Ilmeet, ilmeiden piirtäminen...

[Markku Myllymäki]

Vallan mainioita ilmeitä, varsinkin epärealistisempaan tyylisuuntaan;

http://lackadaisy.foxprints.com/exhibit.php?exhibitid=333

Mitä käytätte referenssinä ilmeissä? Peili on varmaan yleisin, mutta ei oikein minulla ainakaan toimi. Naamani vastaa huonosti piirtämiäni kasvoja... 

Muutenkin ilmeet ja eleet ja toisaalta koko kehonkieli on useimmilta piirtäjiltä liian usein kateissa. Irvistys ja lyöntiele sujuu, mutta siihen se usein jää. Kannattaa harjoitella, saa muutenkin pirteyttä kuvaan jos onnistuu.

Valokuvat webissä, referenssikirjat ilmeistä, jokin kasvolihashässäkkä... Mitä käytätte?

[Emppu]

Riippuu kuinka vaikeasti haluaa tehdä: helpointahan on googlettaa jostain valokuvapalvelusta tunteiden mukaan ja niistä piirrellä, mutta jos oikeasti kiinnostaa se, miten koko keholla viestiä, se tarvitsee myös sitä, että analysoi, MIKSI tämä vaikuttaa tältä. Onhan meillä hirveästi päivänselviä maneereita, miten elehti' pöllämystyneenä, mutta kuten sanottua, se nyt on aika klisee. Televisiosarjoista ja leffoista on kiva piirtää gestureja ja jälkeenpäin analysoida, miksi jokin asento vaikuttaa siltä, miltä se sitten vaikuttaakin. Tätä on myös helppo käyttää jonkun yksittäisen hahmon tutkimiseenkin, etenkin jos se hahmo naurattaa juuri visuaalisista lähtökohdista. Toki saattaa mennä hieman enemmän animaation lähtökohtiin, mutta itselle tuosta on ollut hyötyä, jos on joutunut muuttamaan elävän, oikean hahmon sarjakuvahahmoksi.

[Holle]

Toimin niin että väännän kasvoni kuviteltuun ilmeeseen ja annan käden ja kynän tehdä loput, joskus jopa onnistuu. Mutta ilmeissä en käytä peiliä tai referenssikuvia ei itse asiassa ole tullut koskaan mieleenkään. Johtunee osin siitä että piirrän aika pelkistetyllä tyylillä.
Joskushan ilme tuntuu saavan uuden merkityksen kun tekstiä muuttaa?

[Markku Myllymäki]

Niin, ilmeiden yksityiskohtien määrä riippuu tyylistä paljon. Esim. Manara ja Dave Gibbons näyttävät yksityiskohtaisuudestaan huolimatta tekevän melko ilmeettömiä hahmoja. Buchet ("Sillage") ja Guarnido ("Blacksad") taas onnistuvat ilmeissä erinomaisesti.

Yksi melko hyvä on myös uusimmassa (?) Heavy Metalissa (January 2011) julkaistu albumin mittainen tarina Wisher, jonka on piirtänyt Latour. Ilmeet ovat hiukan laajempaa kirjoa kuin tavallisesti.

Isommat kasvonpiirteet, varsinkin silmät ja suu, auttavat, koska ilmeet näkyvät paremmin. Sama syy lienee siinä, että tyypillinen animaatiohahmo on suurisilmäinen ja isosuinen. Niinpä karrikoitu tyyli auttaa ilmeitä.

Realistisemmassa tyylissä vaaditaan sitten sitä, että "kamera" on lähempänä kasvoja -- lähikuvia.

edit: Blacksadin piirtäjän nimi oli väärin...

[Curtvile]

Niin, ilmeiden yksityiskohtien määrä riippuu tyylistä paljon. Esim. Manara ja Dave Gibbons näyttävät yksityiskohtaisuudestaan huolimatta tekevän melko ilmeettömiä hahmoja. Buchet ("Sillage") ja Canales ("Blacksad") taas onnistuvat ilmeissä erinomaisesti.

tämä on kai makuasia, Manara onkyllä minustakin fakkiintunut maneereihinsa;hänellä ilmeitä jyrkästi yleistäen on se yksi ,suu aukinainen "ilme".
Dave Gibbonsin hahmojen ilmeettömyyttä en kuitenkaan pysty tässä universumissa allekirjoittamaan, koska oletan että puhumme Watchmen, Martha washington, Rogue trooper, Dredd, Future shocks Dave Gibbonsista.

ilmeet ovat minusta osa suurempaa kokonaisuutta, yhdessä tarinan dialogin, elekielen ja dramaturgian kanssa niillä voi rakentaa kokonaisuuksia ja ristiriitaisuuksia.
hymyilevä hahmo ei esimerkiksi aina ole iloinen tai optimistinen, se on puhtaasti tilannesidonnaista.

Itse käytän paljon referenssinä vanhoja mustavalkoelokuvia, ekspressionistien jäljestä saa parhaat valo/varjo niksit mutta näyttelijäsuoritukset =ilmeet varsinkin 20-30-luvuilla ovat yliteatraalisia.
hienovaraisempaan näyttelijätyöhön valitsen 40-50-luvun elokuvia.
Omat taidot ja kärsimättömyyteni tehdä, toistaa, tehdä, opetella ja tehdä taas kuitenkin vaikutta lopputulokseen enemmän.

[Emiliia]

Käyn nyt näköjään eri ketjuissa hehkuttamassa Ayaa, mutta huomasin juuri, että ainakin mun tapauksessa iso osa sen viehätyksestä perustuu juuri ilmeisiin. Ne on jotenkin mahdottoman koomisia ja eläviä. Aya itse muljauttelee silmiään juuri niin dramaattisesti kuin vain teinityttö voi, Ayan isä ja Moussan vanhemmat ovat myös tunneskaalassaan kerta kaikkiaan mainioita.

Kirjasta näköjään puuttuu sivunumerot, niin en nyt voi vinkata mihinkään tiettyyn kohtaan.

[Nanna]

Vallan mainioita ilmeitä, varsinkin epärealistisempaan tyylisuuntaan;

http://lackadaisy.foxprints.com/exhibit.php?exhibitid=333

Butlerin tyyli on aivan valloittava! Lackadaisy on tosi hyvä sarja, mutta pidän silti enemmän piirtäjän ihmishahmoista. Butler on kyllä kaiken kaikkiaan yksi pahuksen tuottelias "miksi mä en piirrä yhtä hyvin yhyy byhyy"-taiteilija, joka tuntuu olevan vielä ihmisenä mukavan helposti lähestyttävä. Hänen piirtämänsä tutoriaalit ovat hauskoja ja hienoja, mutta silti sävyltään vaatimattomia.

Mut tuota. Mullakin on sellainen tapa, että vääntelen ihan huomaamattanikin omaa naamaani kun hahmottelen ilmeitä paperille. On joskus aiheuttanut hilpeyttä kaverien kesken.

[Markku Myllymäki]

Lueskelin tässä useaa sarjakuvaa ja tein taas kerran huomion, että asento ja ilme ovat saman kolikon kaksi puolta. Jotenkin parhaat piirtäjät onnistuvat hahmotelmiinsa sisällyttämään niin paljon luonnetta, että miltei voisi jättää tekstin pois ja silti sanoma tulisi selväksi...

Helkkarin vaikeaa tuo hahmottelu muutenkin, ihan liikaa asioita huomioon otettavaksi. Sitten vielä tällaisia yksityiskohtia pitäisi lisäillä...

[matkamies]

Huh kun katseli tuota alun linkkiä niin taas meinasi iskeä alemmuuskompleksi noiden omien kasvokuvien ja eleiden suhteen... Ilmeet ja muu sanaton viestintä ovat kyllä sarjakuvassa jos missä tärkeitä. Ehdottomasti olen sitä mieltä että realismistakin piirosjäljessä pitäisi joustaa ilmeiden takia...

Itse olen muuten pyrkinyt realismiin kuvissa, mutta kasvojen ilmeissä usein pyrin karrikoidumpaan tyyliin, sillä minusta ilmeet ovat äärimmäisen tärkeitä. Siksi usein varsinkin kauempaa kuvatuille hahmoille tulee piirrettyä isommat silmät kuin todellisuudessa olisi, että voi välittää sen tunteen.

[keijoahlqvist]

Scott McCloudin Making Comicsissa on perusteellinen kehonkieliosuus. Hän on käyttänyt lähteenä ilmeisiin Gary Faiginin Facial Expressions -kirjaa joka on mainio. McCloud on jatkanut Faiginin perusteista ja kehitellyt eri tunnetilojen yhdistelmäilmeitä. Niistä taas toiset ovat laatineet kätevän flash-ilmegeneraattorin, jossa yhdistelmiä voi kokeilla.

http://keijjo.net/grimace-v1.0.1/bin/facemap.swf

Tuon Grimace-tiimin laatiman tiedoston voi upottaa kotisivulleen.

Kehonkieli voi parhaimmillaan korvata turhan dialogilöpinän ja ajatuslaatikot.

[Emppu]

Scott McCloudin Making Comicsissa on perusteellinen kehonkieliosuus.

Mikä tulee melkein missä tahansa animaatiokirjassa paremmin esille, kiitosta McCloudin maailman vittumaisimman tavan jäsennellä asioita.

[keijoahlqvist]

Mikä tulee melkein missä tahansa animaatiokirjassa paremmin esille, kiitosta McCloudin maailman vittumaisimman tavan jäsennellä asioita.

Vittumainen? Siitä aukee  mielekäs katsaus kehonkieleen: intentionaaliseen ja tahattomaan. Kytkös hahmosuunnitteluun ja luonteenomaisiin ilmeisiin ja eleisiin. Hyvässä järjestyksessä myös realistiset, liioitellut, yksinkertaistetut ja symboliset käyttötavat.

Ehkä animaatiokirjoissa on vain noudatettu kliseerepertuaaria, ja oottelet pääseväs yhtä helpolla?  

[Emppu]

Vittumainen? Siitä aukee  mielekäs katsaus kehonkieleen: intentionaaliseen ja tahattomaan. Kytkös hahmosuunnitteluun ja luonteenomaisiin ilmeisiin ja eleisiin. Hyvässä järjestyksessä myös realistiset, liioitellut, yksinkertaistetut ja symboliset käyttötavat.

Ehkä animaatiokirjoissa on vain noudatettu kliseerepertuaaria, ja oottelet pääseväs yhtä helpolla?  

Niin, jos on ADHD ja haluaa kuvia selailla, silloinhan aina pääsee helpoimmalla, mutta jos oikeasti asiasta haluaa purra kunnolla, Scott McCloud kuin luuppien tiirailu ei riitä. Kuitenkin, missä tahansa muussa kirjassa artikuloidaan paremmin, miksi joku on jonkin näköinen kuin pelleillään typerällä infografiikalla, josta ei sitten jälkeen päin hevon kehtaanko-sanoa-mitä. Ainakaan yhdelläkään kurssilla, jos on kehon kieltä vähänkään juteltu, ei ole sisältänyt tuota saatanallista opusta, ja tule koskaan sisältämään edellä mainituista syistä.

[keijoahlqvist]

- Niin, jos on ADHD ja haluaa kuvia selailla,
-- silloinhan aina pääsee helpoimmalla,
- mutta jos oikeasti asiasta haluaa purra kunnolla,
-- Scott McCloud kuin luuppien tiirailu ei riitä.
- Kuitenkin, missä tahansa muussa kirjassa artikuloidaan paremmin,
-- miksi joku on jonkin näköinen kuin pelleillään typerällä infografiikalla,
--- josta ei sitten jälkeen päin hevon kehtaanko-sanoa-mitä.
- Ainakaan yhdelläkään kurssilla,
-- jos on kehon kieltä vähänkään juteltu,
--- ei ole sisältänyt tuota saatanallista opusta,
---- ja tule koskaan sisältämään edellä mainituista syistä.

- ? 

Äh, anteeksi mutta suloinen puheenvuoro.   

[Markku Myllymäki]

Vihje: jos DeviantArt:issa pistää hakukenttään expressions saa aika paljon naamanilmeitä, eri tyyleillä ja taidoilla tehtynä.

Jotkut olivat jopa aika kivoja.