Luettua

[tolppis]

No niin. Tässäpä tätä kesän aikana kirjastosta lainattua ja luettua kamaa. Tänään palautan koko satsin Espooseen kirjastoon joten jos jotakuta kiinnostaa jokin näistä niin ei kun etsimään/varaamaan/lainaamaan. Yritän jokaisesta sanoa muutaman sanan, ikävä kyllä muisti on aika hatara joten mielikuvat joistakin näistä ovat jo hiukan haalistuneet:

The amazing Spider-man : Return of the Black cat / writers Joe Kelly, J.M. DeMatteis, Marc Guggenheim

- Jaa-a, tämä oli muistaakseni ihan jees. Suoraan sanoen en kauheasti enää tästä muista...

Superman & Batman vs. vampires & werewolves / Kevin Vanhook, writer ; Tom Mandrake, artist and cover

- Mielestäni aika tökerösti piirretty ja stoorikin oli hiukan höperöhkö.

X-men : Worlds apart / writer: Christopher Yost ... [et al.] ; penciler: Diogenes Neves...[et al.]

- Jäi se uusin tarina kesken, en pitänyt kuvittajasta. Lopussa oleva klassinen Claremontin & Byrnen stoori on ihan siisti (ja toki jo tuttu suomalaisesta X-menistä 80-luvulta).

The Hitman's daughter / John Wagner, writer ; Frazer Irving, artist

- Tarina oli kiintoisaa jatkoa Buttonman-saagalle mutta kuvittaja ei oikein Ransoniin verrattuna istu tähän Buttonmaniin vaikka ihan ok onkin.

The chill / writer: Jason Starr ; art: Mick Bertilorenzi

- Tässäpä ilkeä pikku sarjakuva, tykkäsin kovasti. Täytyypä etsiä Starrin romskuja käsiin. Kuvituskin rulasi.

Blazing combat / [story by Archie Goodwin ; art by Joe Orlando ... [et al.]

- Todella mainio kokooma legendaarisesta ja USA:n armeijan aikoinaan lyttäämästä sotasarjakuvan klassikosta. Tarinoiden aikajanatkin mukavasti vaihtelivat USA:n vapaussodasta Vietnamin sotaan asti ja jopa USA:n ja Espanjan välisestä vuoden 1898 sodasta (joka suoraan sanoen aivan outo tapaus meikäläiselle) yksi juttu. Parhaiten mieleen jäi Alex Tothin 1. maailmansodan kanadalaislentäjä-ässästä kertova stoori.

Terra Occulta / Warren Ellis, Jerry Ordway, David Baron

- JLA vs Planetary Elseworlds-stoori. Kummallisen suppea ja hutaisten tehty olo jäi tästä, pidempäänkin käsittelyyn olisi ollut aineksia.

Locke & Key : welcome to Lovecraft / written by Joe Hill ; art by Gabriel Rodriguez

- Tässäpä löytö! Sekoitus Moottorisahamurhaajaa&kummitustarinaa&perhetarinaa&dekkaria + yksi keskeinen hahmo joka toi mieleen ihan kauhuelokuva Ringin/Ringun. Kuvitus aiheutti hiukan närästystä mangamaisuudellaan kun selasin tätä kirjastossa mutta tarina oli niin mainio että kuvitukseenkin alkoi suhtautua myötämielisesti. Locken perheen edesottamuksien seuraamista täytyy ehdottomasti jatkaa ja ehkäpä jopa hankkia hyllyyn.

Sitten pari (jäi eri syistä tosin) kesken:

Johnny Cash, I see a darkness : a graphic novel / by Reinhard Kleist

- Yksinkertaisesti unohtui tämä Cash-elämänkerta lukupinkkaan. Täytyy lainata joskus uudestaan.

Dead irons / writer James Kuhoric; artist Jason Shawn Alexander

- Ja tämä ei vain maistunut, johtunee kuvituksesta joka toi mieleen lähinnä pimeässä huoneessa huonon taskulampun kera vaeltamisen...

[Tertsi]

Mike Dawson: Freddie & me,  A Coming-of-Age (Bohemian) Rhapsody
304 sivua. In english.


Oikein sympaattinen tarina. Pidin kovasti. En ole koskaan ollut mikään sen kummempi Queen-fani, joten tämä sarjakuva oli kyllä ihan avartavaa luettavaa.

Sarjakuvan keinot dawson hallitsee erittäin hyvin.
Piirrokset jokseenkin kökköjä, mutta sopivat omaelämäkerralliseen "päiväkirjamuotoon".

Olen kyllä sitä mieltä, että Dawson olisi voinut piirtää korvat yksityiskohtaisemmin. Nyt ne ovat kummalliset mikkihiirimäiset valkoiset alueet.

Kokonaisuutena miellyttävä lukukokemus, mutta tuskinpa tähän tulee enää uudelleen tartuttua, sen verran köyhää on opuksen visuaalinen anti.

Jos joku haluaa tämän ostaa, niin voin toimittaa kerran luetun kappaleeni vaikka Helsingin kahvilatapaamiseen tai saman kaupungin festareille. Hinta 10 euroa. Yksärillä voi lähestyä.

[Korro]

Luin äsken Dark Avengers:Moleculeman (Vol2).Omistan Vol1:sen myös ja olin ihan täpinöissäni jo ekoistanumeroista.Suosittelen lämpimästi,jos Egmont on yhtään hereillä niin näitä Suomeksi.Tuskin tulee mutta aina voi ehdottaa.
^^

[Lurker]

David Small: Stitches

Ensimmäinen lukureaktio oli, että kuinka joku voi kirjoittaa näin henk. koht. asioista, elämänsä kipupisteista, kaikkien nähtäväksi. Sitten tajuaa, kuinka paljon kirjailija on käynyt elämäänsä  läpi, kuinka hän on selvinnyt lopulta koko paskasta ja tehnyt siitä taideteoksen. Ei se mitään terapiaa ole ollut, olisi jotenkin vähättelevää väittää niin, vaan se on varmasti ollut jonkinlainen vapautus. Minä selvisin, kertoo kirjailijaminä.

Small on niin hyvä, jotta hänen romaaninsa kieli on yhdeksi sulautuneen tekstin ja kuvan summa. Sitä todellakin lukee kuin romaania; se on sarjakuvaa mutta sen unohtaa olevan sarjakuvaa. Stitches on rankempi kuin Bechdelin Hautuukoti, kun se lapsuus ja nuoruus nyt meni niin kuin meni. Mutta ei näitä mihinkään paremmuusjärjestykseen voi laittaa, tietenkään.  Eihän kenenkään elämä voi olla parempi tai huonompi kuin toisen.

Stitches-romaanissa on realismin kyytipojaksi kauhuelementtejä, kauhun lähettiläitä, vaikka itse elämä siinä sitä kauheinta on: taudit, mielisairaudet, kaiken muuttavat salaisuudet, ja se hirvein, arkeen jokapäiväiseksi pinttynyt ankeus ja ahdistus, kaiken tukahduttava epämääräinen huono olo.

Silti romaanin sävy on lopultakin toteava, ja asenteeltaan ällistyttävän rohkeuden ja voiman kuvaus. Ja joitakin ruutuja ei kerran luettuaan koskaan unohda...

[Mon of Olay]

Garth Ennis, Jagen Burrows: Crossed, Volume 1
Oikein hyvää kauhusarjakuvaa globaalista tautiepidemiasta, joka on muuttanut suurimman osan ihmiskunnasta psykoottisen ilkeäksi. Garth Ennis on vaihteeksi hiukkasen hillinnyt kiroilua ja sikailua keskittyen enemmän melankoliaan, ja lopputulos kuuluu lajityyppinsä kärkikastiin.

Evan Dorkin, Jill Thompson: Beasts of Burden Volume 1: Animal Rites
Oikein kaunista Eisner-palkittua kauhusarjakuvaa kotieläimistä, jotka selvittävät kotikaupunkinsa mystisiä ja groteskejakin tapahtumia.   

   

[tolppis]

Tämä olisi pitänyt tehdä aikaisemmin kun näistä jotain vielä muistin mutta tässäpä viimeisen kuukauden aikana luettua kamaa kirjastosta lainattuna. Tänään palautan nämä ja painavat ihan järjettömästi, lääääähhhh...

Yritän epätoivoisesti pinnistää muististani jotain sanottavaa näistä:

Dominic Fortune : It can happen here and now kokooma by Howard Chaykin et al.

- Chaykinin kulmikas, omaperäinen tyyli on ristiriitaisia tunteita herättävää. Toisaalta tarkkaa ja realistista, toisaalta tyyliteltyä. Tarina nyt oli sitä Natsit jaarin jaarin skeidaa mitä nyt suolletaan vähän väliä. Luin vain ekan stoorin, muut jäivät lukemati jo ajanpuutteen vuoksi (ja toka stoori oli hiukan...omituisen rasittavaa jo silmille fyysisestikin tihrustaa...). Yllättävän rohkeaa sinänsä vaikkei tietysti mitään Black Kissia ollutkaan.

Batman under the Cowl by Grant Morrison et al.

- Tarinakokoelma Battiksen uran varrelta kun Battiksena ollut joku muu kuin Bruce Wayne. Ihan ok mutta hiukan turhan sillisalaattimainen kokoelma.

Powers : Who Killed Retro Girl? by Bendis & Oeming

- Tarinan ratkaisu oli vähän "helppo". Lukenut tämän kai ennenkin. Hiukan haalea jälkimaku jäi.

Wolverine : Origins Dark Reign

- Rajua menoa raksalla sanoisin mutta olen tätä Wolvien nykysaagaa lukenut ihan kronologisesti ihan "pulpfictionisti" joten hiukan hämärtää lukukokemusta...

Wolverine First Class Class Actions

- Tämä oli kiintoisa tuttavuus, ns. vanhaan aikaan sijoittuvia erillis-stooreja. Kuvittajatkin olivat mukavan vaihtelevia tyyliltään. Nice one.

Batman R.I.P. by Grant Morrison, Tony S. Daniels et al.

- Outo sekamelska oli tämäkin ja roistokavalkadi oli aika...narrimainen...Olen sitäpaitsi nyky-Battiksenkin menosta ihan pihalla ja näiden kirjaston kokoomien varassa.

Captain America : Theatre of War by Paul Jenkins at al.

- Sivari kun olen niin tykkään kaikesta sotaisesta  Ihme sinänsä että Jenkins ei ole...jenkki. Sen verran paatoksellista osin oli tarinointi vaikka tykkäsinkin joistakin ideoista (esim. ekan stoorin "pelkuri", tokan stoorin "vihollis-sotilaskin on parhaimmillaan hengenheimolainen"-käsite).

Saapas nähdä mitä tällä kertaa sarjisosastolta bongaan, toivottavasti hiukan vaihtelevampaa kamaa kuin tämä satsi joka hiukan liiankin superheerosmainen.

[Michael Riddle]

Tolppis tuntuu käyttävän tismalleen samoja kirjastoja kuin minä valikoimasta päätellen. Noista itse valitsisin tuon Morrisonin R.I.P.:n vaikkei se olekaan mielestäni miehen parhaita Batmaneitä. Mutta hyvin perinteistä Morrisonia kaikessa omituisuudessaan. Mielestäni juuri jokin aika sitten alkanut tarinan jatko-osa on parempi. Morrisonin Batman on melkein kirjaimellisesti ihan eri universumista (miksei Morrisonin Batverseä ole laitettu vertailuun Millerin Batversen kanssa? Ovathan molemmat ison vision Batman miehiä). Mistään nykyisestä jatkumosta ei tuossa tarvii vielä tietää, jos ei tuota ymmärrä niin ei ymmärrä, mutta menepä yksikin numero eteenpäin, niin kiljut jo apua. Onneksi tosiaan on Kvaak auttamassa...

Tarina nyt oli sitä Natsit jaarin jaarin skeidaa mitä nyt suolletaan vähän väliä.

Kiva kuulla että joku muukin kuin minä on kyllästynyt natseihin. Mitä seuraavaksi? Natsit, vampyyrit, Dragonball Z, Turtlesit ja Batman samassa tarinassa? Minulla ei ole kyseisiä elokuvissa manian synnyttäneitä mitään vastaan, mutta liikaa on liikaa.

[bats]

Kommunistinen ja yleisesti Neuvostoliiton aikainen kuvasto on paljon esteettisempää ja kiinnostavampaa kuin natsien. Juttelin juuri tästä neuvostoliittokamankeräilijäenoni kanssa. Kommunistisen Venäjän alussa venäläiset taiteilijat olivat oikeasti innoissaan uudesta aatteesta ja taide kukoisti.

Kommunismissa on aina ollut hyvä pohja-ajatus. Se vetoaa ihmisten yhteisöllisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen eikä valtaan, voimaan ja vahvimman oikeuteen kuten natsien ideat.

Palatakseni aiheeseen kliseet ja aiheet niin Neuvostoliittoa ja puna-armeijaa pitäisi käsitellä paljon enemmän populaarikulttuurissa. Siinä on paljon osa-alueita täysin läpikäymättä ja niitä käytettyjäkin voisi esittää uudessa valossa. Natsit pois ja neukut tilalle. Natseista on tullut täysi klisee ja kliseestä kasvaa pikkukliseitä jotka ovat aina samassa sopassa natsien kanssa. Nahkabootsit ja -takit, natsikypärät, rytmikäs marssi, hakaristilippu, Hitler, kaasunaamarit, SS, natsisalaliittoteoriat.. Näitä riittää.

[Jukka Laine]

Kommunistit olivat niin klisee 50-60-luvulla, että se tie kuljettiin loppuun. Parodioita on ollut senkin jälkeen, kuten Teräsmies Punaisena Poikana. Mutta parodioitahan oli 50-luvullakin. Jos jostain saatte käsiinne Fighting American-kovakantisen niin saatte nauraa. Joe Simon ja Jack Kirby tekivät.

[Dennis]

Kaksi kauhusarjakuvakirjaa tai noh sinne päin!
Aloitetaan positiivisesti 

Marvelin Vamire Tales sarjakuvat koostetaan näemmä kirjoiksi, ykkösosa ilmestyi ja siinä on numerot 1-3 . Vampire Tales oli aika lyhytaikainen sarja vain 11 osaa ilmestyi 1970-luvulla. Lehdissä oli sekä sarjakuvaa että artikkeleita vampyyriaiheista mm leffoista.

Eka osa yllätti todella komeasti, ajan hammas on tietty purru, mutta kyllä nämä ovat jopa paikoin jänniä, piirrosjälki on loistavaa. Sarjiksissa on potkua. Suosittelen kaikille, jopa niille jotka ovat saaneet tarpeeksi torahampaista noiden telkkarin ja elokuvien teiniangstia pursuavien munattomien kuvastusten takia.

Kirjassa on 200 sivua ja painojälki on hyvää.

Tässä muutama linkki josta lisää tästä sarjakuvasta. Ekassa linkissä on listaa tekijöistä, ja paljon on laatutekijöitä ollut mukana aikoinaan.

http://www.tfaw.com/Profile/Vampire-Tales-Vol.-01-TPB___364464

http://en.wikipedia.org/wiki/Vampire_Tales

http://marvel.wikia.com/Comics:Vampire_Tales_Vol_1


Sitten se pettymys!

Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.

[tolppis]

Sitten se pettymys!

Creepy osa 6, odotin todella paljon tältä, mutta en saanut oikeastaan mitään irti tästä, monet sarjat olivat unettavia ja suorastaan tylsiä. Sarjan heikoin kirja. Toki kuvitus on laatua ja osin mestarillista, mutta ei tästä oikein jännitystä irtoa, ei edes nostalgia-lasit silmillä.

vink vink: Näitä Creepy-kokoomiakin löytyy pk-seudun kirjastoista  Notta eikun vaan lainaamaan (mulle olivat turhan painavia, skrivaan taas kun saan eilen londaamani luettua että mitä sitä taas tulikaan raijattua kotio)...

[Michael Riddle]

Parodioita on ollut senkin jälkeen, kuten Teräsmies Punaisena Poikana. Mutta parodioitahan oli 50-luvullakin.

Satiireja. Kun parodian aihe on poliittinen tai ammentaa huumorinsa todellisesta elämästä, se on satiirí. Teräsmies toimii Punaisessa Pojassa vain satiirin kertojana ja tarinan provosoivana vastakkain asettelua luovana symbolina ja deus ex machinana, mutta varsinaisena satiirin kohteena ovat kommunisit ja Amerikkalaiset kapitalistit.

[Tertsi]

Pravda, La Survireuse.
Legendaarinen Guy Peellaertin pop-taiteen muotokieltä hyödyntävä sarjakuva.
Kuvalliselta anniltaan kiinnostava ja jopa komeakin. Juoneltaan ihan tuubaa, joskin
jotain yhteiskuntakritiikkiä voi nähdä jos kuvittelee näkevänsä.

No, tällaisista lähtökohdista se eurooppalainen aikuisille suunnattu sarjakuva on ponnistanut.


  

[Lurker]

Criminalin eka kaari, Coward.

Tuossa joku valitteli Vertigo Crimen verenvähyyttä, niin tässä sitä ei ollut. Tarina oli väkevä. Ja ainakin minut tarinan psykologinen twist ending yllätti.

http://en.wikipedia.org/wiki/Criminal_(comics)
http://www.edbrubaker.com/

[tolppis]

No Brubaker on kyllä (rikos)tarinankertojana ihan omassa luokassaan! I think'o so anyway.