Opetusmateriaalit

[Reima Mäkinen]

Ei oikein löytynyt osastoa tälle. Ajattelin kuitenkin panna tämän tänne materiaaleihin, kun moni piirtäjä kuitenki myös opettaa.

Halusin hieman tilittää siitä havainnostani että yliolanheittäjä on näköjään nyt historiaa. Ainakin opetuskäytössä. Aika monessa oppilaitoksessa nämä apparaatit vetelevät viimeisiään, jos niitä enää edes mistään löytyy.
Sinänsä harmi, sillä kehityksen huipulla olevien digivimpainten (dokumenttikamera ja dataprojektori) resoluutio riittää juuri ja juuri toistamaan piirrokset mössönä ja jopa muutaman ruudun kerrallaan. Eli jos haluaa jotain painettua sarjista oikein demota, pitää kurssille roudata varsinainen julkaisu tai ainakin kopio siitä paperilla.

Konkreettisesti asia näyttäytyy myös siinä että nyt mun pitää vissiin kantaa roskiin noin 10 kiloa kalvokopioita ja alkaa skannaileen matskua. Jos kun menen vielä opettamaan. Toki mulla aika paljon onkin jo digitoituna, mutta sinänsä tyhmää tehdä samaa hommaa kolmannen kerran. (Aloitin diojen kanssa  ) Sitäpaitsi inhoan kuvafilejen laittamista esitysjärjestykseen. 

[Jari Lehtinen]

Kehtaanko sanoakaan käyttäväni innolla 4 gigatavun muistitikkua. Nykyään saa vetoisempiakin tikkuja ja tämä alkaakin olla jo liian pieni. Dokumentääri- ja näytefilmit kulkevat sitten dvd:llä.

Hivenen epäselväksi jäi, mitä tarkoitettiin juuri ja juuri näkyvällä mössöllä. Muistikuvani piirtoheittimistä ovat yksinomaan masentavia. Hyvällä tuurilla piirtoheittimen kuva oli maksimissaan jopa puolet kankaasta, ja alarivi jäi aina jonnekin kätköön. Hyviin tapoihin kuului että luennoitsija kysyi "näkyykö tämä kaikille", mihin vastattiin aina "EI!", mihin luennoitsija vastasi nostamalla kalvoa 0,01 senttimetriä ylöspäin ja sanomalla "no yritetään nyt pärjätä". Värillisiä kalvoja en ole koskaan nähnyt, mutta kyllä niitä jostakin jollain koirankujeella sai.  

Videotykin kanssa ei koskaan ole ollut tällaisia ongelmia.

Toinen etuus. Nykyään oppilaitoksen koneessa on useasti internet-yhteys, joka jopa toimii. Sillä kun kaivaa netin kätköistä valaisevaa materiaalia tykillä kankaalle ammuttavaksi, ei tarvitse edes kuljettaa kaikkea fyysisesti mukana.

[[kivi]]

Halusin hieman tilittää siitä havainnostani että yliolanheittäjä on näköjään nyt historiaa. Ainakin opetuskäytössä. Aika monessa oppilaitoksessa nämä apparaatit vetelevät viimeisiään, jos niitä enää edes mistään löytyy.
...
nyt mun pitää vissiin kantaa roskiin noin 10 kiloa kalvokopioita ja alkaa skannaileen matskua. Jos kun menen vielä opettamaan.

Laita USB-nettikamera esim pöytä-mikrofonitelineeseen kiinni niin saat kätevän episkoopin, jonka alle voit laittaa valkoiselle alustalle vanhat kalvosi, ja presto! ne heijastuvat digiscreenille.

T: Niksi-Pirkka

[Reima Mäkinen]

Hivenen epäselväksi jäi, mitä tarkoitettiin juuri ja juuri näkyvällä mössöllä. Muistikuvani piirtoheittimistä ovat yksinomaan masentavia.

Tarkoittaa että tykillä näkyy kerralla noin kaksi sarjakuvan ruuturiviä, jos haluaa että tekstikin erottuu.
Kuten mainitsin, molemmilla tekniikoilla (kalvo, videoprojektori) on puolensa. Kalvot sopii mustavalkoisille sivuille ja projisointi värien esittelyyn, projektori luentosaliin, kalvonheittäjä pieneen improvisoituun luokkahuoneeseen jne.
Ja kyllähän tietenkin dokumenttikameroiden ja tykkien resoluutio sekä valovoima paranee, tosin tuskaisen hitaasti. Mielipiteeseeni vaikuttaa tietenkin omat kokemukset vaikkapa sähköpiuhojen kanssa (joita digisysteemissä on vähintään kolminkertainen määrä) ja se miten on tottunut tunteja pitämään. 

Enkä minäkään kalvojen roudaamisesta ole mitenkään nauttinut. Vanhat diat silti vielä säästän.