Sarjakuvakeskus goes Lahti 13.–18.6.2011

[Solja]

Jos haluaa huokean majoituksen, niin Lahden Kansanopistolla on huoneita vuokrattavana  alkaen 35 €/yö.

http://www.lahdenkansanopisto.fi/150

[Mikko A]

Tervetuloa Lahteen nuuhkimaan sivistyksen kynttilän kitkerää savua.

Lauantain basaari taisi olla myyjille vähän heikonlainen? Liekö sää, animesetit vai matalan profiilin promootio(?), mutta paikalle tuntui eksyneen suurinpiirtein yhtä monta ostajaa kuin oli myyjiä? Itse tein kyllä aika hyvän tilin (suhteellisesti laskettuna!) ja korkoineen tuli tuhlattua muiden myyjien valikoimiin.
Nyt hieman ärsyttää että tuli nuukailtua ja Kreegah B tiskiltä jäi toinen Hernandez ostamatta, sekä Comic Expo järkäle, jota ei pikaisella kaupunkikierroksella lahden kirjakaupat ainakaan jakele... No, ehtiihän sitä.

[Kreegah Bundolo]

Katsos Aspa kun Kreegah Bundolo sijaitsee nykyään Lahden Mukkulassa että ihan mieluusti tuon kaikki tarvittavat sarjakuvat Sarvilevyihin käydessäni täydentämässä kirppispöytääni Femmatorilla tms.

Myynti oli heikonlainen muttei silti Daadan kanssa päästy nollalukemiin joihin ollaan tähdätty Helsingin Sarjislauantaissa aina. Parempi oli myynti kuin kertaakaan Helsingin samaisessa sarjisbasaari/sarjakuvakirpputori/sarjislauantaissa. Että ei mikään hukkareissu, nippa nappa kannatti nousta sängystä aamulla sarjakuvia myymään.

Omalta osaltani ainoa kritiikki jonka haluan esittää Sarjakuvakeskus goes Lahti-tapahtumasta, on asia jolle järjestäjät tuskin mahtavat yhtään mitään, mutta kirjoitanpa silti: Aina on samat tyypit kaikissa tapahtumissa! Jos menen sarjakuvapäiville Kemiin, siellä on samat naamat. Menen Helsinkiin, samat naamat. Lahteen, samat naamat. Sijoitan matkaan Ruotsin sarjakuvapippaloihin ja odottamassa on samat naamat. Ranskassa samat naamat, Jenkeissä samat naamat. Nämä samat tyypit jotka kiertävät jokaiset sarjakuva-alan kissanristiäiset oli sitten kyse naissarjakuvapiirtäjän tupareista tai kansainvälisistä sarjakuvamessuista. Oon vaan niin väsynyt siihen ettei näiltä tyypeiltä voi välttyä missään, änkäävät aina samaan pöytään baarissa, samaan seurueeseen joka paikassa, litkivät avajaisissa ilmaiset viinat, sössöttävät nippelitietoa sarjakuvasta tunti toisen perään. Ja eniten pelottaa se että olenko itsekin yksi noista samoista naamoista joita tekisi mieli tervehtiä pesäpallomailalla kun astuu mihin tahansa sarjakuvatapahtumaan Suomessa tai ulkomailla.

[Mikko A]

kun seuraavaksi Sarvilevyjen ohi kuljet, niin se Hernandez kovakantinen, joka ei ollut Chance in Hell, vaan se tissikantinen, niin käteiskaupat saman tien. Jos Sarjis Expoa on hallussa, niin sekin vielä?

Mitä tulee tuohon muuhun kritiikkiin, niin se lienee kirous joka kaikilla "skeneillä" on, ei pelkästään suomi sarjakuvassa? Uutta verta on vaikea saada kovin paljoa, ja lieneekö niillä jo omat kuviot - mitä lie ovatkaan?

Ilmeisesti viikko yleisesti oli sinänsä toimiva. Lapsia oli kurssilla ja näyttely kunnialla pystyssä..

En yleensä käy sarjisnäyttelyissä ja festarit menee pääsääntöisesti hankintoja tehdessä. Se vaatisi aika hervottoman annoksen herran ehtoollista että voi jotenkin sovittautua tilanteeseen joka vaatii keskustua ja eläytymistä muihinkin aiheisiin kuin omiin kiinnostuksiin. Itse en mitenkään paheksu pienten piirien puuhastelua, koska se on sitä mite ihan elääksenikin teen, mutta tietty joskus tuntuu että itse asia jää jalkoihin. ts. bilejärkkäämiset, kilpailut, näyttelyt, apurahat,... Hätäisesti suditaan kasaan (ks. vaikka kemin sarjis juttu uudesta Sarjainfosta josta kritiikkiä suomalaisille tekijöille), mutta se anti mikä esim. ulkopuoliselle palloilijalle siitä irtoaa, voi olla hävettävä. Ei siinä muuta ongelmaa ole, kuin että asian korjaaminen (=panostus) olisi vain asennekysymys ja jää valinnaksi millä tasolla haluaa toimia ja mitkä asiat on olennaisia.

[tolppis]

Aina on samat tyypit kaikissa tapahtumissa! Jos menen sarjakuvapäiville Kemiin, siellä on samat naamat. Menen Helsinkiin, samat naamat. Lahteen, samat naamat. Sijoitan matkaan Ruotsin sarjakuvapippaloihin ja odottamassa on samat naamat. Ranskassa samat naamat, Jenkeissä samat naamat. Nämä samat tyypit jotka kiertävät jokaiset sarjakuva-alan kissanristiäiset oli sitten kyse naissarjakuvapiirtäjän tupareista tai kansainvälisistä sarjakuvamessuista. Oon vaan niin väsynyt siihen ettei näiltä tyypeiltä voi välttyä missään, änkäävät aina samaan pöytään baarissa, samaan seurueeseen joka paikassa, litkivät avajaisissa ilmaiset viinat, sössöttävät nippelitietoa sarjakuvasta tunti toisen perään. Ja eniten pelottaa se että olenko itsekin yksi noista samoista naamoista joita tekisi mieli tervehtiä pesäpallomailalla kun astuu mihin tahansa sarjakuvatapahtumaan Suomessa tai ulkomailla.

Pitkästä aikaa kvaakissa ja tämä oli haaska lukea! Thanks, päivän piristys! PS: Jos löytyy vapaaehtoisia maksamaan mulle sarjismatkoja esim. Jenkkeihin tai Ranskaan vaikka sitten saisinkin pesäpallomailasta päähäni niin ilmoittaudun vapaaehtoiseksi!