Tintti

[VesaK]

Päh, miksei meillä julkaista Tinttejä tämmöisinä taustoitettuina "Young readers editioina!!!

http://shop.tintin.com/b/3400354011

[Pässi]

Miksi pitäisi?

Ovat taustoittaneet väärät albumit. Vai eikö muka neuvostoseikkailu sovi nuorille lukijoille?

[Jukka Laine]

Minusta olin itse nuori lukija kun löysin Tintin vuonna 1970 kirjastosta, eli Lento 714 siellä oli. Itse asiassa olin silloin 7-vuotiaana jo varma että olin lukenut Tinttiä ennenkin ja olin varma että siinä oli merirosvoja.

Se oli tietysti 'Sarviaisen' salaisuus ja sen takaumaosuus. Olin silti varma pitkään että kyseessä oli nimestä päätellen Merirosvon aarre, jonka sain luettavaksi vasta vuosia myöhemmin. Kuitenkin ennen Otavan painosta.

Pointtihan tässä on, että nuorista lukijoista ei tule Tintti-faneja noilla yksinkertaistetuilla versioilla. Kuten olen ennenkin sanonut, lapsia ei pidä aliarvioida.

[Darth Mika]

Kyllä nykykakarat on valovuosien päässä siitä mitä me oltiin niiden ikäisenä. Tää informaatio-nykyyhteiskunta tekee vaan fiksuksi.
Ei kannata Tinttejä lapsellistaa...jäävät lukematta pian.

Hämärästi muistan jotain ensimmisiä sarjakuvia mitä mulla oli. Olisko ollut Aku Ankan taskukirjojen "Roopen joulutervehdys" ja sit oli joku satasivuinen Aku. Ainakin semmoiset löysin jokunen vuosi sitten maalta vintiltä laatikosta "lelujen hautausmaa". Taskukirjassa ei ollut kansia ja sivuja oli väriltelty tussilla ja puuväreillä. Aika moni alle 5 vuotiaana olevat sarjikset on ollut piirroksia täynnä. Oliko silloin tyhjä paperi kortilla vai yritinkö paranella sarjakuvia.
Mun pikkubroidi, joka on 12 vuotta nuorempi piti sarjakuvansa ihan palosammuttimen kokoisesta asti kunnossa. Nalle Puhit, Maija Poppaset ja Turtlesit on ihan priimaa. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että mun aikanani sarjakuvia ei ostettu yhtä paljon kuin mun pikkubroidille. Eli luin samoja sarjakuvia aina uudestaa ja uudestaan, kun taas broidi vain muutaman kerran.

[Reijo]

Facebookkiin olivat laittaneet pari esimerkkiä siitä, millaisia Young Readersin lisäsivut ovat.

Uuden sarjan jo julkaistujen osien kannet kokosin blogiini: Tinttiä nuorille lukijoille.

[Spip-orava]

Niin, uudessa Tähtivaeltajassa kehuttiin kovasti tätä:

The Adventures of Herge
Jose-Louis Bocquet (Author), Jean-Luc Fromental (Author), Helge Dascher (Author), Stanislas Barthélémy (Illustrator)

http://forbiddenplanet.co.uk/blog/2012/the-adventures-of-herge-a-life-in-moments-but-not-in-depth/

http://www.drawnandquarterly.com/shopCatalogLong.php?item=a4dee7e683f6b7

Tuo albumi tuli ostettua jokinaikaa sitten. Lukemiseen meni aikaa normaalia enemmän. Piti ajatuksella ja aina välillä palaillen taaksepäin kammeta koko Hergén elämänjuoni läpi. Onhan tämä hyvä albumi. Piirrostavasta tykkäsin kovastikin. Yksinkertaista mutta puhuttelevaa. Tarinaa vietiin eteenpäin muutaman sivun sykleissä ja taas hypättiin aikajanassa. Tietysti tuollainen tökkii ja pitää hieman kerrata mitä olikaan tapahtunut. Toisaalta vähänkin enemmän jos Hergén elämän yksityiskohtiin olisi jumiuduttu, olisi albumi ollut raskasta soudettavaa.
Bob de Moorin, Castermanin & kumppanien epätoivo oli hyvin esitetty, kun herra Remi vaan innostui nykytaiteesta ja Tintti-hahmo jäi väliin 60-luvun lopulla. Tahti alkoi tosiaan hiipua ja omat taidekuviot ei nekään olleet imartelevia.
Kiva albumi, jota lukaisee uudemmankin kerran. Sitten kun ehtii taas!

[Reijo]

Tintti-sarjakuvan tutkimusmatkailija ehkä suomalaisen esikuvan innoittama

Rafael Karsten eli vuosia Amazonasin pääkallonmetsästäjien parissa

"Sarjakuvan ystävät kokivat melkoisia déja-vu-elämyksiä, kun sarjassa esiteltiin Etelä-Amerikan intiaaneihin perehtynyt antropologi Rafael Karsten (1879-1956). Siinähän oli selvästikin Tintti-albumi Särkyneen korvan tutkimusmatkailija Ridgewell!

Jibarot ja bibarot
Sarjakuvapiirtäjä Hergén muka brittiläiseksi kuvaama tiedemies asusteli kuvitteellisten San Theodorosin ja Nuevo Ricon valtioiden rajaseudulla arumbaja- ja bibaro-nimisten intiaaniheimojen parissa. Karsten puolestaan vietti useita vuosia Ecuadorissa jibaro-nimisen heimon vieraana."

Tuli tämä Ridgewellin mahdollinen esikuva Rafael Karsten mieleen, kun elämäkerta on miehestä ilmestynyt. Ilona Salomaa on väitellyt miehestä 2002 ja viime vuonna ilmestyi suomenkielinen elämäkerta Valkoinen intiaani.