Ronald Searle

[Jyrki Vainio]

Ronald Searle, 91-vuotias Englannin merkittävin elossa oleva pilapiirtäjä ja kuvittaja, on myynyt jäljellä olevan tuotantonsa saksalaiseen Wilhelm Busch -museoon. Ei lahjoittanut, myynyt. Rahoitus on tullut joltain valtion kulttuurisäätiöltä. Tämä on huomionarvoista parillakin tavalla: useimmat piirtäjät myyvät elinaikanaan alkuperäistöitään vain vähän ja sen jälkeen joko heillä itsellään vanhoina, tai viimeistään heidän perikunnillaan, on ihmettelemistä, miten säilyttää tuhansia ja tuhansia töitä. Niille voidaan korkeintaan yrittää etsiä paikkaa, jonne ne voitaisiin lahjoittaa pois nurkista kiirimästä. Searle sen sijaan on saanut myytyä töitään gallerioihin läpi uransa, hän on yksi niistä harvoista puhtaasti pilapiirtäjänä aloittaneista tekijöistä, jotka ovat saaneet hyväksyntää ns. oikeilla kuvataidemarkkinoilla.
Joten kuten linkitetty uutinen kertoo, tämä kauppa on nyt koskenut vain paria tuhatta jäljelle jäänyttä piirrosta ja luonnoskirjoja. Mielestäni on oikeutettua sanoa "vain", sillä pitkäikäisen käyttökuvittajan elämäntyö voi helposti olla KYMMENIÄ tuhansia kuvia. (Ja esim. 90-vuotishaastattelussaan BBC:llä viime vuonna Searle itsekin sanoi, että piirsi kuvia aikoinaan 50-60-luvuilla valtavasti). Searle sai tästä setistä liki miljoona euroa. Mainituilla määrillä siitähän tulee jo ihan jonkinlainen kohtuullinen kappalehintakin noille töille.
Ei voi muuta sanoa, kuin että häkellyttävän hyvin neuvoteltu ja hoidettu juttu tekijän kannalta - Searlella on selvästikin faneja korkeissa asemissa.

(Tässä näytteeksi joitain Searlen töitä lontoolaisessa galleriassa).

[Jyrki Vainio]

91-vuotiaalta Ronald Searlelta on tullut uusi kirja. Kuvat ovat peräisin neljän vuosikymmenen takaa (vaikka Searle on vielä tänäkin vuonna tehnyt myös aivan uusia kuvituksia), mutta perheen yksityisarkistoista, eikä niitä ole aikaisemmin julkaistu.



Tarina kuvien takana on kerrassaan koskettava. Vuonna 1969 Searle oli juuri ostanut toisen vaimonsa Monican kanssa talon Etelä-Ranskasta, kun Monicalla todettiin rintasyöpä. Siihen aikaan syöpähoidot olivat rajuja ja hyvin epävarmoja: hänellä ennustettiin olevan vain muutamia elinkuukausia jäljellä. Eräs lääkäri ehdotti hoidoksi "annetaan hänen kuolla rauhassa".
Seurasi viidelle vuodelle venynyt jakso sytostaattihoitoa ja säteilytystä. Olonsa kerrassaan avuttomaksi sivustaseuraajaksi tuntenut Ronald purki tunteensa sillä parhaalla tavalla, jonka osasi: tekemällä piirroksia.
Joka kerta kun Monica meni lääkäriin, Ronald teki hänelle uuden piirroksen. Niistä tuli sarja lastenkirjamaisella tyylillä tehtyjä kuvia, joissa puuhastelee iloinen myyrärouva Mrs. Mole (mole = voi myöskin olla syöpäkasvain) suosikkiharrastustensa parissa eteläranskalaisella maaseudulla. Ne kuvasivat toiveikkaasti elämää jota Searlen pariskunnan oli tarkoitus viettää uudessa talossaan, sitten kun Monica tervehtyisi.
Piirroksia kertyi kaikenkaikkiaan 47. Nyt ne on julkaistu pienenä kirjana nimellä Les très riches heures de Mrs. Mole. (Taidehistoriallinen viittaus keskiaikaiseen kuvitettuun tekstiin Les tres riches heures du Duc de Berry). Se kokoaa yhteen sarjan kauniita, herttaisia kuvia, jotka on tehnyt taitojensa huipulla oleva kuvantekijä: kaikki piirrokset on aseteltu kauniisti ja toteutettu taitavasti. Taustalla olevan tarinan tietäminen tekee niistä riipaisevan koskettavia. Taiteilijan epätoivosta on usein kummunnut hienoja teoksia.



Monica ja Ronald Searle saivat lopulta elää Etelä-Ranskan talossaan yli 40 vuotta. Monica Searle kuoli elokuussa, vain muutamaa viikkoa ennen tämän kirjan julkaisua.

[Jyrki Vainio]

Searle kuoli 30.12.2011, 91-vuotiaana.
Muistokirjoitus Kvaakin etusivulla.