Vanhaa kauraahan tämä on, mutta vasta nyt sain arvostelun kasaan tästä viime vuoden helmestä.
Teksti kuvineen löytyy myös blogistani,
Routakodosta.
*****
Fasilitaattori 1: Maailmankaikkeuden vaarallisin miesKirjoittaja:
Otto SinisaloPiirtäjä:
Rami RautkorpiZum Teufel, 2011
ISBN: 978-952-5754-34-6
Vaviskaa, kansalaiset! Jossain maailmankaikkeudessa vaeltaa Placentia Van Lionus, mies, joka tunnetaan myös nimellä Fasilitaattori, mies, jonka Jälkihegemonian virkamieskunta on julistanut historiansa kaikkein vaarallisimmaksi kohteeksi. Vaaralliseksi häntä ei tee mahtavat kyvyt, käsittämättömät voimat tai apokalyptinen aseistus. Ei, hänen suurin aseensa on oma, itsenäinen suunnitelma, jota hän edistää kaikin keinoin. Hän metsästää jumalia.
On aina ilo lukea avaruusoopperaa, josta ylimääräinen höttö on ymmärretty pusertaa pois. Sinisalon ja Rautkorven Fasilitaattori on suorastaan tiivistämisen riemujuhlaa. Tätä tunnetta tukee niin tiukka käsikirjoitus kuin valittu sivukoko. Albumilla on enemmän leveyttä kuin korkeutta ja se rytmittää tarinankerrontaa aivan toisella tavalla kuin perinteisempi A4-mallinen sivutus. Muutenkin minimalistista tarinaa pätkivät muutamat väliepisodit, joilla taustoitetaan paria henkilöä yksittäisillä välähdyksillä näiden menneisyydestä.
Tarinankerrontaa en voi luonnehtia kuin sanalla mestarillinen. Lukija paiskataan keskelle outoja termejä vilisevää toimintaa, minkä vuoksi albumin voi huoletta lukea läpi kymmenen kertaa kyllästymättä. (Tämä on testattu aidoissa ihmiskokeissa, joilla ei ollut Jälkihegemonian siunausta.) Paljon paljastetaan, jotta mielenkiinto ei lopahda, mutta paljon jätetään myös paljastamatta, jotta mielenkiinto virittyy koko ajan uudelleen ja uudelleen. Haamuälyjä! Mesotekia! Taudin veljeskunnan Suurtartuttaja! Fasilitaattorin maailma on selvästi laaja ja syvä ja sen historia kutkuttava.
Yleensä kiinnitän huomiota vähemmän kuviin kuin dialogiin ja kokonaisjuoneen, minkä toki tyhmäksi myönnän, sillä juuri kuvakulmat, tekstiä tukevat ilmeet ja koko kerronnan rytmitys tekevät tarinasta sen mikä se on. Siltikin Fasilitaattorin kuvat pureutuivat omien psyykkisten vajaavaisuuksieni lävitse ensimmäiseltä sivulta alkaen. Van Lionuksen maaniset silmät, Eisenholmin ehdoton jykevyys, Steinbrennerin kasvoilta huokuva vakaumus. On se niin, että hyvä kuvitus hyvässä tarinassa on enemmän kuin osiensa summa.
Harvinaista raakuutta osoittaa se, miten pahasti Fasilitaattorin tarina jää kesken. Tai saatiinhan eräs episodi loppuun, mutta kaikki ne pöyristyttävän järisyttävät käänteet, joista tässä albumissa tuskin uskalletaan vihjailla, ovat tulevien teosten täytettä. Toivoa vain sopii, että kaupalliset reaaliteetit puoltavat lisäosien ilmestymistä. Sillä jos näin ei käy, ainoaksi keinokseni jää Sinisalo-Rautkorpi-kollektiivin kidnappaaminen ja lukitseminen eristyskammioon, kunnes eepos on valmis. Tämä on virallinen varoitus Jälkihegemonialta.
Kirjoittaja