakuvia jenkeissä. Sitten tuli Code ja poks.

Tarkoitin tätä Ranskan uutta uutta dekkari / sarjakuvasovitusten aaltoa. 1960-luvulla ranskikset tekivät (mitä kummallisimpia) versioita jenkkipulpista elokuviksi, nyt sitten sarjakuviksi.

[Lönkka]

Vertigo Crime taitaa muutenkin olla ihan tarkoituksella vähän semmoista perinteisempää, lajityypin tuttuja kuvioita noudattavaa kerrontaa.

Criminal onnistuu samassa kyllä tyylipuhtaamin.

Mutta ihan luettaviahan nuo Crimetkin ovat olleet ja Executor oli hyvä.

[Lurker]

Pride of Baghdad on Brian K. Vaughanin kirjoittama ja Niko Henrichonin taiteilema sarjakuva-albumi eläintarhasta vapauteen päässeen leijonalauman vaelluksesta Bagdadin "vapautuksen" aikana.

Ei eläimillä tietenkään ole monimutkaisia moraalirakennelmia ja sivistyssanoja vilisevää kieltä, mutta homma toimii silti. Kirjan kohokohtia on Tigris-joen varrella käyty keskustelu vanhan kilpikonnan kanssa, jossa muistellaan sotia Babylonin ajoilta lähtien.

Ulkoasu ja kuvasommittelu on tässä sarjakuvassa niin hienoa kuin olla voi. Tarina perustuu tositapahtumiin joten "happy end" ei toteudu. Eläinsadusta siirrytään tyylikkäästi realismiin, muttei sitä faabeliperinnettä silti kokonaan hylätä: "Taivas putoaa, taivas putoaa."

THE JOY OF PRIDE: VAUGHAN TALKS "PRIDE OF BAGHDAD"

[tolppis]

Pride of Baghdad on ihan sikahyvä. Parasta "Irak-käsittelyä" mitä populäärikyldyyristä löytyy.

[keijoahlqvist]

Emma Haapamäki arvosteli sarjakuvamuodossa Naama-kustantamon Suuren koirakirjan. Emu on jatko-opiskelija Limingan sarjislinjalla.

[Sanjo]

Tuli juuri luettua Pat Millsin ja Leigh Gallagherin Defoe, joka kokoaa kaksi ensimmäistä 2000 AD lehdessä julkaistua tarinaa albumimuodossa.

Sarjakuvan maailma on on outo häspäkkä jossa vuonna 1666 pudonnut meteoriitti on saanut aikaan epäkuolleiden kansannousun Night of The Living Dead ja Evil Dead leffojen hengessä, päähenkilö lanaa epäkuolleita epämääräisellä steampunk teknologialla ja sivuhenkilöiden kaarti on ilmeisesti aikakauden kuka on kukin friikkigalleria.

Pat Millsin Defoestaa tulee nostalgiset fiilikset miehen Nemesis The Warlockiin jossa myöskin kovat heebot pitivät poliittisia vakaumuksiaan selventäviä helvetin pitkiä puheita toisilleen kesken taistelua.

Jyrmy päähenkilö, eräänlainen Cromwellin pettämä esi-sosialisti ja uskonnollinen fanaatikko joka nyt työskentelee Kuninkaalle on aika paatoksellinen hahmo jonka luontoon nyt ei oikein päässyt kiinni, ehkä parikymmentä tälläistä läystäkettä myöhemmin Titus Defoe on muutakin kuin tyyppi tosi siistissä leveälierisessä hatussa joka rappaa zombeja seinille.

[Tertsi]

Ostin ja luin Kun oltiin Maakiesin.

Loistavasti piirretty. Ulkoasusta kymppi. Käsintekstauksesta vielä kympin päälle plussa.

Vitsit ei oikein iskeneet. Ehkä nämä olisivat toimineet paremmin muutaman vitsin ryppäissä esim. muun sarjakuvamatskun seassa (jossain lehdessä).
Mutta odotamme mielenkiinnolla Kumiorkun seuraavaa siirtoa.

[Petteri Oja]

Vitsit ei oikein iskeneet. Ehkä nämä olisivat toimineet paremmin muutaman vitsin ryppäissä esim. muun sarjakuvamatskun seassa (jossain lehdessä).

Kuten Viivi & Wagnerissa, jossa se ilmestyy? Tai siis ilmestyy vielä hetken kunnes lehti lopetetaan.

[tolppis]

Tuli juuri luettua Pat Millsin ja Leigh Gallagherin Defoe, joka kokoaa kaksi ensimmäistä 2000 AD lehdessä julkaistua tarinaa albumimuodossa.

Häpeäkseni täytyy myöntää että tämä jäi minulta kyllä kesken. Kuivaa näkkileipää