Tietokone vai käsinpiirräntä

[Emppu]

Sanosin, että piirtäminen on koneella yhtä vaikeaa kuin käsinkin ja joskus jopa vaikeampaakin.

Etenkin siedettävän jäljen aikaansaaminen. Hirveän helposti on korostunut tää "kaikki mulle heti"-asenne juuri tietokonepiirtämisessä, kun ihmiset miettimättä ottaa oppia tutoriaaleista. Vaikka niissä välillä jotain hyviä vinkkejä onkin, niin kyllä se pitää vaan itse oppia se työkalu, ei tietokoneella ole mitään oikotietä onneen.

[Immu]

Itse teen paljon molemmin päin, ja toisinaan myös ristiin.
Tietokone ei ole mikään taikakalu, mutta sillä voi oppia hyödyllisiä juttuja kuten esim. värien hallinnan, koska sillä on erittäin helppoa tehdä just kaikkia korjauksia ja kokeiluja.
Oon pitänyt sellaista linjaa, että piirtäminen tapahtuu paperille, väritys/maalaus tietokoneen ruudulle.

Se kyllä ärsyttää, että on taas olemassa puristeja/elitistejä, jotka suorastaan halveksuu digitaalimaalausta ja -työskentelyä. Enpä tiedä, että ajattelevatko he, että työ digitaalisesti on vaan kiertotie nopeudessa ja muussa, mutta ei piirtopöydällä ole mitään käyttöä, jos ei saa valmiiksi jo piirtää.

Vastakkainasettelu on kyllä hieman hankala, koska ihmiset tekevät asiat eri tavoilla.
Totuus on kuitenkin se, että kaikki aloittavat käsin.

[Curtvile]

Lopputulos ratkaisee, mutta tässä Dave Gibbons käy läpi kuudessa osassa digitaalista piirtämistä manga studiolla Cintiq tabletilla

tuo youtube linkki on 1/6sta.

Tietokone ei opeta piirtämään, eikä perinteinen.
Joko osaa tai sitten ei.

[Emppu]

Mun mielestä perinteiset metodeilla saa yllättävän paljon anteeksi, etenkin värien ja muotojen suhteen, mutta digissa jotenkin pistää silmään, jos se ei ole just vaan melkein. Mustavalkoinen teos, jossa on jokin shokkiväri ei hirveän helposti osta itseään digimaalauksena (oli sitten kuinka hyvä tekijä tahansa), mutta sitten taasen jokin tussilaveeraus on paljon vakuuttavampi.

[Curtvile]

Keneltä saa, keneltä ei.
Sarjakuvien ja graafisen puolen kanssa mennään aina myös välineurheiluun.
Mutta kaikessa pätee tekijä, ei väline.

Olen kyllä samaa mieltä siinä mielessä että perinteisten metodien kanssa on enemmään tekosyitä ja kainalosauvoja: väline petti, tussi kuivui, terä lohkesi juuri kun... mutta sama on tietokoneen kanssa.
Softa tökkäsee kuuden tunnin työn bittiavaruuteen tai säätää CMYKsävyt hornan kuuseen.

tekijä tekee molemmilla, niin siveltimellä kuin photarilla, mutta niinpä tekijä tekee oksanpätkällä ja sepelilläkin.

Se ratkaisee.

[Emppu]

Keneltä saa, keneltä ei.
Sarjakuvien ja graafisen puolen kanssa mennään aina myös välineurheiluun.
Mutta kaikessa pätee tekijä, ei väline.

Olen kyllä samaa mieltä siinä mielessä että perinteisten metodien kanssa on enemmään tekosyitä ja kainalosauvoja: väline petti, tussi kuivui, terä lohkesi juuri kun... mutta sama on tietokoneen kanssa.
Softa tökkäsee kuuden tunnin työn bittiavaruuteen tai säätää CMYKsävyt hornan kuuseen.

tekijä tekee molemmilla, niin siveltimellä kuin photarilla, mutta niinpä tekijä tekee oksanpätkällä ja sepelilläkin.

Se ratkaisee.

En nyt tarkoittanut tekosyitä, vaan enemmänkin rajoituksia. Vesivärit eivät toimi kuin tietyllä tavalla, sen takia sellaisilla on turha odottaa tietynlaista jälkeä. Tussilla me ei voida tehdä pikselin tarkkaa työtä, koska paperilla on eri tavat imeä sitä ja se näkee heti skannauksessa. Samoin myös akryyleillä ei välttämättä saa niin tarkkaa maalaamista kuin tietokoneella. Mutta jos noita syitä yrittää jotenkin kierrellä ja kaarella koneella, kyllä mä yleensä puistan päätäni ja totean "et sä vaan osaa". Koneella ei ole laisinkaan rajoituksia, siinä on se ero.

[Curtvile]

Minusta ero on aina ennen muuta tekijässä, niin perinteisesti kuin digitaalisesti.

en osaa ajatella että olisin rapido tai terä-fanittaja kun en graafisesti seuraa vain yhtä tyyliä.
Geoff Darrow piipertää kaikki yksityiskohdat koneella tai kynällä ja Mignola on jykevän graafista diginä kuin markerinakin.

ei tarvitse mennä ulkomaaneläviin asti, tunnen kaverin joka tekee vesivärein, puuvärein, ilmaruiskulla, hiilellä...no kaikin perinteisin ja digi päälle mitä haluaa.
Siis mitä tahtoo.
Ei mitä väline antaa myöten.

syy: on piirtänyt kolmevuotiaasta saakka, joka päivä ja kokeilee kaikkea(muutenkin, jos lukee tätä niin: terkkuja J)
ja se ratkaisee.

[Emppu]

Kyse on myös siitä, millaista jälkeä haluaa ja miten extremetaitelijaksi sitä itsensä kokee. Tuskinpa kukaan viittii välinettä vääntää siihen, mihin se ei taivu ja valitsee tämän perusteella välineensä (poislukien nää extremetaitelijat). Kyllä sen huomaa, missä kohdassa välinettä/välineitä viedään äärimmilleen, siis ammattilaisetkin, ja sen siinä tilanteessa antaa anteeksi, kun tietokoneella ei tätä rajaa edelleenkään ole.

[Reima Mäkinen]

En nyt tarkoittanut tekosyitä, vaan enemmänkin rajoituksia. Vesivärit eivät toimi kuin tietyllä tavalla, sen takia sellaisilla on turha odottaa tietynlaista jälkeä.

Vesivärejä on kuultavia ja peittäviä. Lisäksi on erilaisia kuiva- ja märkätekniikoita. Vesivärit ovat siis monipuolinen väline siinä missä tietokonekin.
Sitä paitsi myös tietokone toimii vain yhdellä tavalla. Siihen pitää syöttää se haluttu viiva tai pinta jollain sopivalla input devicellä. 
 

Samoin myös akryyleillä ei välttämättä saa niin tarkkaa maalaamista kuin tietokoneella.

Mutta tarpeeksi tarkkaa kuitenkin.

Koneella ei ole laisinkaan rajoituksia, siinä on se ero.

Sattuma on yksi taiteilijan tärkeimmistä "apulaisista" ja koneella ne sattumat on aina melko mekaanisia. Toki koneellakin voi saada vahingossa aikaan jotain, mutta se on parhaimmillaankin vain sellainen pieni ja toistettavissa oleva vahinko.
Koneen ja ohjelmien rajoitukset liittyvätkin juuri jäljen elävyyteen.

[Ossi Hiekkala]

En nyt tarkoittanut tekosyitä, vaan enemmänkin rajoituksia. Vesivärit eivät toimi kuin tietyllä tavalla, sen takia sellaisilla on turha odottaa tietynlaista jälkeä. Tussilla me ei voida tehdä pikselin tarkkaa työtä, koska paperilla on eri tavat imeä sitä ja se näkee heti skannauksessa. Samoin myös akryyleillä ei välttämättä saa niin tarkkaa maalaamista kuin tietokoneella. Mutta jos noita syitä yrittää jotenkin kierrellä ja kaarella koneella, kyllä mä yleensä puistan päätäni ja totean "et sä vaan osaa". Koneella ei ole laisinkaan rajoituksia, siinä on se ero.

Bullshit... ehkä vektoreilla, mutta pintaoriginaalia voi suurentaa reilusti, jos vain skannerissa riittää potkua. Ei ala pikselit näkymään (paperin syyt ehkä, mutta sehän on vain sitä materiaalin tuntua).

Ja mitä tulee akryyleihin, suosittelun tutustumaan esim. japanilaisiin 80-luvun hyperrealisteihin.

Koneen ja ohjelmien rajoitukset liittyvätkin juuri jäljen elävyyteen.

Tässä Reima on asian ytimessä.

[Curtvile]

Minä kuulostan risalta vinyyliltä: tekijä.

tietokoneella voi tehdä asioita joita on vaikeampi tehdä perinteisesti ja päinvastoin. Kumpikaan ei tee kenestäkään parempaa ja tekemisestä helpompaa.
Molemmilla saa aikaan ällistyttävän paskaa jälkkeä siinä missä henkeäsalpaavan upeaakin.

ja lopputulos on kiinni siitä kynää/hiirtä/sivellintä/digkynää pitävästä tahosta.
samalla G-terällä tai Photoshopilla saa aikaan vaikka ja mitä, mutta lopputulos ei ole kiinni teknologisesta puolesta jollei näe ihmisiä lihasta tehtyinä koneina.

Rajoitukset ovat ennen muuta se mitä oma pää ja halu sanelee yhdistettynä mitä on valmis oppimaan.

en kiistä :välineilläkin on rajoituksia, eri sivellinkarvat ovat erilaisia ja eri tietokoneilla on erilaiset kokoonpanot: emo, virta, muisti, näytönohjain jne ja loogisesti siis tuo mukaan taloudellisen näkökohdan joka voi osin vaikuttaa jälkeen.
mutta on syy miksi niiden nimi on väline

[Emppu]

Kuten aikaisemmin viittasin näihin extremetekijöihin, jotka vievät sen työskentelynsä äärimmilleen. Mutta moniko meistä lähtis tekemään akryyleillä hiilityön näköistä jälkeä, jos tulisi tarve juuri hiilityölle? Veikkaanpa, että aika harva, ainakin siinä tilanteessa, jossa ei ole provosoitunut näistä aiemmista kommenteista.

On akryyleillä koossakin rajoituksensa. Saako todellakin A5-kokoon tehtyä niin tarkkaa jälkeä, että se skannatessa 300 DPI:llä irronneine karvoineen ja köntteineen olisi yhtä tarkka kuin tietokoneella samankokoiselle alustalle tehtynä, jossa sen saa halutessaan pikselin tarkasti? Tuskinpa. Mutta ei mun tarkoituksena ollutkaan ylivertaistaa tätä juuri perinteisten tekniikoiden kustannuksella, lähinnä sitä, että se juuri tuon ylimääräisen elävyytensä ansioista perinteiset tekniikat antaa pienetkin virheet anteeksi. Kyllä se ylimääräisen, irronneen karvan antaa anteeksi vesiväreissäkin, kun taas epämääräinen viiva digimaalauksessa ilman järkevää syytä on epämääräinen viiva.

[Reima Mäkinen]

Kuten aikaisemmin viittasin näihin extremetekijöihin, jotka vievät sen työskentelynsä äärimmilleen.

Tuo extreme määrittelykin on aika suhteellista. Tietokone soveltuu mielestäni paremmin värittämiseen/maalaamiseen kuin piirtämiseen. Tussaus ja piirtäminen koneella on minun mittapuullani jo extremeä eli se vaatii enemmän harjoittelua, teknistä tietämystä ja kikkailua kuin paperin kanssa tuhraaminen. Kone piirtäminen muuttuu intuitiiviseksi hyvin hitaasti. Niin hitaasti että en ole itse sitä jaksanut harjoittaa, vaikka olen piirtänyt koneella yli 15 vuotta. Näin mielestäni ehkä siitäkin syystä milaista viivaa hamuan. Kyllähän koneella saa tehtyä, mutta se jälki tuppaa olevan sillai kämästä (käyttögrafiikkaa) että ei siitä oikein jaksa innostua.

Koneen ongelmana on just piirtämisessä se että se tarjoaa vain pienen kurkistusikkunan siihen kuvaan. Jos on kyseessä vähänkin isompi työ. Sitä ei edes näe kunnolla luonnollisessa koossa koska monitorin tarkkuus (n 100dpi) ei vain siirtä siihen. Itselläni tämä vaikuttaa yksityiskohtien työstämisen lisäksi (tarvittavaa piirroksen yksityiskohtaisuutta on vaikea hahmottaa) mm. sommitteluun.

Nämä siis vain kommenttina heittoosi, että konetyöskentelyllä ei olisi rajoituksia. 

[Timo Kähkönen]

Tuo extreme määrittelykin on aika suhteellista. Tietokone soveltuu mielestäni paremmin värittämiseen/maalaamiseen kuin piirtämiseen.

Koneen ongelmana on just piirtämisessä se että se tarjoaa vain pienen kurkistusikkunan siihen kuvaan.

Kokeilin kerran Cintiqiä (piirtomonitoria) ja sillä oli toki parempi tussata kuin piirtolaudalla (jota käytin pari vuotta), mutta jatkuvaa zoomailua ei voinut välttää. Pitäisi olla 3 metriä leveä piirtomonitori, niin johan zoomailusta pääsisi. Silloin kokonaiskuvan saisi kun siirtyisi kauemmaksi monitorista ja yksityiskohtia näkisi väsätä työskentelyetäisyydeltä. Siinä olisi jo aavistus vanhanajan ateljeetyöskentelystä, jossa maalataan metrien mittaiselle kankaalle.

Jotenkin vain näiden virtuaalivehkeiden jälkeen olen palannut perinteiseen paperiin ja kyniin.

[JanneT]

Cintiqistä omalla kohdallani on ollut jonkin verran iloa tussausten viimeistelyssä/kuvan korjailussa (joita jostain syystä ei tarvinnut tehdä ollenkaan ennen Wacomia) sekä värittämisessä, mutta suurin ilo ehdottomasti on ollut kuvakäsikirjoitusten tekemisessä strippiä suurempiin juttuihin: sommittelun hakeminen suurentamalla/pienentämällä/siirtämällä elementtejä jne.