Luettua

[Antti Vainio]

Hellblazer:Fear and loathing
suunnilleen parasta teollisuussarjakuvaa. pitäisi kai olla joku suhde uskontoon että saisi kaiken mahdollisen irti Ennisin katolisista traumoista mutta mielikseen näitä lukee peruspakanakin. tarinan fasistit ovat juuri niin vastenmielisiä kuin ne ovat IRL

[Maso]

Viime viikolla tuli luettua Lucifer: Mansions of Silence, joka jatkoi teemaltaan ja laadultaan taattua Lucifer -linjaa sekä Transmetropolitan: One more time ja Tales of human waste. Nyt menossa Morrisonin Animal Man vol 1, joka vaikuttaa tosi hyvältä. Vol 2: ja 3:n jälkeen vihdoin Invisibles? Tai 1602 tai Smax tai Powers. Lone wolfistakin on lukematta vielä noin 11 tai 12 viimeistä osaa.

[Jukka Laine]

Suprnovalta olen saanut imuroitua lähes kaikki amerikkalaiset Batman-lehdet. Ennen numero sataa puuttui joku kymmenkunta lehteä mutta sen jälkeen on ihan kaikki. Olen nyt jossain numeron 290 paikkeilla, 70-luvun lopulla. Sitten tuleekin kohta paljon numeroita jotka olen jo lukenut.  Paketit ovat 25 numeron kokoisia, ettei pitäisi olla kenellekään liian suuria. Siitä vain imuroimaan lepakkohistoriaa. Bat-hevosen ja Batman Jonesin olemassaolosta en tiennytkään.

Batman Familyt sai myös, mutta onhan Lepis esiintynyt Detective Comicsissa, World's Finestissä ja Brave and the Boldissakin taajaan. Skannaisipa nekin joku.

[tolppis]

Jotain "asiallistakin" välillä.

Maalari ja Merirosvo

Pidin todella paljon tästä. Tarinassa, vaikka oli piirretty "hassusti" animaatiomaiseen tyyliin, oli jopa ripaus sukupuolielämääkin mukana. Historiallinen tarina merirosvojen messiin joutuvasta (pääsevästä?) "haluan olla Suuri Maalari"-tyypistä ja tämän hieman maanläheisemmästä rannalle ruikuttamaan jäävästä (lue: vahingossa jätetystä) morsmaikusta oli aivan mainiosti kehitelty. Jossain määrin piirrostyön aiheuttamat fiilikset olivat hieman Tyttö ja Helmikorvakoru elokuvan aikoinaan aikaansaaman tapaisia. Vaikea selittää. Hyvin rauhoittava sarjakuva. Odotan jatkoa innolla.

Palestiina (50 % luettu)

Lisää positiivisia yllätyksiä. Sacco on laittanut todella itsensä ja ennen kaikkea rehellisen oloisesti tunteensa peliin tätä kirjoittaessaan. Osa Saccon kommenteista näkemästään ja kokemastaan kun on aika...omahyväisiä? Piirrostyö oli jotenkin Peter Baggen mieleen tuovaa, ilman kuitenkaan kyseisen kaverin harrastamia anatomisia liioitteluja. Vaikka perustaltaan Saccon sympatiat ovat selkeästi palestiinalaisten puolella, hän on myös sisällyttänyt kirjaan ne tapahtumat jotka eivät välttämättä anna kaikkein mairittelevinta kuvaa palestiinalaisista - jos ajattelee mustavalkoisesti että KAIKKI palestiinalaiset ovat samanlaisia. Mielenkiintoinen kirja (enempi tämä kirja on kuin sarjakuva) jossa on kyllä niin paljon pureskeltavaa tällaiselle tavalliselle sukankuluttajalle että ei sitä voinut ihan kertalukemalla kahlata läpi. Ajan myötä saanen luettua ehkä piakkoinkin.

I am Legion (myös 50 % luettu)

Tästä on vielä tarinasta vaikea sanoa mitään kun on lievästi yllättävänkin sekava vaikka näyttää päällepäin tavalliselta "natsit-ovatkin-avaruusolentoja-tai-jotain-muita-kummia-otuksia"-tarinalta. Kuitenkin näyttää siltä että tähän stooriin on sisällytetty hieman enemmän ideaa (vaikken kyseistä ideaa ole vielä siis aivan hahmottanut). Kuvitus on siistiä kuten Cassadayn (meniköhän tuo nyt oikein) aina.

Sellaista tällä kertaa.

[Veli Loponen]

Justice League Amer--Antarctica annual 4 (1990)
Kirjoittanut: Keith Giffen ja J.M. DeMatteis
Piirtänyt: Mike McKone ja Bob Smith

Ostin tämän eilen divarista, kun halusin verestellä vanhoja muistoja.
Tarina alkaa erikoiseen tapaan työvoimatoimistosta, jossa Epäoikeuden Puolustajien johtaja Majuri Mullistus ja hänen apulaisensa Iso Herra jonottavat työnhaun jonossa. Pian he huomaavat yllätyksekseen, että viereisessä jonossa jonottaa myös Epäoikeuden Puolustajien jäseniä, Liimamestari ja Kellokuningas. Herrat lyöttäytyvät yhteen ja Majuri Mullistus pitää kohtaamista kohtalon vihjeenä: Epäoikeuden Puolustajien pitäisi tehdä vielä yksi onnistunut keikka ja sitten vetäytyä ansaitulle eläkkeelle. Pian kärisivälliset jonottajamme pääsevät työkkärin luukulle, jossa virkailijana onkin viides Epäoikeuden Puolustajien jäsen, Mahtava Bruce, Majuri Mullistuksen henkilökohtainen avustaja. Tämä kohtaaminen tietenkin todistaa Majuri Mullistukselle, että kohtalo ehdottomasti haluaa Epäoikeuden Puolustajien menevän jälleen yhteen. Muut suostuvat lopulta ja porukkaan haetaan vielä kuuden entinen jäsen, erään vanhan rikkaan rouvan palvelijaksi pestattu, Multimies.
Kaikki on siis valmista ja suunnitelma laaditaan ja Epäoikeuden Puolustajat murtautuvat yön turvin Sundrien Metropolitan museoon. Paljastuukin, että museossa on käynnissä panttivankidraama ja jollakin konstilla Epäoikeuden Puolustajat päihittävät terroristit ja pelastavat kaikki panttivangit. Turha varmaan sanoakaan, että Epäoikeuden Puolustajista tulee välittömästi kaiken kansan rakastamia sankareita.
Tästä innostuneena sankarimme päättävätkin lyödä sankaritouhuilla rahoiksi ja menevät Oikeuden Puolustajien rahamiehen, Maxwell Lordin puheille ja pyytävät häntä ottamaan heidät Oikeuden Puolustajiin.
Marsilaisen Ihmismetsästäjän vastalauseista huolimatta Maxwell hyväksyy ehdotuksen (sillä onhan tämä hyvä tapa saada mainitut herrat pois silmistä sinne, missä he eivät voi tehdä vahinkoa) ja Antarktikan Oikeuden Puolustajat (mitäs hauskaa siinä on, onhan Amerikalla ja Euroopalla tässä vaiheessa vielä omat ryhmänsä, joten miksei tämäkin manner voisi saada osaansa sankareista) näkevät päivänvalon. Joukkoa vahvistetaan vielä kahdella jäsenellä G'Nortilla ja Purppuraratsastajalla.
Tästä alkuasetelmasta (kuvaamani asiat tapahtuvat ensimmäisillä 16 sivulla tässä n. 55 sivuisessa lehdessä) lähdetään sitten liikkeelle ja uutukaiset sankarit kohtaavat heti uransa aluksi äärettömän tylsyyden ja vaaralliset, verenhimoiset tappajamutanttipingviinit.

Pidin siis kovasti lukemastani ja kannattaa lukea muidenkin. Jos ei tätä löydä, niin sitten niitä Teräsmiehessä julkaistuja tarinoita.

[Jukka Laine]

Liimamestari?

Ei Gluemaster vaan Cluemaster. Heppu on esiintynyt suomenkielisessä Batman-sarjakirjassakin.

Siis Vihjemestari.

[Veli Loponen]

Liimamestari?

Ei Gluemaster vaan Cluemaster. Heppu on esiintynyt suomenkielisessä Batman-sarjakirjassakin.

Siis Vihjemestari.

Aivan. Kiitos korjauksesta. Mulla oli mielessä yks toinen tyyppi, jolla on pyssyt joista se ampuu liimaa ja sekoitin sen tähän. Ja se liimapyssymies taitaa olla Marvelin roistoja. Oli Marvel 6/88:ssakin...

[Jukka Laine]

Niinpä: Paste-Pot Pete josta tuli sittemmin Trapster. Suomeksi Ansamies.

Essential Human Torchissa näin ensiesiintymisensä ja ihmettelin miksi hän oli tuolloin taiteilijatyyppi baskerissa ja pujoparrassa.

[Jukka Laine]

Uudessa Batman-kokoelmassa "War Drums" Vihjemestarin TYTTÄRESTÄ tuli uusi Robin. Edellisen Robinin Tim Draken tyttöystävä.

[Anonyymi Jaarittelija]

Uudessa Batman-kokoelmassa "War Drums" Vihjemestarin TYTTÄRESTÄ tuli uusi Robin. Edellisen Robinin Tim Draken tyttöystävä.

DC Comicsin hiljattain julkaiseman "ensyklopedian" perusteella kyseinen hahmo on kokemassa saman kohtalon kuin Jason Todd aikoinaan...

[Anonyymi Jaarittelija]

Jos ei tätä löydä, niin sitten niitä Teräsmiehessä julkaistuja tarinoita.

Saisinpa jostakin käsiini ne Adam Hughesin kuvittamat Justice League America -lehdet, joita ei ilmeisesti koskaan olla julkaistu kokoelmana, vaikka kysynnästä olisi tuskin puutetta...

[Jukka Laine]

En Hughesista niin tiedä mutta kirjoittajat Giffen ja deMatteis olivat hulvattomimmillaan noissa.

[Tertsi]

Franquinin Tronches à gogo sapui postissa tänään.


Häneltä jäi kyllä paljon tekemättä, eli meni pois aivan  liian aikaisin.  
Inspiroivien hahmoluonnosten määrä on näköjään loppumaton.

Eikä pöllömpi karikatyristikään tämä Franquin. Jos Monstres 2 on loppuunmyyty, ostaisin tämän opuksen.

Laajentaa kuvaa F:stä aika lailla monipuolisempaan suuntaan.

Huba, huba, hop!

[Tertsi]

Onko kukaan lukenut Natasha: Kivinen meri -albbua.
Ollut kuulemma myynnissä jonkin aikaa...


EDIT: sattui surffatessa tällainenkin silmään:
http://www.walthery.com/

[Veli Loponen]

Rupesin lueskelemaan Irv Novickin Teräsmiehiä ja törmäsin Lepis-jatkikseen, joka julkaistiin Teräsmiehissä 8-9/84 (Detective Comics #527).
Luinpa siis senkin.

Detective Comics #527 (Lepakkomiehen viidessadas)
Tarina Gerry Conway
Kuvitus Don Newton ja Alfredo Alcala

Jo heti ensimmäisellä aukeamalla tulee mieleen DC spesiaalissa pyörivä HUSH-jatkis, joka oli viime vuonna jonkinlainen jymymenestys. Tässä ensimmäisellä aukeamalla nimittäin poseeraavat liki kaikki Lepakkomiehen vastustajat vuosikymmenten varrelta. Kyseessä on siis juhlanumero, jossa Lepakkomies saa vastaansa melkein kaikki vihulaisensa kerralla.
Lyhyen alkujohdannon jälkeen selviää, että Jokeri kutsui tämän rikoskatraan koolle estämään tappaja-Crocin suunnitelmat. Croc aikoo nimittäin nitistää Lepakkomiehen ja sehän ei sovi Jokerille. Hän haluaa tehdä lempi lepakostamme selvää ensin. Siksi siis oli tarpeen koota alamaailman kerma ja kyhätä kokoon vuosisadan juoni.
Tarinaa lukiessa HUSH-jatkis tuli yhä uudelleen mieleen. Sen lisäksi, että rikolliskööri on likipitäen sama kuin HUSHissa, on myös Lepakkomiehen avustusporukka lähes sama. Huntressia ei näy, mutta tilalla on Talia, joka esiintyy uusimmassa DC spesiaalissa. Lepistä auttaa auliisti myös Kissanainen. Tukijoukkoihin kuuluvat myös Robin (Dick Grayson) ja Lepakkotyttö (Barbara Gordon, joka HUSHissa esiintyy nimellä Oraakkeli). Yllätysvierailun tekee Jason Todd, joka taitaa tehdä myös debyyttinäs supersankaritouhuissa.
Kaiken kaikkiaan tämä kokonaisuus on vauhdikas ja luettava ja ennen kaikkea viihdyttävä Lepakkomiehen uran merkkipaalu. Ja kun HUSHiin tätä olen vertaillut, niin täytyy sanoa, että tämä on parempi. Ei sillä, että HUSH olisi huono (se on Lepakkomies-tarinaksi ihan kiva), mutta tämä on parempi. Kirjoittajan ei ole tarvinnut sortua jankkailuun ja turhaan tilan tuhlailuun kuten HUSHissa.
Bonuksena Teräsmies 8/84:ssä on ihka ensimäinen Teräsmies seikkailu. Sitä en tosin tällä kertaa lukenut.