Kiitos tähän mennessä saaduista kommenteista, mukavaa kuulla niistä päätellen, ettei vuosien työ ole ilmeisesti mennyt hukkaan
.
Jos nyt jotain kritiikkiä pitää antaa niin Narkoosi-possun tekstauksesta oli paikoitellen vähän hankala saada selvää.
Juu, Narkoosipossu on parodiaa/kunnianosoitusta neuvosto- ja itäblokin animaatioille (potenssiin kymmenen), joten tekstaus on tarkoituksella apokryfistä. Ekaa tarinaa tehdessäni kirjoitin alkuun ihan suomea, mutta päätin siitä liueta abstraktiin suuntaan kesken ensimmäisen sunnuntaistripin. En tiedä onko tälle possu-stripille yleisöä, mutta sitä on usein hauskinta piirtää, kun ei tarvitse miettiä mitään
. Lisää siis tulossa. Ja ehkä se joillekin "avautuu".
Kollega mietti lieneekö narkoosikissa saanut Jim Woodringiltä vaikutteita?
Woodringiltä en ole saanut vaikutteita. Hänen sarjakuviaan näin ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten. Pidän kylläkin kovasti Woodringin töistä koska psykedeelisissä maailmoissa ja sfääreissä liikutaan. Samaan tapaan kuin muidenkin genrejen sisällä, psykedeeli-tyylissä tosiaan saattaa nähdä yhtäläisyyksiä. Eikä tällaisia kummajais-sarjakuvia taida hirveästi olla?
Kuten todettua, Narkoosi-kissa ja monet muut päähahmot ovat 90-luvulta peräisin, ja psykedeelinen piirustustyylini kehittyi pikkuhiljaa 90-luvun aikana. Olen itsekin miettinyt, mistä nämä omituiset maailmani kumpuavat. Omasta päästä ne jostain tulevat ja luonnosta ("löydän" usein hahmoja näkemällä niitä luonnon muodostelmissa, eilen viimeksi). Ei taida olla tiettyä yhtä tekijää, mikä innoitti alunperin siihen että rupesin tekemään psykedeelipiirroksia. Paitsi siis tylsät peruskoulun ja lukion tunnit -- kannatti käyttää matematiikan, fysiikan, kemian ja ruotsin tunnit osittain piirtämiseen
(älkää lapset kuitenkaan ottako mallia, jos tätä luette
). Ja kannatti säilyttää kyseiset vihot; niistä tämä syntyi.
Niin mainittakoon, että matematiikasta kylläkin jossain määrin pidän. Oli alunperin ideana, että sellaisia juttuja esiintyisi enemmänkin sarjakuvassa; ehkä jatkossa lisää. Fläpstikkaiden ulottuvuus-jutut ovat tämän perua, koska etenkin 4. ulottuvuus ja sen visualisoiminen on aina kiehtonut; sekä matemaattisesti oikean että mielikuvituksen kannalta.
Tässä yksi vanhoista töistä, Where Is the Roof? (1998):
Kirjoittaja