Me -lehti etsii uutta sarjakuvaa. Äänestä!

[Czaba]

kiitokset vinkkauksesta Czaballe.

Olkaa vaan hyvät.  Huomasin itsekin äänestäneeni ensimmäistä, mutta ei mikään näistä kyllä varsinaisesti ihastuttanut. Ehdottomasti olisi pitänyt olla enemmän näytteitä jokaiselta ehdokkaalta. Jos tosiaan äänestystä pitää suorittaa.

[Jukka Laine]

Lehdet eivät suostu tukemaan enää Mämmilän kaltaista pitkäjänteistä projektia. Tämmöiset on hyvä lopettaa jos lukijat eivät pidä. Mämmilä siirtyi Me-lehdestä Hesarin uuteen kuukausiliitteeseen kun Käyttökuva sai paremman tarjouksen.

13 vuoden jälkeen sitten HS halusi urbaanimman sarjakuvan.

[Heippa]

Veikkaan että ykkönen tai nelonen voittaa. Niissä oli arkisin ja kotoisin ote. Keskimmäisissä lienee liian "taiteellinen" ote suuren yleisön makuun ja ehkä vaikein kuvitella miten ne toimisivat pitkänä sarjana, esim. 20-100 jaksoa, alkamatta toistaa itseään. Vaikka olivat nekin mukavan näköistä jälkeä.

[[kivi]]

Lehdet eivät suostu tukemaan enää Mämmilän kaltaista pitkäjänteistä projektia. Tämmöiset on hyvä lopettaa jos lukijat eivät pidä. Mämmilä siirtyi Me-lehdestä Hesarin uuteen kuukausiliitteeseen kun Käyttökuva sai paremman tarjouksen.

13 vuoden jälkeen sitten HS halusi urbaanimman sarjakuvan.

Me-lehti ilmestyy näemmä 11 kertaa vuodessa. Muistelen että Mämmilän aikaan ilmestymistahti oli harvempi: Mämmilä oli ehtinyt Kuukausiliitteessä varmaan jo jonnekin neljännen albumin maailmoihin, kun Me-lehti vielä sinnikkäästi puski ensimmäisen albumin mustavalkoversiota sivu kerrallaan. Jos Mämmilää olisi pitänyt piirtää Me-lehden julkaisutahtiin, olisi kansallinen eepos jäänyt syntymättä.

Mitä taas Tää/Pää Kaupunki -sarjaan tulee niin sehän on vain toimittajille tarjottu elämysmatka ja hiekkalaatikko päästä kokeilemaan kykyjään käsikirjoittajina sarjakuvan parissa. Voidaan puhua siitä kuinka toisen silmässä näkyy pienikin rikka, mutta Hesarin omassa silmässä saa töröttää vaikka hirsi, kun mikään tulokas ei kelpaa mutta ko. sarja edelleen ilmestyy - oman talon väki ei voi olla väärässä, vaikka lopputulos olisi huonointa käsikirjoittamista ikinä, turhaa ja tylsää poliittista farssia yhden lahjakkaimmista suomalaisuuden kuvaajista kuvittamana. Mutta rahakeikkahan se on, aina on hyvä saada palkkaa oman alan työstä.

Mutta takas asiaan: Jos Me-lehti haluaa 11 strippiä vuodessa, kannattaa varmaan tehdä vuosi tai kaksi jo ennakkoon.

Kivi

[Timo Ronkainen]

Meille tuli Me-lehti silloin kun Mämmilä alkoi siinä. 1976.  Se oli kyllä värillinen. En muista tuliko kerran kuussa, semmonen fiilis kyllä on, et olis. Keräsin kaikki talteen heti alusta alkaen, mut sitten kun tuli albumit, heitin ne tyhmänä pois.

Timo

[Mooch]

Muistelen että Mämmilän aikaan ilmestymistahti oli harvempi: Mämmilä oli ehtinyt Kuukausiliitteessä varmaan jo jonnekin neljännen albumin maailmoihin, kun Me-lehti vielä sinnikkäästi puski ensimmäisen albumin mustavalkoversiota sivu kerrallaan. Jos Mämmilää olisi pitänyt piirtää Me-lehden julkaisutahtiin, olisi kansallinen eepos jäänyt syntymättä.

Kivellä on vahvoja näkemyksiä, mutta ovatkohan ne yleensäkin yhtä metsässä kuin tämä teksti. Me-lehdessä Mämmilä nimenomaan ilmestyi useammin (2 kertaa kuussa väreissä) kuin Kuukausiliitteessä (kerran kuussa).
(Kivi sotkee ehkä Me-lehden Suomen Sanomiin.)

Hataran mutu-tuntumani mukaan Hesari kaappasi Mämmilän röyhkeän imperialistis-kapitalistisesti isolla rahalla Me-lehdestä itselleen. Mikä tietysti oli tekijän kannalta hyvä, enemmän palkkaa ja lukijoita.

Mielestäni Mämmilässä mentiin huonompaan suuntaan kun Hesariin yksisivuiset jutut piti venyttää kaksisivuisiksi, jotta saatiin pidettyä sama julkaisutahti kuin Me-lehdessä. Kun vuodenkierto ja vuodenajat etenivät 12 jaksossa eikä 24:ssä,  hienovireisyys kärsi ja mentiin vähän töks töks.

Mutta ilmestyikö Kuukausiliite myöhemmin jossain vaiheessa kahden viikon välein, kun muistelen että Mämmilä palasi yksisivuiseksi?

[Pässi]

Mutta ilmestyikö Kuukausiliite myöhemmin jossain vaiheessa kahden viikon välein, kun muistelen että Mämmilä palasi yksisivuiseksi?

Ilmestyi kyllä joskus 80-luvun lopulla. En muista tarkkaan milloin, mutta muistan että tuli kaksi kertaa kuussa.

[[kivi]]

Kivellä on vahvoja näkemyksiä, mutta ovatkohan ne yleensäkin yhtä metsässä kuin tämä teksti. Me-lehdessä Mämmilä nimenomaan ilmestyi useammin (2 kertaa kuussa väreissä) kuin Kuukausiliitteessä (kerran kuussa).
(Kivi sotkee ehkä Me-lehden Suomen Sanomiin.)

Toivottavasti eivät, mutta tässä oot varmaan oikeassa että Suomen Sanomat, mikä lieneekin, kummittelee päässä.

Mitä näkemyksiin tulee, niin mä olen ehtinyt unohtaa enemmän tietoa kuin moni oppii koko elämässään, ja se tekee tietysti kiukkuiseksi. Vaikka muistan viimeiset 43 vuotta kuin eilisen (sitä vanhemmat muistot ovat kyllä hämäriä), en enää pysty muistamaan kaikkea. Vanhuus ei tule yksin.

[VesaK]

Me-lehti vielä sinnikkäästi puski ensimmäisen albumin mustavalkoversiota sivu kerrallaan.

Kyllä se oli Me:ssäkin koko ajan väreissä, yhtä sivua lukuunottamatta (Siiri ja Jalmari Lepolan Helsingin-matkan toinen sivu.)

[Mooch]

Kun yritin googlettaa että kuinka kauan Kuukausiliite ilmestyi tiuhempaan, niin löytyi  teksti jossa ilmeisesti Tarmo Koivisto Mämmilä-kokoelman  esipuheessa muistelee Mämmilä-historiaa. Me-lehdestäkin puhutaan.

http://www.suomalainen.com/sk/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=535547

Ei se Hesari kai ollutkaan niin paha. Mielikuvani perustui muistaakseni Me-lehden kirjoitukseen, jossa kitkerästi Mämmilä-menetyksestä ilmoitettiin.

[Kullervo]

Vaatikaa hinnat kohdalleen, pikkusummilla ei kandee lähtee näpräämään! Ottakaa huomioon se aika mikä siihen tekemiseen menee. Reilu neuvottelu ja soppari, välillä voi joustaa. I

[zeke]

Kesäkuun Me-lehdessä on nyt sitten tieto, että Nana Sjöblomin valitsivat lukijat sarjakuvan tekijäksi. Näkemäni esimerkin perusteella tämä Sopusointu näyttää peräti söpöltä. Pelkistetty ja vähän kenties liankin hallittu ja hillitty. Itse lehtihän on nykyään pikemminkin tarjouslehtinen kuin aikakauslehti, sivumäärästään huolimatta.