Luettua

[Jukka Laine]

Diggaan Billie Holidaytä kuten myös Munozia ja Sampayota. Silti yhdistelmä tökki.

Ja Humberto Ramos sopi hyvin Impulseen muttei Hämikseen. Impulse oli mainio lehti, tri Doom suosittelee.

[Steikki]

Sivistin itseäni ja luin Will Eisnerin "Myrskyn silmään". Ensimmäinen kosketus kyseiseen sarjakuvantekijään ja on myönnettävä että kannatti tutustua. Sarjakuvaan on mahdutettu paljon asiaa. Erityisesti takaumien käyttö viehätti.

Myös Bill Wattersonin "Lassi ja Leevi: Sunnuntaisivut 1985-1995" on ollut luettavana. Tässä pääsee tutustumaan sekä alkuperäisiin mustavalkoisiin englanninkielisiin versioihin ja valmiisiin suomenkielisiin versioihin. Lisäksi tekijä on kommentoinut strippien syntyä/ sisältöä yms.

[Markku Myllymäki]

Tällä kertaa lueskelin suomalaista sarjakuvaa. Nämä olivat ne paremmat.  

Sarjari #63: Pajunköysi

Tässä Sarjarissa oli monta hyvää tarinaa.  Tiitu Takalon tuotokset, "Yhden illan huijaus" ja Pauli Kallion kanssa tehty "Luonnon suuri vitsikirja", jäivät mieleen hyvinä juttuina. "Ison huijaus, pienen puijaus", Juha Korhosen sarjis, keskustelee uskonnollisista teemoista aika kipeästi. Ja koko komeuden kruunaa P.A.Mannisen Kapteeni Kuolio-tarina "Ulkoavaruuden ihmissusiyllätys". Manninen on erinomainen tarinankertoja, jota lukisi albumimuodossakin...

Tiitu Takalo: Tyhmä tyttö

Tämä oli naisnäkökulmaa ja parisuhdejuttuja hyvällä piirrostyylillä. Olisi hauska nähdä Takalolta pitempikin tarina, nämä olivat lyhyitä. Mutta kerrassaan hyvää sarjakuvaa.

Kaltsu Kallio: Menisit töihin

Kaltsun kaljanhuuruisia muisteluksia. Piirrostyyli on oikeasti hieno. Yksinkertaista ja sympaattista jälkeä. Tämä oli vahan sellainen "kurkistele Kaltsun elämää avaimenreiästä" trippi. Eli Takalon vastapainoksi miesnäkökulmaa.

Älppäri

Monenlaisia sarjakuvia rock-musiikin innoittamana. Onneksi musiikki ei ollut liian suuressa osassa. Monia erilaisia tyylejä jotka antavat paljon. Hyvä kokoelma. Erityisesti on mainittava Mika K. Saarelaisen "Pelko iskee" -- todella hieno sarjakuva.

Kari Sihvonen: Soosi

Sihvonen on ollut jo tämän 2001 ilmestyneen lehden aikaan todella hyvä piirtäjä (vaikka ei lähelläkään viime aikojen tasoa). Piirrosjälki on hienoa, tarinat ovat sitten vähän outoja.

Kersantti Napalm: Burnout

Noh, tämä ei ole puolueeton analyysi -- minä olen jo Napalm-fani. Kerrassaan hienoa jälkeä, piirrostyylit senkun paranevat. Sirpaleinen episodirakenne sen sijaan ei ole muuttunut mihinkään, mutta toisaalta, se alkaa olla jo Napalmin tavaramerkki. Kipeä asenne ja vauhdikas mättö pääosissa -- hyvä lisä mainioihin Napalm-tarinoihin. Suomalaisen action-sarjakuvan kärkisijalla yhdessä Teräsliljan kanssa.

[Lurker]

Lee Falk's MUSTANAAMIO 24/2004 oli taas melkoisen hieno pläjäys.

"Vuosi 1: Samaa verta" historiallisessa seikkailussa on paljon merirosvonaisia, jotka juoksevat rinnat paljaina nännit nöpöttäen. Mustanaamion seikkailut ovat (köh, köh) muuttuneet paljon vuosien myötä. César Spadari taitaa tyylinsä...

Seuraavassa numerossa muuten seikkailevat Linda & Valentin tarinassa "Isännän linnut", tiedoksi niille, jotka keräilevät Valeriania mutta eivät enää albumeja mistään löydä.

[Tertsi]

Joonas (2004):
Suomalaista kulttuurihistoriaa!!!
Tarinat ovat kaltaiselleni kiireiselle nykylukijalla hieman  hidastempoisia, mutta tekoajankohta ja sanomalehtistrippimuoto selittävät asian. Tapahtumia ja romantiikkaa riittää vaikka huru mycky.

Suosikkini on Joonas Pariisissa. Koukku-Kallea en lukenut, koska olen lukenut sen jo monta kertaa aiemmin. Vaikka onkin hyvä stoori.

Intia-seikkailu on hiukan vanhentunut, mutta ainakin itse löysin mukavaa ajankuvaa ja ajatusmalleja 50-luvulta.  Ja ongelmat alkavat Tukholmasta, mahtavaa!!
Ovat mahtaneet silloiset lukijat odottaa vesi kielellä aina seuraavan päivän strippiä. Ja huuli pyöreänä lukeneet sitä.

Ei ihme, että sarja on ollut suosittu!

Joonas Pariisissa muistuttaa juoneltaan erästä toista Joonas-tarinaa, mutta on ihan veikeä juttu. Lukija ihmettelee koko ajan, että mitäs tässä nyt oikein on tekeillä ja missä mennään. Suomipoika suuressa maailmassa ja lompakko kateissa.


Vedenalainen kaupunki sijoittuu jo "moderniin maailmaan". Joonaksen ulkonäkökin on virtaviivaisempi. Maailman saasteongelmaa käsitellään. Tyylikäa lopetus legendaariselle sarjakuvalle!

Se, mikä minusta on mukavaa ja suomalaista näissä Joonas-tarinoissa on, että koko ajan ollaan hieman kieli poskessa. Ei ole pullistelevaa ja ryppyotsaista sankaria, joka jyrää kaikki mennen tullen. Vaikka tarvittaessa Joonaksenkin nyrkki puhuu omaa karua kieltään .

Piirrokset ovat, totta kai, hienoja. Todella elegantteja (siveltimen?) piirtoja ja tarkoituksenmukaista ja tehokasta mustan käyttöä. Ja huomaamatonta, ei ole kikkailun makua, paitsi hyvin harvoin. Aina ei anatomia ole ihan kohdallaan, mielestäni, mutta se ei menoa haittaa! Vastapainoksi moni ruutu on onnistunut todella upeasti! Ja olen aina  ihaillut
 Joonaksen kykyä piirtää ihminen ja varsinkin korva takaapäin! Ei ole ainakaan itselleni ollut helppoa!
Toivottavasti uusia seikkailuja on julkaisusuunnitelmissa tulossa lisää!?

Ostakaa ja lukekaa!


EDIT: Tuli mieleeni, päähäni pälkähti: Olisi mahtavaa, jos joku tekisi Joonaksesta haastattelukirjan. (vrt, Numa Sadoul: Hergé, Franquin, Gir,Tardi)

Varmaan olisi jos jonkinlaista tarinaa ja tapahtumaa kerrottavana. Mausteeksi sekaan pikkasen kuvia ja se on siinä! Tässä yksi varma ostaja.

Jokinen, pistäpä toimeksi!  

[Jukka Laine]

Heikki Jokisen "Joonas, sarjakuvantekijä" on olemassa jo. Ei kai tuo mikään harvinaisuus ole.

Ostin tuon uuden kirjan mutta en ole ehtinyt lukea koska ostin viime viikolla 25 muutakin uutuusalbumia. Muistan kyllä Vedenalaisen kaupungin jo Koti-Postista. Harmitti aikoinaan kun sarja loppui.

[Tertsi]

Joonas-sarjakuvantekijä sisältää paljon kuvia ja aika vähän tekstiä.

Tarkoitin enemmän perinteisen kirjan oloista teosta. Kuvia vain piristeeksi.

[Tertsi]

Luin Modesty Blaise 13 -kirjan på svenska, naturligtvist.

Romeron heikkouksista huolimatta homma toimii hyvin. Kiitos O'Donnellin huolellisten käsikirjoitusten. Onhan tämä kirja todellakin jo vanhan kertausta, mutta pidin silti.

Tässä on viimeiseksi jäänyt MB-strippitarina, "Zombie".

Sitten on vielä lopuksi tilaustyönä Agent X9-lehteen tehty tarina. Perus 0'Donnellia. Sivukokonaisuuksissa näkyy Romeron heikkous sommittelijana. Raskaslukuista, jäi kesken.

[Steikki]

Art Spiegelman: Maus - Selviytyjän tarina

Tämä kolahti ja kovaa. Historian tapahtumat onnistutaan kuvaamaan hienolla tavalla. Myös ihmisten korvaaminen eläimillä on ollut toimiva ratkaisu, tosin kissaihmisiä ei välttämättä miellytä. Kahta rinnakkaista tarinaa on jännittävä seurata eivätkä ne syö toisiltaan tilaa kokonaisuudessa. Piirrosjäljessä en ole asiantuntija, joten tärkeintä on aina se, että kuvitus miellyttää silmääni ja Mausissa asian laita on juuri näin.

Petri Hiltunen: Ontot kukkulat

Mielenkiintoinen sekoitus Hiltuselta. Tarina yhdistelee monia elementtejä ja kuvitus on tuttua Hiltusta.

Bill Watterson: Lassi ja Leevi 10-vuotisjuhlakirja

Kokoelma Wattersonin valitsemia strippejä, joita hän myös kommentoi. Stripeistä avautuu paljon uutta, kun tietää tekijän intention. Toisaalta liika tieto tarinan taustasta saattaa viedä lukuilosta jotain poiskin.

G. Ticci: Kaukomaille (Tex Willer 12-15/1982)

Pitkästä aikaa tuli tartuttua vanhaan kunnon Tex
-seikkailuun. Tarinassa viehättää se, että se tapahtuu Texille eksoottisessa ympäristössä, Väli-Amerikassa. Ticcin piirrosjälkeä on myös miellyttävä katsella.

[Tertsi]

Eilen saapuivat postissa:
Le monde de Franquin: Catalogue de l'exposition
Le monde de Franquin: Album

Näyttelyluettelossa on paljon ainakin itselleni tuntematonta Franquinia. Tekstipuolesta en osaa sanoa mitään, kun en ole kuin katsellut kuvat.

Albumiin on koottu näyttelyssä esiintyvien laitteiden ja eläinten esiintymiset sarjakuvien sivuilla. Ilmeisesti väritetty uudelleen ja painettu todella hyvin. Tulisipa Pikot ja Fantasiot kunnolla painettuina uusintapainoksina, kuten taannoin Nifflé-edtionsilta (oli tosin mustavalkoisena) .

Amazonilla näyttäisi olevan ostosmäärästä riippumaton ilmainen kotiinkuljetus joulun alla. Koskeekohan myös Suomeen tilattavaa tavaraa?


Odottelen vielä ennen joulua Les années Franquin -kirjaa.  

[Markku Myllymäki]

Tuli luettua Minä, Lewis Trondheim ja Laikku 04, joka on Pauli Kallion omaelämänkerrallisia sarjakuvanovelleja. Vaikka Trondheimin tuotos oli selkeämpi kokonaisuus, minun mielestäni pisteet menivät Kalliolle. Varsinkin aikuisiän tarinat Laikussa olivat rautaa.

Mutta kumpikin kannattaa lukea.  

[Tertsi]

www.mammila.fi

mahtava albumi!!!!!!!!!

Ei riitä sanat kertomaan!

Jännittävä, inhimillinen, koskettava. Ja paljon muuta.

Multa meni vähän ohi, että miten se Rönkä oikein sai
ne Santasten rahat. On tuo pankkihommeli sen verran vierasta.

[Jukka Laine]

"Konsulttifirman" pesemätöntä rahaa joka piti siirtää monen mutkan kautta Santasten tilille mutta viimeinen siirto ei sitten onnistunutkaan.

[Tertsi]

Kiitos!
Olisi ollut mielenkiintoista lukea useammankin sivun verran tuon rahan vaiheista.


Rahanpesusta puhutaan paljon, mutta yhtään konkreettista, havainnollista esimerkkiä ei ole silmiini sattunut.

Miksi sen firman nimi muuten oli Tr. Önkä? Sattumako vain vai Santasten huumoria?


Yks entinen kaveri oli aikoinaan Helsinkiläisessä asianajotoimistossa töissä, joka tutki jotain hämäriä tilisiirtoja.
Sanoi, että he tietää, että väärin on menetelty, mutta todistamisessa on hitonmoinen homma!

EDIT: Syrjäsellä tarkoitin TIETENKIN Santasta!!!!!!!!
Virhe korjattu!!!!
Hävettää      

[Tertsi]

Oli todella mielenkiintoista lukea, miten EU-tason toimet kohtaavat Suomi-(Mämmilä-)tason.